Ystävät ovat kyllästyneet tai suuttuneet

Näin on .Moni vanhemmiten kääntää selän. Keskitytään omaan elämään. Itsekin yksinäinen. 

Minä en edes ole vielä vanha ja näin on käynyt.

Tässä neljäkymppiä täytettyä koin myös jonkinlaisen tympääntymisen ja haluaisin vain erakoitua. Ei jaksa pitää yhteyksiä entisten kanssa eikä kiinnosta tutustua uusiinkaan.

Viime vuonna tapahtui outoja. Monet lähipiirin tyypit alkoi sekoilla. Serkku, pikkuserkku, ikiystävä, pari kaveria ja usea tuttu. Ihan kuin veteen olis sekoitettu jotain..

Serkku suuttui kun hänen äitinsä tykkää lapsistani, tykkää toki myös omista lapsenlapsistaan, mutta ei saisi siis minun lapsistani pitää. Helvetillinen selkkaus. Eikä kyseessä ole se, että tätini hoitaisi tai kuluttaisi aikaa tai rahaa lapsiini. Ei asuta edes samassa maassa. Pikkuserkku kaivoi kännipäissään  jonkun lauseen, jonka olen teininä sanonut ja vänkäsi siitä sitten viikkotolkulla. Humalaisen logiikka on ihmeellinen. Lopulta aikani kuunneltuani estin joka paikassa.

Kaverit, osa feidas tuosta noin vaan, kuten ikiystävä. 

Mä ihmettelen, että mitä hittoa tapahtui. En ole persoonana vaativa tai riidanhaluinen. Pikemminkin syrjään vetäytyvä ja tämä selittää ehkä kaverit. En ole ilmeisesti tarpeeksi tiiviisti pitänyt yhteyttä. Mut nää sukulaiset hämmentää, on muutakin yhtä kummallista ja yhteistä on se että mielenilmaukset kohdistuu minuun. Itse täällä sirkuksessa yritän miettiä että mitämitä nyt oikeesti.

onkohan se se pinppi

Olet itse muuttunut jotenkin rasittavaksi?

Mulla kävi myös erään pitkäaikaisen ystävän kanssa näin jokunen kuukausi sitten. Luultavasti tein virheen, kun koitin selvitellä asiaa hänen kanssaan kirjoittamalla chatissa, asia vain mutkistui ja mutkistui. Face-to-face -keskustelusta olisi ehkä voinut olla jotakin hyötyä enemmän..

Jotenkin ihmisillä on nyt paha olo.

Olisiko selän takana levitetty juoruja?

Ne tietää sun teoista nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi myös erään pitkäaikaisen ystävän kanssa näin jokunen kuukausi sitten. Luultavasti tein virheen, kun koitin selvitellä asiaa hänen kanssaan kirjoittamalla chatissa, asia vain mutkistui ja mutkistui. Face-to-face -keskustelusta olisi ehkä voinut olla jotakin hyötyä enemmän..

Se on jo yksi iso virhe, että tulee joku "selviteltävä asia".

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes ole vielä vanha ja näin on käynyt.

Näin myös täällä.

Otan etäisyyttä, jos en pidä ihmisen tavasta suhtautua muihin ihmisiin tai toimintatavoista kanssakäymisessä. Jos huomaan empatian puutetta. Ei se tarkoita, että minulla olisi paha olla. Olen tarkka siitä, kenet päästän lähelleni, ystäväksi.

Usko pois, parempi näin. Elämä on paljon helpompaa ja halvempaa ilman turhaa sosiaalista kanssakäymistä.

Taitavat olla "ystäviä" eikä ystäviä.

Ehkä vanha ei resonoi. Joko sä olet siirtynyt uuteen tai he. On silti ikävää että osa välttelee selvästi ja suosii perhettä / uraa niin, että muilla ei väliä. Jopa ihmisten sukulaiset. Osa voi olla taas väsyneitä, koska jatkuva arkiohjelma pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Otan etäisyyttä, jos en pidä ihmisen tavasta suhtautua muihin ihmisiin tai toimintatavoista kanssakäymisessä. Jos huomaan empatian puutetta. Ei se tarkoita, että minulla olisi paha olla. Olen tarkka siitä, kenet päästän lähelleni, ystäväksi.

Sama mulla. Nollatoleranssi muiden haukkumiselle ja esim. R asi smille.

Minkä ikäinen olet ap?

Mä en vaan jaksa enää nähdä tai tavata ketään, ei mitään henkilökohtaista.

Mulla on mennyt muutaman kerran ystäväpiiri uusiksi. Toki silloin kun lähdin opiskelemaan, mutta se nyt on normaalia. Siinä kolmenkympin korvilla meni sukset ristiin tyyppien kanssa, jotka olivat itsekkäitä hyväksikäyttäjiä. Tai no, häipyivät itse elämästäni, kun minusta ei ollut enää 'hyötyä'. Neljänkympin korvilla osa meni sen takia, kun en jaksanut kuunnella muiden ihmisten haukkumista ja lopulta ei ollut mitään puhuttavaakaan, kun tyypit lähinnä haukkuivat muita ihmisiä. Osa sekosi koronan takia, tosin yksi näistä tuli järkiinsä ja ollaan taas tekemisissä.

Tosiystävät ovat pysyneet yli 30 vuotta.