Nyt olet kiltisti tai karkit jätetään ostamatta!

Demolaattori kirjoitti:

Jos ei osaa käyttäytyä niin jätä kotiin häkkiin kauppareissun ajaksi.

Sä oot sairas mieleltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutamalla ei pidäkään saada tahtoaan läpi, mutta jotkut vanhemmat myös rankaisevat lapsiaan epäloogisesti perumalla luvatut asiat vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa eli rankaisevat lasta. Jos on sovittu, että tänään ei osteta karkkeja niin niitä ei osteta vaikka lapsi huutaisi. Mutta jos on sovittu että ostetaan ja sitten vaikka lapset riitelee tai tulee kiukku jostain aivan muusta, niin ei aleta uhkailla että jos et nyt ole kiltisti niin et saa karkkia. Silloin voi yrittää selvittää että mistä se raivo nyt repesi, mutta joskushan se vaan on mahdotonta koska lapsi on niin väsynyt/ylikierroksilla että tilanteesta riippuen joko vedetään pentua mukana oma naama punaisena tai poistutaan kaupasta. Jälkikäteen sitten selvitellään asiaa. 

Tuo sinun kasvatusmallisi olettaa, että lasta ei tarvitse painostaa to

Kuvaisitko miten itse näet asian ja miten pitäisi toimia? Kyllä lasta ohjataan toimimaan oikein ja osoitetaan että teosta on seuraukset ja kielletyt teot sovitetaan. Tässä oli kyse siitä että saako sanoa että jos et ole kiltti niin et saa karkkia - kaksi asiaa joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kommentoin tilannetta missä lapsen kiukku koskee jotain muuta asiaa kuin karkkien saamista, se voi olla vaikka riitä sisaruksen kanssa tai väsymys meltdown niin silloinko oikea reaktio todella on että koska et hallitse hermojasi niin otan sinulta karkit pois jotka eivät asiaan liity. Jos lapsi "kiukuttelee" kun häntä väsyttää, niin silloin todetaan että sinua varmaan väsyttää ja tarvitset lepoa, nyt hoidetaan kauppaostokset ja mennään kotiin että saat levätä. En näe että miten esim.väsymyksen aiheuttama "kiukku" pitäisi lapsen jotenkin sovittaa? Lapsella voi ihan oikeasti levitä pää vaikka pitkän päiväkotipäivän jälkeen, on aistiylikuormitusta, ollut ikävä vanhempia ja sitten kun hänellä läikkyy yli niin vaaditaan vielä siinä ylitsevuotavassa olotilassa hillitsemään tunteet ja sanotaan että nyt täytyy käyttäytyä kiltisti... Nyt tulee pitkä teksti, mutta ensisijaisesti opetat sille lapselle tunteensäätelyä ja loogisuutta. Lapseni uhkaili että alkaa huutaa jos ei saa karkkia -> sanoin että tiedän että haluat karkkia mutta nyt ei ole karkin aika, saat huutaa mutta minun mieltäni se ei muuta. Lapseni kanssa oli sovittu että saa karkkia, ja hän sanoi ikävästi kaverille -> sanoin että tämä asia selvitetään nyt ja karkin syöminen saa odottaa koska kaverilta anteeksi pyytäminen on kiireellisempää ja sitten keskusteltiin siitä miten käy jos kaverille sanoo ikävästi ja että kaverilla on paha mieli, karkit saa vasta kun tärkeämpi asia on hoidettu.

Kaikki rangaistukset eivät tietenkään liity itse tekoon. Eihän parkkisakkokaan liity mitenkään väärinpysäköintiin, mutta silti siitä sakotetaan. On mahdoton aina keksiä sellaista toimivaa rangaistusta jos liittyisi suoraan tekoon.

Lapselle ei myöskään pidä opettaa, että joku väsymys tai aistiylikuormitus olisi tekosyy rikkoa sääntöjä. Koko yhteiskunta lähtee siitä, että sääntöjä noudatetaan vaikka se ei olisi helppoa tai vaikka se tuntuisi ikävältä.

Millä tavalla pieni ylikuormittunut lapsi itkiessään rikkoo sääntöjä? Avaatko hieman missä sanoin että lapsen ei pitäisi huomioida muita tai sääntöjä ei pidä noudattaa jos tuntuu ikävältä? Mielestäni lapselle voi opettaa tunnesäätelyä ja muiden huomioonottamista samaan aikaan. Kyllä, se on tavoite että pystyy omasta ikävästä fiiliksestä huolimatta noudattamaan sääntöjä, mutta olenkin puhunut tässä pienistä lapsista jotka eivät sitä vielä kykene tekemään eli hän ei pysty välttämättä vielä hallitsemaan tunteitaan jolloin vanhempi hoitaa vielä sen että mitään vahinkoa ei pääse käymään. Kuten yritin kaveriesimerkillä ilmaista, lapselle sanotaan että kaverilta pyydetään anteeksi ja sitten voidaan mennä kivoihim asioihin ja kivoihin asioihin ei mennä ennen kuin muut asiat on hoidettu. Eli seuraamus teosta. En mielestäni tässä sanonut että lässyttelisin lapselle että sulla oli varmaan ikävä fiilis ja ymmärrän että kyllähän sitä saa kaveriin purkaa, ei tartte pyytää anteeksi, mene toki syömään karkkisi ja tekeen mitå ikinä haluat.

Lapsia ei parkkisakoteta, joten vertaus on kummallinen - aikuinen ymmärtää että parkkisakkoon saattoi johtaa huolimattomuus, joka johtui väsymyksestä mikä johtui stressistä ja univajeesta mutta hän pystyy käsittelemään sen ja ymmärtämään asian sääntöjen kannalta ja maksaa sakon. Lapsi ei kykene ilman tukea käsittelemään asioiden yhteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla pieni ylikuormittunut lapsi itkiessään rikkoo sääntöjä? Avaatko hieman missä sanoin että lapsen ei pitäisi huomioida muita tai sääntöjä ei pidä noudattaa jos tuntuu ikävältä? Mielestäni lapselle voi opettaa tunnesäätelyä ja muiden huomioonottamista samaan aikaan. Kyllä, se on tavoite että pystyy omasta ikävästä fiiliksestä huolimatta noudattamaan sääntöjä, mutta olenkin puhunut tässä pienistä lapsista jotka eivät sitä vielä kykene tekemään eli hän ei pysty välttämättä vielä hallitsemaan tunteitaan jolloin vanhempi hoitaa vielä sen että mitään vahinkoa ei pääse käymään. Kuten yritin kaveriesimerkillä ilmaista, lapselle sanotaan että kaverilta pyydetään anteeksi ja sitten voidaan mennä kivoihim asioihin ja kivoihin asioihin ei mennä ennen kuin muut asiat on hoidettu. Eli seuraamus teosta. En mielestäni tässä sanonut että lässyttelisin lapselle että sulla oli varmaan ikävä fiilis ja ymmärrän että kyllähän sitä saa kaveriin purkaa, ei tartte pyytää anteeksi, mene toki syömään karkkisi ja tekeen mitå ikinä haluat.

Lapsia ei parkkisakoteta, joten vertaus on kummallinen - aikuinen ymmärtää että parkkisakkoon saattoi johtaa huolimattomuus, joka johtui väsymyksestä mikä johtui stressistä ja univajeesta mutta hän pystyy käsittelemään sen ja ymmärtämään asian sääntöjen kannalta ja maksaa sakon. Lapsi ei kykene ilman tukea käsittelemään asioiden yhteyksiä.

Vauvaiän ohittanut lapsi osaa lähtökohtaisesti ymmärtää rangaistuksen ja kielletyn teon yhteyden, kunhan se hänelle kunnolla selitetään. Aikuiselle rangaistus on esimerkiksi sakko ja lapselle taas joku muu tuntuva asia. Tämä on hyvin yksinkertainen konsepti.

Lapsi myös oppii jatkuvasti ymmärtämään asioiden yhteyksiä enemmän ja enemmän. Jo 2-vuotias ymmärtää niitä paljon ja pystyy myös taitavasti manipuloimaan vanhempiaan. Lapsi esimerkiksi pystyy havaitsemaan, että tuo tunnejuttu on tunnekasvattavan vanhemman heikkous, ja siksi oppii vetoamaan tunteisiin, jotta saisi tahtonsa läpi. Lapsi voi olla kylmän laskelmoiva siinä missä vanhempi jatkuvasti näkee lapsessa pienen ylikuormittuneen poloisen joka ei pysty hallitsemaan tai ymmärtämään juuri mitään.