Hirveän huono olo tällä hetkellä!

Halit sinne.

Tsemppiä ap! Mä olen myös itse epäonnistunut kaikesta. Olen täysin työelämästä syrjäytynyt ja kaikkea turhanpäiväistä puuhailen kotona päivästä toiseen. Pahinta on jos katselee vahingossa jonkun menestyneen ihmisen instaa. Esim eilen katsoin Mervi Kallion upeaa elämää ja sitten itse keittelin jauhelihasoppaa. Päiväni lähinnä isoin kohokohta ja päätös on, että mitä edullista valmistaa perheelle ruoaksi. Juuri eräs akateeminen tuttuni kehui, kuinka ymmärtää, että Suomi on maailman onnellisin maa. Hän on kuulemma onnellinen. No mikäpä hänen on ollessa. Terve, hyvinpalkattu ja arvostettu työ, rahaa, perhe yms. Eipä siinä ymmärrä ihmistä jolla ei ole asiat hyvin. Valitettavasti näyttää siltä, että joku saa kaikki hyvät asiat ja joku kaikki huonot.

Niin on kuulkaa mullakin. Menneisyys meinaa jyrätä taas. Olen nöytynyt ja taas pitää. nöyrtyä. En suostu uhriksi vaikka tiukkaa tekee.

Pyöritte itsesäälissä. Eikö elämässä ole muka mitään hyvää?

Voimia sinne! Kaikki järjestyy kyllä ennen pitkää, asioilla on taipumus kasautua omassa päässä valtavaksi lumipalloksi joka tuntuu vyöryvän kohti ja suurenevan. Joskus vielä katsot taaksepäin ja mietit kuinka murehdit turhia. Elämää tämä vain on.

Tuntuu että nämä menestyjät pitää sitä oikeutettuna että itselläni menee huonosti. Oma vika jne. Ja pitäisi tuntea kiitollisuutta vaikka asiat on päin mäntyä. Heitä pitäisi kehua ja nostaa ylemmäs.

Ap

Mistä tuo masennus johtuu? Puututaan syihin eikä hoideta vaan seurauksia.

Esim. Tyttöni haki useaan kertaan lukion erikoislinjalle. Ei päässyt kun taas tuttavan lapsi päässyt kaikkiin mihin on hakenut, on vaan lopettanut niissä ja hakenut taas uuteen kiinnostavampaan. Miten tukea omaa tytärtä kun hänkin epäonnistuu.

Ap

Pitää katsoa peiliin ja nähdä oma osansa asioissa. Ja siitä vaan jatkaa etiäpäin päivä kerrallaan.

Vertailu muihin ei aiheuta kuin pahaa mieltä. Sitä kannattaa yrittää välttää.

Onko jotain, missä voisit alkaa onnistua ja keskittää huomiosi negatiivisista asioista tähän myönteiseen?

Tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel, eli jatkamalla tilanteesi surkuttelua mikään ei tule muuttumaan. Asiat nyt ovat kuten ovat. Voit joka päivä tehdä elämästäsi vähän mieluisamman itsellesi. Lakkaa vertaamaasta niihin muihin. Ja eivätkö lapsesi ole jo aikuisia? Minkälaiset valintasi nyt muka heihin vaikuttavat, eikä heilläkään ole kykyä päästä asioiden yli?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo masennus johtuu? Puututaan syihin eikä hoideta vaan seurauksia.

Koulukiusaaminen ja siitä johtunut huono itsetunto joka vaivannut koko elämän. Ei ystäviä kun en pysty ystävystymään. Jäänyt syrjään aina työporukoista. Ottanut vääränlaisen miehen. Väärä ammatti ja siinä toimiminen vuosia josta lopulta irtisanottiin. Läheisten olematon tuki ennen sairastumista. Tai ehkä he yrittivät auttaa mutta se tuli liian myöhään. Kukaan ei puuttunut siihen miten ajoin itseni loppuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain, missä voisit alkaa onnistua ja keskittää huomiosi negatiivisista asioista tähän myönteiseen?

Tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel, eli jatkamalla tilanteesi surkuttelua mikään ei tule muuttumaan. Asiat nyt ovat kuten ovat. Voit joka päivä tehdä elämästäsi vähän mieluisamman itsellesi. Lakkaa vertaamaasta niihin muihin. Ja eivätkö lapsesi ole jo aikuisia? Minkälaiset valintasi nyt muka heihin vaikuttavat, eikä heilläkään ole kykyä päästä asioiden yli?

En edes muista missä iässä aloin vertaamaan itseäni muihin. Oon tehnyt sitä jo niin pitkään. Ehkä silloin kun lapset oli pieniä. Mies oli paljon töissä ja tuli myöhään kotiin. Oli olematon apu lasten hoidossa. Olin todella yksin. Ja vertasin itseäni ja perhettämme muiden perheisiin joissa isät osallistuivat. Kiitos kun yritätte auttaa. En vain tiedä miten katkeruudesta eroon? Tämä kirjoittaminen kun jo auttaa vähän

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain, missä voisit alkaa onnistua ja keskittää huomiosi negatiivisista asioista tähän myönteiseen?

Tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel, eli jatkamalla tilanteesi surkuttelua mikään ei tule muuttumaan. Asiat nyt ovat kuten ovat. Voit joka päivä tehdä elämästäsi vähän mieluisamman itsellesi. Lakkaa vertaamaasta niihin muihin. Ja eivätkö lapsesi ole jo aikuisia? Minkälaiset valintasi nyt muka heihin vaikuttavat, eikä heilläkään ole kykyä päästä asioiden yli?

En edes muista missä iässä aloin vertaamaan itseäni muihin. Oon tehnyt sitä jo niin pitkään. Ehkä silloin kun lapset oli pieniä. Mies oli paljon töissä ja tuli myöhään kotiin. Oli olematon apu lasten hoidossa. Olin todella yksin. Ja vertasin itseäni ja perhettämme muiden perheisiin joissa isät osallistuivat. Kiitos kun yritätte auttaa. En vain tiedä miten katkeruudesta eroon? Tämä kirjoittaminen kun jo auttaa vähän

Ap

Niin ap, tuo toisiin vertaaminen on paha asia. Itselläni on ollut niin erikoinen ja vaikea elämä, ettei vertaistukea saa mistään. Harmittaa, kun kenellekään ei ole elämä mennyt näin ja on tavallaan iso virhe verrata omaa elämää jonkun tavallisen ihmisen elämään. Pitää vaan jotenkin oppia olemaan vertaamatta. T. Nro 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo masennus johtuu? Puututaan syihin eikä hoideta vaan seurauksia.

Koulukiusaaminen ja siitä johtunut huono itsetunto joka vaivannut koko elämän. Ei ystäviä kun en pysty ystävystymään. Jäänyt syrjään aina työporukoista. Ottanut vääränlaisen miehen. Väärä ammatti ja siinä toimiminen vuosia josta lopulta irtisanottiin. Läheisten olematon tuki ennen sairastumista. Tai ehkä he yrittivät auttaa mutta se tuli liian myöhään. Kukaan ei puuttunut siihen miten ajoin itseni loppuun.

Ap

Eli sulta puuttuu sosiaalista pääomaa. Ei ollut ympärillä fiksuja ihmisiä, jotka olisivat vinkanneet oikeaan suuntaan, heillä ei ollut psykologista silmää sinun ominaisuuksillesi ja tilanteellesi, ja jo lapsena ongelmia perheessä, ettet ole sosiaalistunut riittävästi pienenä ja kehittänyt tarvittavia taitoja. Eli huono mäihä. 

Nyt hyväksy se, ettei se ole kenenkään syytä. Sitten alat parantaa tilannettasi.