Aikuinen lapseni ei pidä yhteyttä
Aikuinen lapseni ei vastaa viesteihin tai pidä muuten yhteyttä, paitsi jos tarvitsee rahaa (ei tarvitse usein). Tämä on hänen valintansa enkä voi siihen vaikuttaa. Kuinka pääsen yli surusta?
Kommentit (24)
Onpa outoa, millaiset välit oli lapsena/nuorena?
Niin makaa kuin petaa.
Jotain sinä olet tehnyt pahasti väärin, jotta tuossa nyt olette.
Lapsuudessa välit olivat hyvät, nuoruuden aikana hän sulkeutui vähitellen. On diagnooseja, jotka osin selittävät tilannetta, lisäksi päihteitä.
Varmasti olemme tehneet väärin paljonkin, kukapa vanhempi ei olisi. Muihin perheen lapsiin on läheiset ja hyvät välit kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa välit olivat hyvät, nuoruuden aikana hän sulkeutui vähitellen. On diagnooseja, jotka osin selittävät tilannetta, lisäksi päihteitä.
Varmasti olemme tehneet väärin paljonkin, kukapa vanhempi ei olisi. Muihin perheen lapsiin on läheiset ja hyvät välit kuitenkin.
Selvennyksenä, lapsi käyttää päihteitä, emme me vanhemmat.
Luultavasti siis haluaa sinulta rahaa päihteiden käyttöön. Kannattaisi harkita, että miten tuet lastasi. Suora raha ei aina ole se paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, millaiset välit oli lapsena/nuorena?
Ei siinä ole mitään outoa. Erille kasvamista tapahtuu.
Minun yhteydenpito äitiini oli minun harteilla koko ajan. Jos en soita itse niin mitään yhteyttä ei olisi. Nyt lopetin soittelun 2 vuotta sitten ja odotan milloin ottaa yhteyttä. Ei ole mitään kuulunut. Jossain menee raja. Kuitenkin terve ihminen
Suret kun surettaa. Ajan myötä saattaa suru keventyä, vaikkei välttämättä koskaan täysin katoa.
Voimia, ap. Oma lapsi on aina oma lapsi ja rakas.
Tyypillistä päihteidenkäyttäjille. Eivät kaipaa kontakteja, miettivät vain päihteitä. Et voi asialle mitään eikä asia johdu sinusta. Jos raitistuu, niin voit saada lapsesi takaisin. Voimia!
Onko hänellä PSYKO mies? Meillä näin. Ikä hieman rauhoittanut mutta siellä se menneisyys painaa.
t. Tatu
Aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä. Jos käyttää päihteitä älä anna yhtään rahaa, ei yhtään. Minä tein oman lapsen kanssa noin, sanoin että jos on nälkä voi tulla syömään mutta rahaa ei tule, joskus ostin puuro paketin kun nälkäänsä valitti. Nyt on lopettanut nuo aineet, pitää jonkun verran yhteyttä, mutta eipä muidenkaan aikuisten lasten kanssa olla joka päivä yhteydessä, ei edes joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa välit olivat hyvät, nuoruuden aikana hän sulkeutui vähitellen. On diagnooseja, jotka osin selittävät tilannetta, lisäksi päihteitä.
Varmasti olemme tehneet väärin paljonkin, kukapa vanhempi ei olisi. Muihin perheen lapsiin on läheiset ja hyvät välit kuitenkin.
Selvennyksenä, lapsi käyttää päihteitä, emme me vanhemmat.
No miksi sitten haluat olla tekemisissä???
Meillä kaikilla lapsilla on ollut vuorollaan tuollainen vaihe, n. 25v iässä eli yhteydenpitoa ei lainkaan ja hyvin harvoin vastauksiakaan puheluihin tai viesteihin. Tilanne on sitten korjautunut muutamassa vuodessa, kun en esim. valittanut tästä enää. Joku viimeinen itsenäistymisvaihe varmaan, nyt saattaa muksut jopa soittaa oma-aloitteisesti joskus.
Joko olet vanhempana epäonnistunut luomaan kiintymyssuhteen lapseesi tai jos päihteet suuresti vie elämää ja muutenkin elämänhallintaongelmia niin toisaalta ei varmasti kiinnosta vastata yhtään mihinkään, eli tilanne voi tästä vielä muuttua.
Ja TAAS sanon samaa, Ap: Mainitse tärkeät asiat otsikossa! Sen olisi pitänyt olla nyt:
Aikuinen päihteitä käyttävä lapseni ei pidä yhteyttä
Etkö ymmärrä, että oikea otsikko saa ne, joilla on jotain järkevää sanomista, kirjoittamaan vastauksia? Muut vain hokevat, että kuinka olet hänet kasvattanut, ja kehuvat omilla lapsillaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kuin petaa.
Jotain sinä olet tehnyt pahasti väärin, jotta tuossa nyt olette.
Ei välttämättä. Lapsi on voitu erkaannuttaa jo pienenä toisesta vanhemmastaan.
Tuleeko hän syömään, jos tarjoat ruuan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikilla lapsilla on ollut vuorollaan tuollainen vaihe, n. 25v iässä eli yhteydenpitoa ei lainkaan ja hyvin harvoin vastauksiakaan puheluihin tai viesteihin. Tilanne on sitten korjautunut muutamassa vuodessa, kun en esim. valittanut tästä enää. Joku viimeinen itsenäistymisvaihe varmaan, nyt saattaa muksut jopa soittaa oma-aloitteisesti joskus.
Kiitos tuosta viestistä. Noin minäkin olen ajatellut, että varmaan jokin itsenäistymisvaihe on, kun ei pidä yhteyttä. Mitään sen suurempia syitä ei pitäisi olla. Mutta kyllähän ikävä on kova.
Sitä aikuistuvan nuoren yhteydenottoa odotellessa.
Olen sanaton, itse en kestäisi.