Mitä olette tehneet kuolleen lähiomaisen tavaroille?

Kierrätykseen pöydät jne, tuttavilta kysyä tarviiko jotain esim tuoleja, pöytiä. Jaksamista toivotan.

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Voimia! Paperi ja tavara kerrallaan. Huonekaluja voi yrittää myydä vaikka torissa, tai suosiolla pyytää kierrätyskeskus hakemaan kuorma käyttökelpoista tavaraa, loput kaatikselle. Kerää valokuvat ja muut myöhempää varten, kiire niillä ei ole. Tärkeät paperit talteen sitä mukaa kun niitä vastaan tulee, loput silppuriin.

 

Toiminta ja siivoaminen, ainakin itselläni, auttoi prosessissa. Samalla työstää läheisen kuoleman lopullisuutta, sekä siivoaa surulle oman tilan.

Jos mahdollista, vähän kerrallaan niin vuori tuntuu pienemmältä. Itse olen laittanut edesmenneen mieheni tavaroita pois pikkuhiljaa enkä vieläkään kaikkea vaikka kuolemasta lähes 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.

Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.

Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.

Annoin ahneelle naapurille

Onko muita perikunnan jäseniä? Millainen on asuinpaikka ollut? Me vietiin käyttökelpoiset vaatteet ja osa käyttötavaroista kirpparille - ei jaksettu itse myydä vaan lahjoitettiin seurakunnan kirpparille niin että sanottiin ottakaa mitä otatte, viemme loput kaatopaikalle (Uffille en periaatteesta vie ja siellä päin ei ollut muita jotka ottivat vastaan). Aika hyvässä sovussa saatiin sovittua mitä kukin ottaa, tosin kun itse olen nainen ja minulla on vain veljiä, toiveet oli jo alunperin erilaiset. Annettiin yksi aika arvokas tavara vanhimmalle, joka meistä on pienituloisin ja me muut ei sitä tarvittu. Teoriassa se on perikunnan, käytännössä hänen. Ei ole jaettu kuolinpesää vielä tänä päivänäkään, vaan lapsuudenkoti toimii kesäpaikkana ja mahdumme sinne kaikki yhtäaikaa. Ei ole mikään kesämökki, vaan tavallinen talo maaseutukirkonkylällä - vaikeasti myytävä eikä arvoa enää ole. Näin olemme päässeet tekemään juuri kuin vastaaja 4, eli tyhjennämme pikkuhiljaa. 

On erikseen kuolinpesän tyhjääviä yrityksiä. Jos tavara ei ole käyttökelpoista, ottavat maksun, mutta myyntikelpoista tavaraa vain hakevat. Näitä on vähän erilaisia. Tähän kannattaa turvautua, jos pesä pitää saada tyhjäksi nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Siirtolava pihaan ja suurin osa siihen. Sähkölaitteet kaatopaikan SER-kierrätykseen.

Tai kuolinpesätyhjennysfirman toimeksiannolla talo tyhjäksi.

Useimpien meidän irtaimistolla on negatiivinen arvo joten mitään myyntishowta ei ole kannattavaa yrittää, jos yhtään omaa aikaansa arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Eikös tossa ollut kyse hyvästä ja käyttökelpoisesta tavarasta?

Huonot turhat rojut ja huonekalut kaatikselle.

Ongelmana on usein se, että niitä ottajia löytyy vasta sitten, kun tavarat on jo hävitetty.  Sitten niiden perään kysellään.

Lähisukua asuu lähellä ja kaukana, ja ne kaukana olevat "ei tienneet, milloin ehtivät tulla katsomaan," eikä sitä vuokra -asuntoa kuitenkaan voinut määrättömiin pitää.  Yksi lupasi ottaa jääkaappipakastimen ja sitä hänelle sitten säästettiin ja säästettiin, sitten kun kaikki oli jo melkein tyhjänä, niin ilmoittaa ettei otakaan sitä.

Teki mieli kyllä sanoa, että tulet nyt kuitenkin sen hakemaan, kun kerran lupasit, ja SINÄ hoidat sen sitten minne hoidat.  Oli helkutin helppo näiden kaukana asuvien jättää kaikki työ lähellä asuville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Eikös tossa ollut kyse hyvästä ja käyttökelpoisesta tavarasta?

Huonot turhat rojut ja huonekalut kaatikselle.

Ongelmana on usein se, että niitä ottajia löytyy vasta sitten, kun tavarat on jo hävitetty.  Sitten niiden perään kysellään.

Lähisukua asuu lähellä ja kaukana, ja ne kaukana olevat "ei tienneet, milloin ehtivät tulla katsomaan," eikä sitä vuokra -asuntoa kuitenkaan voinut määrättömiin pitää.  Yksi lupasi ottaa jääkaa

Suurimmalla osalla se ns. arvokas omaisuus on kuitenkin silkkaa roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Voimia! Paperi ja tavara kerrallaan. Huonekaluja voi yrittää myydä vaikka torissa, tai suosiolla pyytää kierrätyskeskus hakemaan kuorma käyttökelpoista tavaraa, loput kaatikselle. Kerää valokuvat ja muut myöhempää varten, kiire niillä ei ole. Tärkeät paperit talteen sitä mukaa kun niitä vastaan tulee, loput silppuriin.

 

Toiminta ja siivoaminen, ainakin itselläni, auttoi prosessissa. Samalla työstää läheisen kuoleman lopullisuutta, sekä siivoaa surulle oman tilan.

Jos asunut vuokralla niin aikaa asunnon tyhjentämiseen ei paljon ole.

Sanoin jo äidille, että tilaan pihalle roskalavan ja vien kaiken sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia! Paperi ja tavara kerrallaan. Huonekaluja voi yrittää myydä vaikka torissa, tai suosiolla pyytää kierrätyskeskus hakemaan kuorma käyttökelpoista tavaraa, loput kaatikselle. Kerää valokuvat ja muut myöhempää varten, kiire niillä ei ole. Tärkeät paperit talteen sitä mukaa kun niitä vastaan tulee, loput silppuriin.

 

Toiminta ja siivoaminen, ainakin itselläni, auttoi prosessissa. Samalla työstää läheisen kuoleman lopullisuutta, sekä siivoaa surulle oman tilan.

 

Jos asunut vuokralla niin aikaa asunnon tyhjentämiseen ei paljon ole.

Ja vaikka vuokra olisi maksettu kuun loppuun, niin jos on jossain palvelutalossa, pitää tyhjentää parissa päivässä kun seuraava asukas on jo tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan, kun puolisoni kuoli, kävi appiukko hakemassa kaiken mikä irti lähti.

Appiukko keräsi menehtyneen puolisoni vanhat vaatteet (jopa reikäiset sukat, linttaan asutut vanhat kengät jne) kellon, häälahjaksi saamamme astiat, urheiluvälineet jne.

Hän vei minulta ja lapsilta pois kaiken mikä muistutti lapsia isästä.

Sun luvallasiko sen teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Lainaamasi henkilö puhui hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, ei lohkeillesta lastulevystä.

On myös hyvä muistaa, ettei tavaroihin kannata takertua pelkän muistoarvon vuoksi. Kun itse olin tyhjäämässä mummolaa isovanhempien kuoltua, teki mieli säästää jokainen halkeillut kahvikuppi ja kulunut nojatuoli, koska oli niitä mummolassa lapsesta asti katsellut ja tuntui, että ne "pitää jättää muistoksi". Onneksi kuitenkin pidin järjen päässä, kaikki arvoton pistettiin pois, enkä nyt enää muutamaa vuotta myöhemmin edes muista niitä tavaroita, jotka silloin tuntuivat tärkeiltä säästää.

Mummolan ja isovanhemmat muistan ilman tavaroitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Lainaamasi henkilö puhui hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, ei lohkeillesta lastulevystä.

Sellaisia harvalla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat säästin. Kaikki muu roskalavalle ja kaatikselle.

Hyvää käyttökelpoista tavaraa lahjoitetaan ensin tutuille, sitten joillakin roskalavoilla. Kaatikselle se, joka ei kelpaa kenellekään.

Haluaisitko itse Sotkan lohkeilleita lastulevykalusteita 90-luvulta?

Lainaamasi henkilö puhui hyvästä käyttökelpoisesta tavarasta, ei lohkeillesta lastulevystä.

Sellaisia harvalla on.

No jos minä nyt kuolisin, niin tämä keittiön ruokailuryhmä on puoli vuotta vanha ja maksoi maltaita.  Mikrokin tuli hommattua 2 kk sitten, uutta mallia, varmasti jollekin kelpaisi.

Mutta tietysti joskus kymmenien vuosien päästä asia ihan eri.  Mutta ihmisen henki on hupa, ei sitä tiedä milloin täältä lähdetään.

Ja auto kelpaisi ihan takuulla kelle vaan.  Myös miehen moottoripyörät.

Mutta kyllä meidän mammaltakin todella hyvää ja kelpaavaakin tavaraa jäi.  Tuliterän matonkin pelastin, kun sitä oli jo siskon mies kaatiskuormaan kiikuttamassa.