Surutyö lapsiluvusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sillä miehellä riittää voimavaroja toiseen lapseen? Sulla enemmän kuormaa lapsesta? No hyvähän siinä on siipeilijän toivoa toista lasta.

No, jotakuinkin näin. Ei kai tässä ole kuin se klassinen, että vaikka kuinka ennen lasta puhuttiin työnjaot läpi tasan, ei se sitten lapsen syntymän jälkeen toteutunutkaan. Mies ei tietenkään asiassa näe ongelmaa ja hänen mielestään teemme tasan. Asiasta puhuttu ja lopulta riidelty monet kerrat, ei mene vain jakeluun.

Tilanne ei siis 99% todennäköisyydellä tule muuttumaan toisenkaan lapsen kohdalla, joten parempi jättää yhteen. Lupaukset ja puheet on jo nähty, teot uupuvat. 

AP

Ennen lapsen syntymää kukaan ei voi tietää mitä se oikeasti tarkoittaa. Sitä keskustelua pitää jatkaa koko ajan. Ei parisuhdetta ja vanhemmuutta hoideta niin, että keskustellaan kerran joskus. Koko ajan pitää keskustella ja tehdä kompromisseja. 

Mies voi vaihtaa puolisoa, jos haluaa lisää lapsia. Ei siinä ole mitään häpeämistä tai suremista. 

Ajattele myös 4- vuotiasta, jää ilman sisarusta, itsellä kaksi lasta. He leikkivät ja harrastavat yhdessä, elinikäiset sisarukset. Aina ei tarvitse aikuisen olla hössöttämässä. Ajattele myös miestäsi. Voisiko hän vaihtaa sinut naiseen jonka kanssa saisi toivomansa toisen lapsen. Mies ei näe sinun jaksamattomuuttasi. Lienetkö liian vaativa itseäsi kohtaan ?

Eli ap on ryhtynyt kynnysmatoksi ja palvelijaksi ja nyt harmittaa, kun ei pystykään olemaan Hänen Korkeudelleen mieliksi ihan kaikessa. Ei kuulosta terveeltä suhteelta. 

Mulla on perhepiirissä tuttu joka sai lapsen 16 vuotta sitten jonka jälkeen puoliso ilmoitti että enempää ei tule kun hän ei halua. Tätä asiaa tämä ihminen on sitten jaksanut märehtiä nämä 16 vuotta että hänen toiveet lakaistiin täysin maton alle mutta eroonkaan ei rahkeita riittänyt. Ihan helkkarin raskasta kuunnella tätä vuodesta toiseen. Eläkää ihmiset sellaista elämää kun haluatte eikä sellaista jonka joku muu teille määrittää.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele myös 4- vuotiasta, jää ilman sisarusta, itsellä kaksi lasta. He leikkivät ja harrastavat yhdessä, elinikäiset sisarukset. Aina ei tarvitse aikuisen olla hössöttämässä. Ajattele myös miestäsi. Voisiko hän vaihtaa sinut naiseen jonka kanssa saisi toivomansa toisen lapsen. Mies ei näe sinun jaksamattomuuttasi. Lienetkö liian vaativa itseäsi kohtaan ?

Sisaruus ei aina ole mikään onni ja autuus. Eikä lapsi osaa kaivata sellaista, mistä hänellä ei ole kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mies voi vaihtaa puolisoa, jos haluaa lisää lapsia. Ei siinä ole mitään häpeämistä tai suremista. 

Toivottavasti nainen myös ymmärtää ja sanoo suoraan, ettei koskaan aio tehdä toista lasta, jotta mies voi sen jälkeen tehdä oman päätöksensä. En todella ymmärrä mitä tämä nainen suree tässä. Mies joutuu luopumaan todella paljosta.

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Meillä suurin osa kaveripiiristä on hankkinut yhden lapsen. Helsingissä yleistä. Asuminen on niin kallista, että jos haluaa asia normaaleilla palkoilla hyvin, lapsiluku jää pieneksi, tämä siis Suomessa syntyneillä vanhemmilla, Harrastukset myös kalliita ja monet matkustelee. En minä itsekään kesälomiani Helsingissä vietä. En ole kuullut, että kukaan lähipiiristä olisi tehnyt erityistä surutyötä asian suhteen, kun se on ollut varmaankin ihan selvää alusta alkaen.

Meillä oli asia toisinpäin. Minä,äitinä olisin halunnut toisen lapsen,mies ei. Miehen paras kaveri ja sukulaiset yrittivät kääntää hänen päätään, että lapsi tarvitsee sisaruksen. Ei muuttunut mieli. Ihan hyvä juttu, koska ollaan pienituloisia.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele myös 4- vuotiasta, jää ilman sisarusta, itsellä kaksi lasta. He leikkivät ja harrastavat yhdessä, elinikäiset sisarukset. Aina ei tarvitse aikuisen olla hössöttämässä. Ajattele myös miestäsi. Voisiko hän vaihtaa sinut naiseen jonka kanssa saisi toivomansa toisen lapsen. Mies ei näe sinun jaksamattomuuttasi. Lienetkö liian vaativa itseäsi kohtaan ?

Tuo on kyllä aikamoinen oletus. Minulla on siskoni kanssa ikäeroa 6 vuotta, eikö me ikinä, siis ikinä leikitty eikä harrastettu yhdessä. Hänellä oli omat kaverit, minulla omat. Meillä oli ihan eri harrastuksetkin. Hän oli liikunnallinen tyttö, pelasi lentopalloa ja jossain vaiheessa koripalloakin, kesäisin yleisurheilua. Minä en ikinä ollut missään liikuntaharrastuksessa. Tykkäsin leikkiä nukeilla, maalata, piirtää, tehdä palapelejä ja yläasteella harrastin kirjoittamista ja runoilua. Tietysti siskoni jo siinä vaiheessa asui poissa kotoa. Kun on iso ikäero, ei ole yhteistä. Me ollaan lähennytty vasta aikuisena, mutta ei kyllä ihan joka viikko soitella tai viestitellä.

Jos molemmat eivät 100% varmasti halua lasta, ei sitä pidä hankkia.  Piste.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Olet tainnut herätä aika nyrpeänä tänään. Jospa se siitä helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Asiat voi toki ilmaista kohteliaasti tai vähemmän kohteliaasti, mutta kyllähän tässä aloituksessa pistää silmään perspektiivin puute. Ap puhuu surutyöstään, kun ei pystynyt lunastamaan joidenkin sukulaisten ja "yhteiskunnan" odotuksia, vaikka oikean surutyön tässä joutuu hänen miehensä kohtaamaan.

En väitä, että ap:n pitäisi tehdä toinenkin lapsi, en missään nimessä. Jos hän ei sitä halua, eikä miehen osallistumiseen voi luottaa. Näin sen vain pitää mennä, että vähemmän lapsia haluava päättää lapsiluvun. Nämä on kuitenkin aika isoja kysymyksiä, asia jossa kompromisseja on vaikea tehdä, jotta kumpikin saisi elämältään sen mitä haluaa. Itse olisin luultavasti etsinyt uuden puolison, jos mieheni ei olisi halunnut sisarusta esikoisellemme. Toivon ap:n miehellekin rohkeutta kuunnella sydäntään, ettei jää vuosikymmeniksi katkeroitumaan ja tuntemaan myrkyllisiä tunteita nähdessään lähipiirin sisarusparivaljakoiden touhuja tai muistellessaan omaa lapsuuttaan. Hänen on oltava varma, että hyväksyy yksilapsisuuden, jos jää. 

Vierailija kirjoitti:

No toivottavasti olet tehnyt päätöksesi hyvin selväksi puolisollesi, etkä roikota missään löyhässä ei juuri nyt hirressä. Ettei turhaan hukkaa aikaansa sinun kanssasi, jos hänellä todella on toive saada useampi lapsi. 

Olen tehnyt kyllä hyvin selväksi asian ja todennut, että on vapaa kyllä menemään jos toive toisesta lapsesta on niin suuri. Enhän minä toista omista.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Asiat voi toki ilmaista kohteliaasti tai vähemmän kohteliaasti, mutta kyllähän tässä aloituksessa pistää silmään perspektiivin puute. Ap puhuu surutyöstään, kun ei pystynyt lunastamaan joidenkin sukulaisten ja "yhteiskunnan" odotuksia, vaikka oikean surutyön tässä joutuu hänen miehensä kohtaamaan.

En väitä, että ap:n pitäisi tehdä toinenkin lapsi, en missään nimessä. Jos hän ei sitä halua, eikä miehen osallistumiseen voi luottaa. Näin sen vain pitää mennä, että vähemmän lapsia haluava päättää lapsiluvun. Nämä on kuitenkin aika isoja kysymyksiä, asia jossa kompromisseja on vaikea tehdä, jotta kumpikin saisi elämältään sen mitä haluaa.

Jos on itsekin ajatellut, että haluaisi toisen lapsen, mutta joutuu luopumaan haaveesta oman jaksamisen vuoksi niin totta kai siihen liittyy surua. Näissä asioissa on kuitenkin tärkeää todeta ja hyväksyä omat rajansa. Vuosikausiksi uupunut äiti ei ole kenenkään etu. 

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Ei täällä kukaan muu ole kirjoittanut ainakaan noin alhaista ja sivistymätöntä tekstiä kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Tämä keskustelu on taas taattua AV-laatua. Täällä haaskalinnut alapää märkänä rientää haukkumaan nuorta äitiä. Taitaa olla monelle elämän ainoa ilo. Ryömikää takaisin sinne synkkään koloonne.

Ei täällä kukaan muu ole kirjoittanut ainakaan noin alhaista ja sivistymätöntä tekstiä kuin sinä. 

Että osui ja upposi? Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele myös 4- vuotiasta, jää ilman sisarusta, itsellä kaksi lasta. He leikkivät ja harrastavat yhdessä, elinikäiset sisarukset. Aina ei tarvitse aikuisen olla hössöttämässä. Ajattele myös miestäsi. Voisiko hän vaihtaa sinut naiseen jonka kanssa saisi toivomansa toisen lapsen. Mies ei näe sinun jaksamattomuuttasi. Lienetkö liian vaativa itseäsi kohtaan ?

Sisaruus ei aina ole mikään onni ja autuus. Eikä lapsi osaa kaivata sellaista, mistä hänellä ei ole kokemusta. 

Pahoittelen (ja varsinkin heidän puolesta, jotka olisivat halunneet sisaruksen eivätkä saaneet), mutta kyllä moni ainoa lapsi katsoo kaihoten naapurien/koulukavereiden perheitä, joissa useampi lapsi.. 

Eihän kukaan eroa suoranaisesti siitä syystä, että toinen ei halua enempää lapsia. Se menee nimenomaan niin, että tuo ongelma alkaa hiertää, jos se joka vähemmistä luvusta päätti, ei tee mitään asian hyvittämiseksi. Mikä toki on vähän erikoista, mutta asiaa suosittelisin käsittelemään yhteisenä menetyksenä. Ei vain että sinun syyllisyys ja miehen suru. Kun käytännössä joku mitä sinä olet päättänyt, tekee hänet onnettomaksi. Jättämällä mies yksin tämän kanssa, tuhoat liittonne pikkuhiljaa.

Kysy mieheltä, millä ehdoilla hän voi hyväksyä yhden lapsen ja loppuelämänsä näin. Sieltä se lähtee.

Liian usein, kuten esim meillä, mies ajattelee että ei tässä ole mitään ihmeempää koska hänellä kaikki hyvin, hän sai yhden lapsen ja ongelma on minun päässäni kun toivon toista, ja minun pitää yksin keksiä ratkaisu, hän ajattelee että hän ei ole tehnyt mitään joten hänellä ei ole vastuuta hyvitellä tilannetta. Sitten käykin helposti niin että ratkaisu tosiaan on vain sen toisen ratkaisu, eikä yhteinen.