Eilen juttelin yhden naisen kanssa normaalisti mutta tänään hän katsoi maahan kun kävelin vastaan. Mitä ihmettä?
Yliopistolla luennolla piti hakeutua pienryhmiin luennolla ja juteltiin itseasiassa varsin sujuvasti myös ryhmäsessioiden välillä. Ymmärsin että muodostetaan sama ryhmä jatkossakin. Mutta äsken tuo nainen kohteli minua taas kuin ilmaa.
Kommentit (28)
Jotkut ihmiset on sellaisia, että eivät ns. turhia juttele eli moikkaile tai harrasta smalltalkia. Ei siihen sen kummempaa liity. Ei kannata päätään liikaa vaivata, meitä mahtuu tänne erilaisia ihmisiä.
Jos katsoo maahan, ei välttämättä huomaa puolituttua.
Ihastunut? Itsellä ainakin vaikea silloin katsoa miestä silmiin
Jos minä kävelen ajatuksissani, ei välttämättä huomaa toista vaikka katson silmiin. Näin on käynyt oman äitini, anoppini ja anopin siskon kohdalla, en vain ole tajunnut kuka siinä on. Kärsin myös jonkinlaisesta kasvosokeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huomannut/ajatuksissaan/näössä jotain, vaikka migreeni/kasvosokeus/kiire. Mee moikkaamaan vaan normaalisti.
Minulla on hänen sähköpostinsa. Kannattaako kysyä suoraan?
Kannattaa, mikäli haluat todistaa hänelle, että olet täydellinen ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Tajusi yön yli nukuttuaan, että olet potentiaalinen takiainen. Viestittää käytöksellään sinulle, että älä kuvittele liikoja.
Fiksu nainen. Ei sen ihmeempää.
Käytöstapojen puute kertoo että ei ole fiksu nainen.
Teidän akkojen mielestä tuollainen varmaan on fiksua, mutta sitten 30v se herää sinkku ja ehkä rupeaa miettimään ettei olisi kannattanut olla supernarttu kaikille.
Ei kannata spekuloida ihmisten kaytöstä liikaa. Meillä jokaisella on monenlaista meneillään arjessa, koetetaan olla empaattisia ja ajatella toisista hyvää. Se, että ei ole tuntevinaankaan voi johtua tosi monesta asiasta. Itse en välillä tunnista ihmisiä, kun vaatteet ja paikka on eri. Tapaan niin paljon ihmisiä työni puolesta, että toisaalta kaikki näyttävät jollain tapaa tutuilta. En aina tiedä pitäisikö moikata vai ei. Ja joskus on niin suuri sosiaalinen kuormitus päässä, että ei vaan jaksa kohdata puolituttua ihmistä ja yritän vältellä, ihan siksi, että en saisi edes sanaa suustani ja menettäisin kasvoni.
Voi hyvä ihminen sinua ap, mitä vatvontaa. Tuo ei ole edes olankohautuksen arvoinen asia.