Miten tästä suosta pääsee ylös?
On niin toivoton olo, enkä tiedä miten tästä suosta pääsee ylös. Kaikki asiat jotenkin liittyy toisiinsa. Olen hakeutumassa psykoterapiaan ja joutunut käsittelemään lapsuuden traumoja hoitajan kanssa. Minulla oli hyvin autoritäärinen kasvatus, jossa huudettiin ja asioita ei saanut kyseenalaistaa. Tukasta repimistä, tönimistä ja luunappeja annettiin. Äitini kielsi usein itkemästä ja pyysi lopettamaan sen. Itkin sitten yksin omassa huoneessa. Olin herkkä tyttö ja itseinho alkoi jo 10-vuotiaana. Muistan puristelleeni vatsaa saunassa, hävenneeni itseäni ja ajatteleeni, että olen ruma ja inhoan itseäni.
Olen vasta alkanut ymmärtää kasvatuksen vaikutuksen itseeni. Koulussa jouduin kiusatuksi, vaikka olin kiltti ja hyvin ujo. Kiusaamisen johdosta en meinannut uskaltaa puhua mitään. Koin paineita viulunsoitossa ja sairastuin harrastuksen takia paniikkihäiriöön. Yläasteella kiusaaminen jatkui muun muassa netissä. Sairastuin seuraavaksi syömishäiriöön ja pääsin terapiaan, jossa kävin yhteensä kolme vuotta. Oireet helpottuivat hetkeksi.
Muutettuani omilleni syöminen oli sitä sun tätä ja olin hyvin ahdistunut yleisesti. Aloin pelätä tavallisia ihmiskontakteja kuten kaupassa käymistä. Ystävyyssuhteet kärsivät, jännitin jopa läheisiä. En hakeutunut kymmeneen vuoteen hoitoon, koska häpesin niin paljon. Parisuhteet aiheuttivat niin voimakasta ahdistusta, että ne toivat jatkuvasti syömishäiriön uudelleen esiin.
Nyt lähes kolmekymppisenä olen niin ahdistunut, että itken öisin hallitsemattomasti ja kävelen ulkona, jotta voisin hengittää. Ahdistus on musta iso möykky ja inhoan itseäni koko ajan enemmän. Sairastuin muutama vuosi sitten vielä krooniseen kipusairauteen, joka aiheuttaa lapsettomuutta.
Haluan todistaa nykyiselle puolisolleni, että paranen ja voin vielä paremmin jonakin päivänä. Sisimmässäni minun on hyvin vaikea uskoa sitä. Toivon vain passiivisesti kuolemaa. Kaipaan vertaistukea
Kommentit (10)
Terapian avulla olo helpottaa. Olet tehnyt askeleen olosi helpottamiseksi ja se on hienoa. Voit olla itseesi tyytyväinen.
Olen pahoillani kaikesta kokemastasi sekä taakoista, joita olet joutunut kantamaan. Varmasti ahdistaa ajatus noin suuren, vuosikymmenten aikana kertyneen vyyhdin purkamisesta, nimim. kokemusta on. Vähän kerrassaan vain, niin hyvä siitä lopulta tulee. Toivottavasti löydät osaavan ja ymmärtäväisen terapeutin, jonka tuella aloittaa työskentelyn hyvinvointisi eteen. Lämmin halaus ja voimia polullesi <3
"....joka katsoo taaksepäin kuvat muistojen mielessään, se harhat kokee todekseen, käänny en ikänään.."
Vierailija kirjoitti:
Terapian avulla olo helpottaa. Olet tehnyt askeleen olosi helpottamiseksi ja se on hienoa. Voit olla itseesi tyytyväinen.
Näin on. Hieno asia että olet hakeutunut psykoterapiaan, se on ensimmäinen ja tärkein askel.
Terapia ei tule olemaan helppoa. Mitään valmista vastausta ei tulla antamaan, mutta jos sinulla on luja motiivi tuosta kaikesta nousta, tulet selviämään.
On niin hieno kuulla näitä tarinoita joissa päähenkilö tosissaan haluaa tehdä työtä itsensä ja hyvinvointinsa eteen sen sijaan että jää ruikuttamaan.
Jaksa ja usko parempaan, sinä selviät!
miten onnistuit löytämään puolison?
Lähdetään tästä liikenteeseen:
On todella hyvä että sä tiedostat noi asiat ja mistä sun käyttäytymismallit tulee. Todella moni ei edes tiedosta niitä asioita, sen takia ne ei voi koskaan tehdä omaa sisäistä työtään.
Mulla oli myös rankka lapsuus, mä oikeestaan toimin koko mun elämän 25 vuotiaaks saakka tässä todellisuudessa, mä en edes tajunnut mistä mun käyttäytymismallit tulee jne.
Mä en tajunnut ollenkaan että traumatkin olisi hyvä käsitellä jne, mä en edes tiennyt että mulla oli niitä. (Kukaan ei koskaan opettanut näitä asioita)
Vasta oman henkisen heräämisen jälkeen mä tajusin isommin kaiken. Mun todellisuus muuttu kokonaan mun omaksi ja mä sain tehtyä mun sisäisen työn.
Se on vaikea matka. Mutta sä oot hyvällä alulla
Se salaisuus on poisoppiminen kaikesta siitä mitä sulle on opetettu. Käsittele ne traumat ja päästä irti. Ymmärrä myös se että sun vanhemmat toimii omien traumojen kautta myös. Ne ei oo syypäitä.
Voimia ja kaikkea hyvää
T Mies
<3
Vierailija kirjoitti:
miten onnistuit löytämään puolison?
Minua kiinnostaa enemmän onko puoliso henkisesti tasapainoinen, päihdeongelmaton ja valmis siihen että ap:n tilanne saattaa pahentua aluksi terapian myötä. Parisuhde oli itselleni suurin stressin aiheuttaja miehen juomisen vuoksi. Todellinen paraneminen alkoi omalla kohdallani vasta kun tajusin olevani läheisriippuvainen omien lapsuuden ongelmieni takia ja ymmärsin että (huono) parisuhde ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Toivon että ap:lla on tämän suhteen käynyt hyvä tuuri eikä kumppani ole lisäriski jo vaikeassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten onnistuit löytämään puolison?
Minua kiinnostaa enemmän onko puoliso henkisesti tasapainoinen, päihdeongelmaton ja valmis siihen että ap:n tilanne saattaa pahentua aluksi terapian myötä. Parisuhde oli itselleni suurin stressin aiheuttaja miehen juomisen vuoksi. Todellinen paraneminen alkoi omalla kohdallani vasta kun tajusin olevani läheisriippuvainen omien lapsuuden ongelmieni takia ja ymmärsin että (huono) parisuhde ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Toivon että ap:lla on tämän suhteen käynyt hyvä tuuri eikä kumppani ole lisäriski jo vaikeassa tilanteessa.
Kiitos kaikille asiallisista ja toivoa tuovista kommenteista. Mieheni on minua tasapainoisempi, eikä käytä päihteitä ollenkaan. Tunnen myös tämän takia syyllisyyttä siitä, että mun on vain paha olla. Riitatilanteissa miehen on vaikea lohduttaa, suutun välillä ahdistuksen takia mitättömistä asioista kun ahdistus purkautuu. Hän vaati minua hakemaan apua.
Ap
Hyvä että sinne psykoterapiaan hakeudut. Jos olet jo parisuhteenkin löytänyt, niin sinulla on tässä maailmassa jopa kadehtijoita. Monet ikäisesi ovat yksin ja kaipaavat kovasti sitä omaa rakasta rinnalle, mutta eivät tunnu löytävän. Ja musikaalinenkin olet. Ehkä se terapia auttaa sinua huomaamaan nämä elämäsi hyvät asiat ja puolet. Ja auttaa käsittelemään menneisyyttäsi niin, ettet annan sen määritellä enää tulevaisuuttasi.
Itse kärsin nuorempana sosiaalisista peloista ja aloitekyvyttömyydestä niin, että se haittasi kaikkea, kauppaan menemistä ja koulutuksen hankkimistakin. Lääkäri määräsi lievää rauhoittavaa, joka ei minua auttanut lainkaan. Enemmän sain apua miehestä, johon tutustuin ja joka hyväksyi minut omana itsenäni ja Jumalasta, kun tulin uskoon. Rauhoittavat jätin pois ja lähdin koulutukseen.
Ei voi mitän, mutta vaikka kertomuksesi herätti jonkin verran sääliä, minusta tuntuu, että olet hyvässä jamassa, koska olet nyt parisuhteessa, sinulla ei ole päihdeongelmaa ja vaikka perheesi oli inhottava, se näköjään oli varakas ja sivistynyt, joten todennäköisesti saat joku päivä perintöä ja oletettavasti sosiaaliekonominen asemasi on tälläkin hetkellä vahva.
Oireilet koska et edes tiedä, mitä olisi elää oikeasti kurjaa elämää. Sori, mutta tarvitsisit reality checkin, jotta oppisit arvostamaan sitä nykyisyyttä mitä nyt saat elää. Kumppani ja kaikki. Tod. näk. olet myös laiha. Eli mitä valitat? Ota ilo irti siitä, mitä sinulla on.