Nyt olet kiltisti tai karkit jätetään ostamatta!

Vierailija kirjoitti:

Mumma tyrkytti lapselleni niin paljon Pectuksia, että lapseni ei ole sen jälkeen katsonutkaan makeisten suuntaan.

Myös eucalyptus, pihlaja ja omar ovat vakio makeisia mitä on tyrkytetty

Vierailija kirjoitti:

Mumma tyrkytti lapselleni niin paljon Pectuksia, että lapseni ei ole sen jälkeen katsonutkaan makeisten suuntaan.

Oih ja voih, nyt alkoi tekemään mieli Pectuksia, lapsuuteni suurta herkkua. Tietenkään niitä ei enää valmisteta. Niitä oli kiva kaataa siihen kanteen niin, ettei mennyt yli.

Vierailija kirjoitti:

Miten se rankaiseminen on oikein? Kyllä minun mielestäni pitää keskustella rakentavasti. Hirveää tuollainen voimankäyttö suorastaan väkivalta.

Lapsille pitää olla suora ja jämäkkä sekä tietty rehellinen ja huomioida toivottava käytös. Kauppa ei todellakaan ole mikään lässynlässynläälää -paikka, jossa hyvin pienillekin perustellaan kiellot niin pitkään, ettei ohi pääse kuin väkisin tunkemalla. Ottakaa nyt muutkin ihmiset huomioon. Lapsellekin on paljon miellyttävämpää käydä nopeasti kaupassa herkkujen ja houkutusten äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään nykyaikaisia "kasvatusmetodeja" Omille lapsille riitti, kun niille sanoi ettei osteta karkkia. 

 

Yhtenä päivänä katsoin prismassa, kun pienet lapset mylläsi kenkälaatikoita pitkin kenkäosaston lattiaa, äiti siinä yritti varmaan itselleen jotain löytää ja isukki nauroi vieressä hyväksyvästi 

Muistatko nyt ihan varmasti oikein? Koskaan eivät lapsesi kiukutelleet karkkihyllyllä? Voisitko kertoa miten onnistuit tuossa? 

Väkivaltaa pelkäävät lapset menee kertasanomisesta hiljaiseksi

Ei vaan ne, jotka tietävät ettei kiukuttelulla karkkia tule,

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään nykyaikaisia "kasvatusmetodeja" Omille lapsille riitti, kun niille sanoi ettei osteta karkkia. 

 

Yhtenä päivänä katsoin prismassa, kun pienet lapset mylläsi kenkälaatikoita pitkin kenkäosaston lattiaa, äiti siinä yritti varmaan itselleen jotain löytää ja isukki nauroi vieressä hyväksyvästi 

Voi että se aika kultaa muistot. Lapset kulkivat rivissä, istuivat selät suorina, niiasivat, kumarsivat ja olivat pyhäkoululaisia niin sanoissa kuun teoissa. Omat varsinkin, naapurin ei niinkään. 

Lapsi kenties väsynyt eikä voi käytöstään hallita. Mitä jos keskustelisit lapsellesi, kuuntelisit mikä mättää. Älä vie saavutettua etua pois, karkkipäivä on iso juttu. Ehkä olet itsekin väsynyt. Hymyile ja kokeile viedä lapsesi huomio muualle. 

Miks niitä yleensäkään pitää raahata kauppaan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei hyväksy kurinpitoa ja siksi rangaistuksella uhkaaminen kirjataan kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin. Nykyään rajat tulee asettaa positiivisesti vahvistamalla.

Miten ihmeessä nykyajan äitiparat pärjäävät kaupassa, kun vaikkapa kaksi lasta ulvoo: MÄ HALUUU-UUUN. Näille sitten pitäisi tilanne positiivisesti vahvistaa miten? Siis kun tarkoitus ei ole opettaa lapsille aina kaupassa käynnin tarkoittavan ison karkkipussin ostamista? 

 

Tuohon tilanteeseen ei edes tulla koskaan, jos pidetään kiinni ehkä jo vanhanaikaisesta karkkipäivästä kerran viikossa.

Saa sanoa.

Meillä kyllä lapset oppi pienestä pitäen, että karkkia ostetaan vain perjantaina tai lauantaina, eivätkä muulloin sitä mankuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ei hyväksy kurinpitoa ja siksi rangaistuksella uhkaaminen kirjataan kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin. Nykyään rajat tulee asettaa positiivisesti vahvistamalla.

Miten ihmeessä nykyajan äitiparat pärjäävät kaupassa, kun vaikkapa kaksi lasta ulvoo: MÄ HALUUU-UUUN. Näille sitten pitäisi tilanne positiivisesti vahvistaa miten? Siis kun tarkoitus ei ole opettaa lapsille aina kaupassa käynnin tarkoittavan ison karkkipussin ostamista? 

 

Tuohon tilanteeseen ei edes tulla koskaan, jos pidetään kiinni ehkä jo vanhanaikaisesta karkkipäivästä kerran viikossa.

 

Missä lapsen isä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään nykyaikaisia "kasvatusmetodeja" Omille lapsille riitti, kun niille sanoi ettei osteta karkkia. 

 

Yhtenä päivänä katsoin prismassa, kun pienet lapset mylläsi kenkälaatikoita pitkin kenkäosaston lattiaa, äiti siinä yritti varmaan itselleen jotain löytää ja isukki nauroi vieressä hyväksyvästi 

Voi että se aika kultaa muistot. Lapset kulkivat rivissä, istuivat selät suorina, niiasivat, kumarsivat ja olivat pyhäkoululaisia niin sanoissa kuun teoissa. Omat varsinkin, naapurin ei niinkään. 

Nykyajan ja entisajan ero on siinä, että ennen se oli ideaali, että lapset kulkivat rivissä, istuivat selät suorina, niiasivat, kumarsivat ja olivat pyhäkoululaisia niin sanoissa kuin teoissa. Nykyään tuollaisen käytöksen vaatimista pidettäisiin alistamisena ja vähintään henkisenä pahoinpitelynä, kun lapsen ei anneta ilmaista tunteitaan vapaasti.

Ennen oli myös keinoja olemassa minkä avulla päämäärätietoinen vanhempi sai lapsensa käyttäytymään suunnilleen tuolla tavalla. Nykyään niiden keinojen käytöstä tulee lasu.

Vierailija kirjoitti:

Miks niitä yleensäkään pitää raahata kauppaan mukaan?

Alle kouluikäistä ei saa jättää yksin kotiin.

Huutamalla ei pidäkään saada tahtoaan läpi, mutta jotkut vanhemmat myös rankaisevat lapsiaan epäloogisesti perumalla luvatut asiat vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa eli rankaisevat lasta. Jos on sovittu, että tänään ei osteta karkkeja niin niitä ei osteta vaikka lapsi huutaisi. Mutta jos on sovittu että ostetaan ja sitten vaikka lapset riitelee tai tulee kiukku jostain aivan muusta, niin ei aleta uhkailla että jos et nyt ole kiltisti niin et saa karkkia. Silloin voi yrittää selvittää että mistä se raivo nyt repesi, mutta joskushan se vaan on mahdotonta koska lapsi on niin väsynyt/ylikierroksilla että tilanteesta riippuen joko vedetään pentua mukana oma naama punaisena tai poistutaan kaupasta. Jälkikäteen sitten selvitellään asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Huutamalla ei pidäkään saada tahtoaan läpi, mutta jotkut vanhemmat myös rankaisevat lapsiaan epäloogisesti perumalla luvatut asiat vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa eli rankaisevat lasta. Jos on sovittu, että tänään ei osteta karkkeja niin niitä ei osteta vaikka lapsi huutaisi. Mutta jos on sovittu että ostetaan ja sitten vaikka lapset riitelee tai tulee kiukku jostain aivan muusta, niin ei aleta uhkailla että jos et nyt ole kiltisti niin et saa karkkia. Silloin voi yrittää selvittää että mistä se raivo nyt repesi, mutta joskushan se vaan on mahdotonta koska lapsi on niin väsynyt/ylikierroksilla että tilanteesta riippuen joko vedetään pentua mukana oma naama punaisena tai poistutaan kaupasta. Jälkikäteen sitten selvitellään asiaa. 

Tuo sinun kasvatusmallisi olettaa, että lasta ei tarvitse painostaa tottelemaan eikä laittaa sovittamaan kiellettyjä tekojaan. Eli käytännössä vanhemmat ovat avuttomia jos lapsi ei ala totella vaikka asiaa selvitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutamalla ei pidäkään saada tahtoaan läpi, mutta jotkut vanhemmat myös rankaisevat lapsiaan epäloogisesti perumalla luvatut asiat vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa eli rankaisevat lasta. Jos on sovittu, että tänään ei osteta karkkeja niin niitä ei osteta vaikka lapsi huutaisi. Mutta jos on sovittu että ostetaan ja sitten vaikka lapset riitelee tai tulee kiukku jostain aivan muusta, niin ei aleta uhkailla että jos et nyt ole kiltisti niin et saa karkkia. Silloin voi yrittää selvittää että mistä se raivo nyt repesi, mutta joskushan se vaan on mahdotonta koska lapsi on niin väsynyt/ylikierroksilla että tilanteesta riippuen joko vedetään pentua mukana oma naama punaisena tai poistutaan kaupasta. Jälkikäteen sitten selvitellään asiaa. 

Tuo sinun kasvatusmallisi olettaa, että lasta ei tarvitse painostaa tottelemaan eikä laittaa sovittamaan kiellettyjä tek

Kuvaisitko miten itse näet asian ja miten pitäisi toimia? Kyllä lasta ohjataan toimimaan oikein ja osoitetaan että teosta on seuraukset ja kielletyt teot sovitetaan. Tässä oli kyse siitä että saako sanoa että jos et ole kiltti niin et saa karkkia - kaksi asiaa joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kommentoin tilannetta missä lapsen kiukku koskee jotain muuta asiaa kuin karkkien saamista, se voi olla vaikka riitä sisaruksen kanssa tai väsymys meltdown niin silloinko oikea reaktio todella on että koska et hallitse hermojasi niin otan sinulta karkit pois jotka eivät asiaan liity. Jos lapsi "kiukuttelee" kun häntä väsyttää, niin silloin todetaan että sinua varmaan väsyttää ja tarvitset lepoa, nyt hoidetaan kauppaostokset ja mennään kotiin että saat levätä. En näe että miten esim.väsymyksen aiheuttama "kiukku" pitäisi lapsen jotenkin sovittaa? Lapsella voi ihan oikeasti levitä pää vaikka pitkän päiväkotipäivän jälkeen, on aistiylikuormitusta, ollut ikävä vanhempia ja sitten kun hänellä läikkyy yli niin vaaditaan vielä siinä ylitsevuotavassa olotilassa hillitsemään tunteet ja sanotaan että nyt täytyy käyttäytyä kiltisti... Nyt tulee pitkä teksti, mutta ensisijaisesti opetat sille lapselle tunteensäätelyä ja loogisuutta. Lapseni uhkaili että alkaa huutaa jos ei saa karkkia -> sanoin että tiedän että haluat karkkia mutta nyt ei ole karkin aika, saat huutaa mutta minun mieltäni se ei muuta. Lapseni kanssa oli sovittu että saa karkkia, ja hän sanoi ikävästi kaverille -> sanoin että tämä asia selvitetään nyt ja karkin syöminen saa odottaa koska kaverilta anteeksi pyytäminen on kiireellisempää ja sitten keskusteltiin siitä miten käy jos kaverille sanoo ikävästi ja että kaverilla on paha mieli, karkit saa vasta kun tärkeämpi asia on hoidettu.

Meitä ainakin revittiin päästä vielä ysärillä, nälvittiin uhmaikäiselle halveksuvasti "Kato kun osottaa mieltään!", yritettiin eksyttää, heitettiin millä vain käsiin sattuneella esineellä ja pariteltiin äänekkäästi samassa tilassa.

Ei lastensuojelu heikompaa auta, ei puutu, ei piittaa.

Minä kommentoin tuon pitkän tekstin nro 35. Pointtini oli, että kyllä välillisesti voidaan mielestäni toimia niin että karkkien menettäminen on seuraus, mutta huomaan ajattelevani niin että tuo kiltteyden vaatiminen on sellainen tosi mähmäinen käsky, ja taustalla on se että vanhempi haluaa lapsen tottelevan. Ole kiltti, ole vaivaton, koska minä en jaksa ottaa vastaan sinun kiukutteluasi ja opettaa sinulle tunnesäätelyä. Joten uhkailemalla ja kiristämällä pakotan sinut nielemään kyyneleet enkä selvitä mitä taustalla on. Ja ymmärrän että eihän tuostakaan aina ole kyse, ymmärrän että lapselle pitää opettaa oikea ja väärä ja vastuunottaminen teoistaan. Mutta siis kritiikkini kohdistui siihen, että jos lapsella on muu ongelma tai hätä niin ei vaadittaisi kiristämällä sitä "kilttiä" käytöstä. Välillisesti toki voi karkkia käyttää siinä oikean ja väärän opettamisessa eli jälkimmäinen esimerkki mitä kerroin, eli jos toimit ikävästi (haukut kaveria) niin siitä seuraa se että se asia on tärkeämpi hoitaa kuin lapsen itsekäs halu mennä mässäilemään karkeilla, joten karkkiaika (pelaaminen yms) siirtyy koska ensin pitää hoitaa tärkeämpi asia. Eli asiat linkittyvät yhteen, mutta se pitää selittää lapselle.

Tänään kaupassa nähtyä. Isä oli ostoksilla alle kouluikäisten poikaoletettujen kanssa. Seisoskelivat pitkän karkkihyllyn vieressä. Toinen poika pyysi isältään jotain tikkaria ihan kiltisti. Isä siihen, että "otettiin jo noi lakut, että eiköhän ne riitä?".

Jos kerta jo valittu ostokset. niin miksi seisottaa lapsia herkkujen kohdalla, eikö tuo oo jo aika ilkeetä. No kiltisti poika uskoi mitä isä sanoi, pisteet siitä, jotain on tehty oikein. (kun tällä palstakla aina vaan valitetaan huonosti käyttäytyvistä lapsista)

Vierailija kirjoitti:

Miks niitä yleensäkään pitää raahata kauppaan mukaan?

Lapsia pitää opettaa käymään kaupassa, ja monessa muussakin paikassa, että osaavat sitten, kun on sen aika käydä itsenäisesti.

Sua ei ole opetettu ilmeisetikään käymään keskusteluja ja lapsuuden muistotkin on hataria, kun et muista miten opitaan.

Jos ei osaa käyttäytyä niin jätä kotiin häkkiin kauppareissun ajaksi.