Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä olette tehneet kuolleen lähiomaisen tavaroille?
16.03.2024 |
Huonekalut, kodinkoneet, valokuvat jne..
Surun keskellä tarvitsisin vähän tukea ja neuvoja. Tuntuu että edessä on vuori minne pitää kiivetä😥
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.
Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.
Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.
Anteeksi, mutta en ymmärrä kertomaasi. Veikö appiukkosi poikansa tavarat omavaltaisesti, ilman sinun lupaasi? Vai oliko niin päin, että sinä halusit, ettei kotiin jää mitään, mikä muistuttaa sinua ja lapsia miehestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentti no:lle 6 : Olisit voinut kieltää appiukkoa viemästä tavaroita! Tavaroiden perijöitä olisitte olleet: puoliso ja ainakin lapset, riippuen siitä, olitteko virallisesti aviossa.
Kyllä me olimme virallisesti aviossa.
Appiukko vei siis kaiken mikä vähänkään liittyi heidän poikaansa mm häälahjat heidän suvun puolelta.
Mm hautajaisiin liittyvistä asioista isoon ääneen puhuivat, että he järjestivät ne, mutta minähän kaiken maksoin. Anoppi järjesti surutilaisuuden heille, minulla ja lapsilla ei sinne ollut asiaa.
Muistotilaisuudessa oli ruokatarjoilu jonka minä maksoin.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.
Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.
Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.
Anteeksi, mutta en ymmärrä kertomaasi. Veikö appiukkosi poikansa tavarat omavaltaisesti, ilman sinun lupaasi? Vai oliko niin päin, että sinä halusit, ettei kotiin jää mitään, mikä muistuttaa sinua ja lapsia miehestäsi?
Siis anoppi oli valtuuttanut appiukon hakemaan kotoani kaiken poikaansa liittyvän. Oli minulle yllätys, kun seisoi oven takana ja ilmotti, että tulee nyt hakemaan sen mikä heille kuuluu.
Siis ne vanhat vaatteet ja partakoneen vieminen oli minulle ok, mutta miehen arvokas kello ja kultainen kaulaketju olisi voinut jäädä lapsille / perikunnan haltuun.
Muutoin olikin velkainen kuolinpesä, jonka asioita selvittelin seuraavat vuodet. Mies oli minua 10 vuotta vanhempi ja oli hankkinut itselleen (ennen tapaamistamme) isot velat.
-sama
Se todella on vuori. Rinne loivenee loppua kohden, alussa tuntuu, että seinä on pystysuora. Mutta usko, siitä selviää, joskaan ei ihan helpolla.
Meillä kutsuttiin kaikki läheiset paikalle ja jokainen sai kirjoittaa lapulle, mitä haluaa. Taulut, valaisimet, korut, designtavarat saatiin kivasti jaettua suvun jäsenille. Jos samaa halusi kaksi, arvottiin tai sovittiin jotenkin muuten. Meillä oli se onni, että iloittiin kun joku otti jotain, tyyliin etkö sinä haluaisi tuotaai kun kiva, jos otat. Mitä arvotavaraa sitten jäi, mietittiin missä voisi myydä. Jos saatiin myytyä, rahat jaettiin. Sitten iso raivaus, paljon meni roskiin, kuivaruuat, kaikki kuluneet ja rikkinäiset tavarat, paljon vaatteita, mitä ei voi edes lahjoittaa. Loput vietiin surutta kierrätykseen.
Kyllä se isokin asunto lopulta tyhjäksi saatiin.
Olisi hyvä jos perikunnasta löytyy joku, jolla on ripeät otteet ja hyvä organisointitaito. Suosittelen, että ihan pienestä ei kannata riidellä, eikä isostakaan, jos mahdollista. Juuri läheltä seurannut, kun yksi tutun sisarus (joka oikeasti kahmi itselleen eniten tavaraa) on saanut välit poikki muihin, kun ei saanut jotain kahvikuppeja ja syytti muita ahneiksi. Tavara on vain tavaraa ja sitä on nykyään kaikilla liikaa.
Meillä on onneksi siitä helppoa, että ei asuta vuokralla. Asuntoa voidaan käydä läpi vähitellen tai kuten lapsettoman isotätini kuollessa oli yksi viikonloppu, jolloin jokainen perillinen (meitä oli yhteensä 8 kpl, minä edustin edesmennyttä äitiäni) sai hakea, mitä halusi ja loput lajitteli hyväntekeväisyyteen ja roskiin kaksi serkkuani. Heillä oli käytössä pakettiauto ja aikaa yksi kuukausi. Osan lajittelusta teimme jo "tavaranhakuviikonloppuna" eli esim. käyttämättömien pussilakanoiden laatikko oli valmiina vietäväksi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti no:lle 6 : Olisit voinut kieltää appiukkoa viemästä tavaroita! Tavaroiden perijöitä olisitte olleet: puoliso ja ainakin lapset, riippuen siitä, olitteko virallisesti aviossa.
Kyllä me olimme virallisesti aviossa.
Appiukko vei siis kaiken mikä vähänkään liittyi heidän poikaansa mm häälahjat heidän suvun puolelta.
Mm hautajaisiin liittyvistä asioista isoon ääneen puhuivat, että he järjestivät ne, mutta minähän kaiken maksoin. Anoppi järjesti surutilaisuuden heille, minulla ja lapsilla ei sinne ollut asiaa.
Muistotilaisuudessa oli ruokatarjoilu jonka minä maksoin.
-sama
Kyllä on hämärää. Teillä on ollut TODELLA huonot välit. Minun appeni antoi minulle hopeisen rannerenkaan, jonka hän oli ostanut anopilleni huomenlahjaksi. Syy oli se, että kuulemma huolehdin hänestä niin hyvin. Anopilta perin vaikka ja mitä tavaraa. Sairaaloissa luulivat minua tyttäreksi. Mieheni oli/on ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Laittaa hautaan mukaan. Vuokraa kaivinkoneen tai kaivaa lapiolla vähän suuremman kuopan mihin kaikki menee.
Tämä on todella typeryyden ja törkeyden huippu. Toivon että karma iskee ja perusteellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin/lahjoitin torissa. Kun joku tuli ostamaan, veivät he aina muutakin (järkkäsin astiat yms esille). Ystävät/tuttavat kutsuin paikalle, he ostivat paljon. Vaatteet kierrätykseen (osa poistoon tietty). Sitten joku huutokauppaihminen haki osan. Kaatikselle meni aika vähän. Oli siis omakotitalo, suht modernit kalusteet ja laitteet. Meni 3 kk tuohon "realisointiin". Ei mikään helppo nakki, byrokratia vei oman osansa. Tsemppiä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Myin/lahjoitin torissa. Kun joku tuli ostamaan, veivät he aina muutakin (järkkäsin astiat yms esille). Ystävät/tuttavat kutsuin paikalle, he ostivat paljon. Vaatteet kierrätykseen (osa poistoon tietty). Sitten joku huutokauppaihminen haki osan. Kaatikselle meni aika vähän. Oli siis omakotitalo, suht modernit kalusteet ja laitteet. Meni 3 kk tuohon "realisointiin". Ei mikään helppo nakki, byrokratia vei oman osansa. Tsemppiä vaan!
Jatkan vielä. Paperit/valokuvat vein kotiin ja kävin läpi myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätyskeskusta ei enää ole. Sen nimi on nykyään keräämö. Sieltä ei enää kierrätetä mitään(valitettavasti) , mutta sinne voi viedä kaikenlaista tavaraa, ottavat niistä maksun. Siellä neuvotaan että tuohon sohvat, tuohon kodinkoneet jne. Kaikki maksaa. Myös jätekuorma kaatopaikalle maksaa. Me näimme edullisimmaksi ja vähiten kuormittavaksi kuolinpesän ammattimaisen ostajan, jolle maksoimme noin 600 euroa, vaikka läheiseni kodissa oli aika hintaviakin mööpeleitä. Toki omalla porukalla otimme osan tauluja, hopea-astiostoja, taidemaljakot ym kaikkein arvokkaimmain, mutta enimmäkseen kukaan ei halua mitään vanhaa roinaa. Noita kuolinpesän ostajia löytyy useimmilta paikkakunnilta ja on selkeästi helpoin tapa. Hoitavat usein myös loppusiivouksen.
Asiapapereita kannattaa säilyttää pitkään. Verottaja muistaa vielä pitkään ja selvitettäviä asioita voi tulla parikin vuotta eli tärkeimmät asiapaperit kannattaa säilyttää vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti no:lle 6 : Olisit voinut kieltää appiukkoa viemästä tavaroita! Tavaroiden perijöitä olisitte olleet: puoliso ja ainakin lapset, riippuen siitä, olitteko virallisesti aviossa.
Jos perheen lapset olivat vainajan lapset ei appiukolle olisi kuulunut yhtään mikään. Vaikka ei avioliittoakaa
Se vei sen kaiken roskiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.
Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.
Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.
Sun luvallasiko sen teki?
Oli saanut mandaatin anopilta tulla hakemaan poikansa jäämistön meiltä.
No toisaalta mitäpä minä olisin tehnyt miesten alushousuilla, vanhoilla sukilla, urheiluvälineillä tms.
Sitä en ymmärtänyt miksi miehen suvun puolelta tulleet häälahjat kerättiin ja vietiin pois?
Oliko lupa minulta tähän? En ikinä olisi itse keksinyt tuollaista tavaroiden pois viemistä, mutta annoin appiukon rauhassa tavarat
Ja tämä kaikki tapahtui Porvoossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.
Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.
Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.
Anteeksi, mutta en ymmärrä kertomaasi. Veikö appiukkosi poikansa tavarat omavaltaisesti, ilman sinun lupaasi? Vai oliko niin päin, että sinä halusit, ettei kotiin jää mitään, mikä muistuttaa sinua ja lapsia miehestäsi?
Kyllä! Juuri näin! Tämä on porvoolainen perinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti no:lle 6 : Olisit voinut kieltää appiukkoa viemästä tavaroita! Tavaroiden perijöitä olisitte olleet: puoliso ja ainakin lapset, riippuen siitä, olitteko virallisesti aviossa.
Kyllä me olimme virallisesti aviossa.
Appiukko vei siis kaiken mikä vähänkään liittyi heidän poikaansa mm häälahjat heidän suvun puolelta.
Mm hautajaisiin liittyvistä asioista isoon ääneen puhuivat, että he järjestivät ne, mutta minähän kaiken maksoin. Anoppi järjesti surutilaisuuden heille, minulla ja lapsilla ei sinne ollut asiaa.
Muistotilaisuudessa oli ruokatarjoilu jonka minä maksoin.
-sama
Porvoolset on pahimpia sukulaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.
Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.
Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.
Anteeksi, mutta en ymmärrä kertomaasi. Veikö appiukkosi poikansa tavarat omavaltaisesti, ilman sinun lupaasi? Vai oliko niin päin, että sinä halusit, ettei kotiin jää mitään, mikä muistuttaa sinua ja lapsia miehestäsi?
Siis anoppi oli valtuuttanut appiukon hakemaan kotoani kaiken poikaansa liittyvän. Oli minulle yllätys, kun seisoi oven takana ja ilmotti, että tulee nyt hakemaan sen mikä heille kuuluu.
Siis ne vanhat vaatteet
Mieheni oli kotoisin Porvoosta
-sama
Jaettu suvun ja tuttavien kesken. Kierrätykseen sinne kelpaavat. Myyty arvokkaammat. Loput kaattikselle.
Netin ilmaisryhmään kun laittaa, niin kaikki haetaan pois, helppoa.
Käyttöön ja kiertoon, kuvat ja muut talteen niille jotka haluaa.
Mulla ei ole ylimääräistä tilaa yhtään, ja jos muutan, niin seuraava asunto tulee olemaan nykyistä pienempi.
...ja omilla vanhemmilla tavaraa on valtavasti. Siis oikeasti toivottoman paljon. Omakotitalo täynnä tavaraa, kesämökki täynnä tavaraa, ja päälle vielä varastorakennukset. Tavara on arvottomasta tavallisiin keskiluokkajuttuihin joista nyt jotain saa kun myy, mutta oikeaa arvotavaraa ei ole.
Ei ole toivoakaan, että kukaan ehtisi kauppaamaan niitä torilla tai laittamaan ilmoituksia roskalavalle.
Pahinta on, että vanhemmat puhuvat jo nyt siitä kuka saa aikanaan mitäkin.
Alue: Aihe vapaa
Oli saanut mandaatin anopilta tulla hakemaan poikansa jäämistön meiltä.
No toisaalta mitäpä minä olisin tehnyt miesten alushousuilla, vanhoilla sukilla, urheiluvälineillä tms.
Sitä en ymmärtänyt miksi miehen suvun puolelta tulleet häälahjat kerättiin ja vietiin pois?
Oliko lupa minulta tähän? En ikinä olisi itse keksinyt tuollaista tavaroiden pois viemistä, mutta annoin appiukon rauhassa tavarat kerätä ja viedä pois.
-sama