Lue keskustelun säännöt.
Kääk, lapseni ovat muuttamassa omilleen. Mihin pitää varautua?
16.03.2024 |
Tämä tapahtui vähän varoituksetta ja yllättäen. Vuokraavat yhteisen asunnon keskustasta ja opiskelevat. Nyt asutaan melkein maaseudulla, kerrostalossa tosin. Olen yksinhuoltaja.
Mihin kannattaa varautua? Tapahtuiko sinulle jotain yllättävää, kun lapset lensivät pesästä? Myös ihan käytännön vinkit ovat tervetulleita, en oikein pysty ajattelemaan selkeästi.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsyt on muuten niitä ahkerampia nuoria. Eivät vieroksu työntekoa vaikka olisi rajoitteita.
Varmaan niin. Minun nepsyt vieroksuu töitä. Kaksi on niistä sanonut että voi elää ihan hyvin 500e/kk. On kyllä kumpikin sellaisia että mielelläni luovuttaisin ja laittaisin eläkkeelle. Toinen ei saa edes ruokaa lämmitettyä mikrossa jos se on astiassa ja pitäisi laittaa lautaselle. Luulee että palvelen sitä lopun ikää.
Kun olin vertaistukiryhmissä lasten ollessa lapsia, huomasin että moni palvelee nepsyä liikaa koska tämä on nepsy. Meillä on aina kohdeltu nepsyä ja tervettä samalla tavoin ja vaatimukset esim. kotitöihin osallistumisessa olleet samat. Kyllähän tuo nepsy on odottanut palvelua, esim. ei alkanut syödä itse samalla tavalla kuin terve lapsi sanoo "ite" vaan hänelle piti sanoa nyt syöt itse. Tämä on vaatinut enemmän työtä, mutta on kannattanut. Pukemiseen piti jaksaa odottaa eikä palvella.Toinen tekee itse, toinen odottaa että puetaan. Sukulaisnainen pilasi kerran meidän pitkään opetellut pukemisrituaalin kun alkoi hyvää hyvyttään pukea, kun olisi pitänyt odottaa. Sen jälkeen aloitettiin opettelu alusta. Anopille sitten seuraavalla kerralla uskalsin sanoa, että antaa X:n pukea itse vaikka se kestää, että oppii. Sanoin että yksi vieras pilasi jo kerran tämän opettelun ja piti aloittaa alusta. Tiesin kyllä että anoppi oli kuullut siitä paheksutun version että minä odotan että vieraat pukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 lisää että vanhin veljeni on myös erityishenkilö. Hän on jo kuusikymppinen, mutta sai mbd-diagnoosin, joita ei enää anneta, noin parikymppisenä jo 80-luvulla. Voin suoraan sanoa, että vanhempani pilasivat hänen elämänsä sillä että eivät kannustaneet omatoimisuuteen ja itsenäistymiseen. Homma ei ole perinnöllistä sieltä päin joten uskalsin aloittaa lasten teon, meidän nepsy tulee miehen puolelta ja veljellä oli ollut hapenpuute synnytyksessä. Ei oikein tiedetty autismista mitään ennen oman lapsen syntymää mutta anoppi ja moni muu on jälkeenpäin ajatellut, miten paljon apessa ja muutamassa muussa sukulaisessa oli näitä piirteitä. Siinä missä vanhinta veljeä paapottiin eikä annettu itsenäistyä, me nuoremmat itsenäistyimme normaalia enemmän ja minä hoidin jo teininä kodin lähes kaikki siivoukset noin esimerkkinä ja tein perheelle usein ruokaa koulupäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä tarrautuja.
Wow, siinä meillä on ihminen, joka ei ikinä kiinny eikä ole kiintynyt yhtään mihinkään. Onko sinulla joku diagnoosi? Todennäköisesti olet sosiopaatti, eikö niin?
Olen vain allerginen niille kertomuksille, joissa äiti alkaa suunnilleen itkeä, kun 18 v muuttaa pois kotoa. Ja olen allerginen sellaiselle, että äiti hyysää kolmekymppisten lastaan eikä anna tämän itsenäistyä. Sellaisia on.
Sinullako ei tunnu missään, jos samassa taloudessa asuva, sinun rakastama (jos siis kykenet tuohon tunteeseen) ihminen muuttaa yllättäen pois? Itkeehän ihmisen jonkun marsunkin kuolemaa.
Miten tuota voi verrata marsun kuolemaan. Vaikka lapsen lähtö aiheuttaa haikeutta ja huolta, niin äidin tulee olla vahva ja tukea lasta ja iloita siitä, että lapsi pääsee eteenpäin omassa elämässään. Jos lapsella on jotain vaikeutta, niin sitä tärkeämpää on, että häntä pystyy kannustamaan irrottautumiseen ja antamaan tunteen, että hän selviytyy myös ilman äitiä. Omat lapseni elävät jo omillaan. - toinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä tarrautuja.
Wow, siinä meillä on ihminen, joka ei ikinä kiinny eikä ole kiintynyt yhtään mihinkään. Onko sinulla joku diagnoosi? Todennäköisesti olet sosiopaatti, eikö niin?
Olen vain allerginen niille kertomuksille, joissa äiti alkaa suunnilleen itkeä, kun 18 v muuttaa pois kotoa. Ja olen allerginen sellaiselle, että äiti hyysää kolmekymppisten lastaan eikä anna tämän itsenäistyä. Sellaisia on.
Sinullako ei tunnu missään, jos samassa taloudessa asuva, sinun rakastama (jos siis kykenet tuohon tunteeseen) ihminen muuttaa yllättäen pois? Itkeehän ihmisen jonkun marsunkin kuolemaa.
Yllättäen? Jälkeläiset muuttavat omilleen
Voihan se silti yllätyksenä tulla, jos ykskaks ilmoittavat lähtevänsä. Tietysti se odotettavissa on, mutta aikaikkuna voi olla kuitenkin vuosia, kuka lähtee aikaisemmin, kuka myöhemmin.
Aloittajalle sen verran, että kannattaa jo miettiä etukäteen, että mitä alkaa sitten tekemään, kun lapset ovat lähteneet. Aikaa ja energiaa vapautuu ihmeesti. Ehkä jokin uusi harrastus tms.. Itselläni oli vähän sama tilanne, kun lapset lähes samaan aikaan lähtivät ja aluksi olin ihan hukassa. Olin juurikin sellainen helikopteriäiti ja soittelin lapsille koko ajan. Se meni aikanaan ohitse. Tärkeintä on luottaa siihen, että he pärjäävät.
Kyllä se tosiaan voi yllätyksenä tulla, vaikka periaatteessa onkin tiedossa. Varsinkin, jos lapsi ei ole vielä täysi-ikäinen, niin kuin aloittajalla taisi nuorempi olla. Meillä lapsi oli 18 vuotta, kun ilmoitti muuttavansa pois. Tuli yllätyksenä, koska koulu oli kesken eikä asiasta ollut aikaisemmin ollut puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä ne elää?
Rahalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni lähti lukion jälkeen länsinaapurimaahan työhön, vilahti 2,5 vuotta. Hyvin pärjäsi enkä itkenyt, vieraisilla kävin. Kielenkin oppi hyvin. Asenne ratkaisee.
Millä elävät? Kuka maksaa vuokravakuuden ja vuokran? Millä ostavat ruokaa, mistä huonekalut, osaavatko hoitaa asioita eli tuleeko laskut maksettua? Älä auta liikaa. Jos on muuttamassa omilleen niin pitää omatoimisesti selvittää asiat esim paljonko asiat maksavat ja miten esim sähkösopimus tehdään.
Tietävätkö esim paljonko sinä saat kuukausittain rahaa ja paljonko maksat laskuista ja ruoasta? Onko heillä siis käsitystä hintatasosta tai miten asiat hoituvat yleeensäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu omaan elämää niin sinun kuin lastesi. Varaudu siihen että pärjäävät ja tekevät asioita ilman sinua, varaudu antamaan tilaa. Varaudu päästämään irti.
Pyydä hänet aina sunnuntaisin luoksesi lounaalle. Olen kuullu tästä tavasta hyviä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkäs opiskelut ne alkaa kesken kevättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä elävät? Kuka maksaa vuokravakuuden ja vuokran? Millä ostavat ruokaa, mistä huonekalut, osaavatko hoitaa asioita eli tuleeko laskut maksettua? Älä auta liikaa. Jos on muuttamassa omilleen niin pitää omatoimisesti selvittää asiat esim paljonko asiat maksavat ja miten esim sähkösopimus tehdään.
Tietävätkö esim paljonko sinä saat kuukausittain rahaa ja paljonko maksat laskuista ja ruoasta? Onko heillä siis käsitystä hintatasosta tai miten asiat hoituvat yleeensäkin?
Tietävät kyllä, millä summalla elämme, mikä on vuokrasumma ja mitä muuta pitää maksaa elämisestä. Käymme kaupassa yhdessä, joten ymmärtävät myös, mitä ruoka maksaa. Osaavat katsoa kilohinnat ja arvioida hintoja.
Saavat sitten asumistuen. Vanhemmalla on työtuloja, nuorempi saa kuntoutusrahaa ja molemmilla on säästöjä. Näistä säästöistä maksavat vuokratakuun ja tarvittavat hankinnat. Kotoa saavat mukaansa huonekalunsa, vuodevaatteet, mattoja, verhoja yms. Säästöistä riittää aika pitkälle myös elämiseen, pihejä kun ovat.
Olen auttanut heitä miettimään, että mitä tarvitsee huomioida, kun muuttaa. Saavat sitten itse hoitaa asiat käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs opiskelut ne alkaa kesken kevättä?
Miten niin alkaa?
Varaudu yllättävän kovaan ikävään ja haikeuteen. Ne vuodet, kun lapset olivat pieniä ja varttuivat, olivat kuin hujaus vaan.
Olen itse neljäkymppinen ja joudun yhä asumaan vanhempani luona. En ole koskaan päässyt muuttamaan pois. Olen toki autismikirjolla ja moniongelmainen pitkäaikaistyötön, mutta vanhempani on vanha ja sairas ja joudun toimimaan käytännössä omaishoitajan oman jaksamiseni kustannuksella. Elämä on kamalaa ja vaikeutuu koko ajan, mutta muu ei ole mahdollista ja pitää vaan hyväksyä se, että asun tässä asunnossa vanhempani luona niin kauan kuin vanhempanikin asuu.
Varaudu siihen että yht äkkiä jääkaapissa onkin juuri niitä ruokia ja tavaroita mitä itse itsellesi sinne olet hankkinutkin.
Varaudu myös siihen että kun lauantaina teet itsellesi esim. makaronilaatikkoa niin sitä samaa ruokaa sitten syöt koko seuraavan viikon koska ei niin vähän osaa kukaan tehdä ruokaa että sen kerralla saisi syötyä loppuun.
Yllättäen? Jälkeläiset muuttavat omilleen siinä hiukan alle 20 ikäisinä. Ei se ole yllätys.