Onko Dune-kirjasarja hyvä? Elokuvat ainakin olleet mahtavia.

Luin sen nuorena ja silloin pidin sitä hyvänä.

Ekat kolme kyllä, sitten alkaa mennä The God Emperor of Dunessa aika eksentriseksi. Mutta kannattaa ehdottomasti lukea, elokuvakin saa ehkä uusia ulottuvuuksia kun kirjojen taustamaailma avautuu paremmin.

Ihan ok. Scifiksi keskivertoa parempaa. Olin jopa jonkinasteinen Dyynifani vähän aikaa mutta uusia elokuvia en ole katsonut.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Scifiksi keskivertoa parempaa. Olin jopa jonkinasteinen Dyynifani vähän aikaa mutta uusia elokuvia en ole katsonut.

Pidän itseäni Dyynifanina (ensimmäiset kolme kirjaa ovat loistavia ja olen lukenut ne varmaan parikymmentä kertaa) suosittelen katsomaan ekan uusista leffoista ja jättämään toisen osan kokonaan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Scifiksi keskivertoa parempaa. Olin jopa jonkinasteinen Dyynifani vähän aikaa mutta uusia elokuvia en ole katsonut.

Suosittelen ehdottomasti katsomaan! Vetää vertoja Lord of the Rings -trilogiana, vaikka kolmas osa vasta alkutekijöissä. Ei ole kakkososa turhaan saanut 8,9 pistettä imdb:ssä.

Kannattaa lukea. Mitä pitemmälle sarja menee sitä enemmän alun viittaukset selviävät. Pidän itse tällaisista tuhansia vuosia kattavista tarinoista joissa alun "tärkeät" asiat eivät niin tärkeitä olekaan.

Ovat hyviä. Ekat kirjat (ensimmäinen on Suomessa julkaistu kolmessa osassa) ovat lämmittelyä, mutta ne F. Herbertin kolme viimeistä kirjaa vasta hyviä ovat! Myös Messias on hyvä, siitä saa vähän toisenlaisen kuvan päähenkilöstä kuin ensimmäisestä (eli suomeksi ensimmäisistä kolmesta) kirjasta...

Dyyni oli kyllä pitkästä aikaa hyvä tämän genren leffa. Pelkkä toiminta on mun mielestä hyvin tylsää.

Leffat on mitä ovat. Jos Frank Herbert olisi hengissä, niin vähintään kääntyisi haudassa.

Lyhyesti: kannattaa, aloita ekasta Frank Herbertin trilogiasta. Dyyni, Dyynin messias ja Dyynin lapset. 

Pidemmin: ekan trilogian jälkeisiä osia ei tietääkseni ole käännetty vielä suomeksi ja ne ovat aika raskaita mutta palkitsevia. God Emperor of Dune, Heretics of Dune ja Chapterhouse Dune. Lisäksi Frankin poika Brian on kirjoittanut Kevin J. Andersonin kanssa suoran jatkon sarjalle (Hunters of Dune ja Sandworms of Dune) sekä virallistettuja esiosia. Näissä selviää mm. eri koulujen (navigaattorit, benegesseriitat ja mentaatit) synty sekä Dyynin maailman muuta historiaa.

Itse en ole nähnyt elokuvia, mutta olen kuullut että niissä jää paljon selittämättä ja kirjat täydentävät niiden maailman.

Käy katsomassa Wikipedian artikkeli suomeksi niin saat kirjoille hyvän lukujärjestyksen. Vältä spoilereita. Toivottavasti tykkäät kirjoista! 

Vierailija kirjoitti:

Leffat on mitä ovat. Jos Frank Herbert olisi hengissä, niin vähintään kääntyisi haudassa.

Miksi se olisi haudassa kääntyilemässä jos olisi hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: kannattaa, aloita ekasta Frank Herbertin trilogiasta. Dyyni, Dyynin messias ja Dyynin lapset. 

Pidemmin: ekan trilogian jälkeisiä osia ei tietääkseni ole käännetty vielä suomeksi ja ne ovat aika raskaita mutta palkitsevia. God Emperor of Dune, Heretics of Dune ja Chapterhouse Dune. Lisäksi Frankin poika Brian on kirjoittanut Kevin J. Andersonin kanssa suoran jatkon sarjalle (Hunters of Dune ja Sandworms of Dune) sekä virallistettuja esiosia. Näissä selviää mm. eri koulujen (navigaattorit, benegesseriitat ja mentaatit) synty sekä Dyynin maailman muuta historiaa.

Itse en ole nähnyt elokuvia, mutta olen kuullut että niissä jää paljon selittämättä ja kirjat täydentävät niiden maailman.

Käy katsomassa Wikipedian artikkeli suomeksi niin saat kirjoille hyvän lukujärjestyksen. Vältä spoilereita. Toivottavasti tykkäät kirjoista! 

Paljon joutuu kyllä jättämään kertomatta, kun ahtaa sen kirjan kahteen elokuvaan. Jodorowskyllahan oli tarkoitus tehdä siitä yhdestä kirjasta 13 tuntinen elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Dyyni oli kyllä pitkästä aikaa hyvä tämän genren leffa. Pelkkä toiminta on mun mielestä hyvin tylsää.

Olen samoilla linjoilla. Mielestäni oli hyvä tasapaino toimintakohtausten ja rauhallisten osuuksien suhteen. Silloin kun ei ollut toimintaa, niin oli silti tarinan näkökulmasta tärkeää ja kiinnostavaa sisältöä.