1v 4kk päivähoidossa??

Itse en halua laittaa omia lapsiani hoitoon, ainakaan alle kolmivuotiaana.



Mutta kaikillahan ei toki ole mahdollisuutta/halua olla kotona ja kyllä 1v 4kk hyvin siellä hoidossa pärjää. Ja on sitten jo " iso tyttö" (oliko se tyttö?!) verrattuna tähän päivään... =)



Hoitomuodoista paras on omasta mielestäni hoitaja kotona, näin meillä ollutkin kun tyttö oli 4v. Edellytyksenä tietysti että löytyy hyvä ja ammattitaitoinen hoitaja, jolle voi turvallisesti lapsensa jättää.



Isoon päiväkotiin en lastani missään nimessä veisi, mutta pienet päiväkodit, perhepäivähoitajat ja ryhmikset tutkisin tarkasti läpi. Kävivin tutustumassa ja miettisin sitten vaihtoehtoa, mihin haluaisin lapseni. Älä unohda myöskään ykistyistä sektoria.



Valmistele lasta hoidon lakuun (kun se on ajankohtaista) hyvin ja pidä hoitopäivät niin lyhyinä kuin mahdollista.



Suurin syy mulla miksi en hoitoon laittaisi (kokopäiväisesti) on juuri tuo, että kauhistuttaisi ajtus että näkisin lapsiani vaan 3-4 tuntia päivässä hereillä. Itse teen jonkin verran töitä kotona ja muutamia tunteja myös liikunnanohjaajan hommia. Tällöin isä on 1v 9kk tyttären kanssa tai sitten minun isäni.



Mutta älä turhaan murehdi, ne lapset jotka hoidossa ovat, pärjäävät siellä yleensä hienosti!! =)

Oma poikani aloitti päiväkotiuransa hiukan vaille 1½ vuotiaana. Tunsimme päiväkodin aikaisemmin, koska esikoinen oli ollut samassa talossa. Onnemme oli myös, että osa hoitajista tuli samoiksi. Talo on viisine ryhmineen melko iso, mutta pienet ja isot lapset ulkoilevat eri pihoilla. Laitoimme pojan päiväkotiin ihan siitä syystä, että luotimme ko tarhan hoitajiin enemmän kuin perhepäivähoitajiin ja poika on erittäin vilkas ja aikaan saapa. Hän oli esim hoitoon mennessään erittäin kiinostunut kaikesta elektronista ja kiipeilystä eikä kukaan yksittäinen hoitaja olisi voinut pitää häntä riittävästi silmällä; jos nimittäin hoidettava esim 4 taaperoa syöttöineen ja pepun pesuineen. Tietysti yhteinen aika jää vähäiseksi, mutta olisiko sinulla mahdollista tehdä osa-aikatyötä, silloin joko hoitopäivät vähenee tai päivittäinen hoitoaika. Päivärytmit tulevat lapsille tutuiksi nopeasti ja onnettomat vaativat sitten saman ryhmin myös kotona.



Rohkeasti vaan hoitoon, jos talous tai muu seikka niin vaatii.

Samoja päivähoito-asioita oon kans joutunu miettiin. Ja täytyy myöntää, että koville ottaa laittaa tyttö 1v4kk päiväkotiin parin viikon päästä. Meillä on vielä se, että tyttö menee vuorohoitopäiväkotiin, koska molemmat ollaan kolmevuoro työssä. Kauheesti on joutunu miettiin, miten lapsi siellä pärjää. Vaikka kaikki vakuuttelee, että hyvin se menee ja kyllä lapsi sopeutuu, eikä jää mitään traumoja. Niin, tottakai ne mietityttää... Pian se nähdään miten alkaa mennä, mutta koville se ottaa erityisesti äidillä.

Meillä esikoinen meni päiväkotiin n. 1,5 -vuotiaana ja kuopus 1-vuotiaana. (Vain 3 pv/viikko tosin.) Molemmilla oli ensimmäiset kuukaudet aika vaikeita, mutta nyt kuopus on 17 kk, eli päiväkotiuraa takana n. 4 kk, ja hän suorastaan rakastaa olla tarhassa! Kivat tädit, paljon kavereita ja leluja ja joka paikkaan saa mennä ja kaikkea tehdä! Viihtyy tarhassa paremmin kuin kotona.

Valtavan hyvin lapsi sopeutui. Päiväkoti oli mukava ja siellä hoidettiin lapset todella hyvin. Poika alkoi syömään hyvin (oli siihen asti todella huono syömään) ja päivärytmi löytyi nopeasti. Flunssia hän sairasti, mutta ei mitään sen vakavampaa. Meillä oli se tilanne, että tein vuorotyötä ja mieheni päivätyötä. Hoitopäivien pituus vaihteli 5.5 tunnista 8.5 tuntiin ja pojalla oli välillä arkivapaita päiväkodista. Se madalsi omaa kynnystäni aloittaa työt. Jos vaan on mahdollista porrastaa työaikoja, ettei pienen tarvitsisi olla aina ihan 8 tunnin päivää hoidossa, olisi se lapsen kannalta hyvä asia. Täyspitkän hoitopäivän jälkeen lapsi on kieltämättä aika väsynyt. Nyt poikani on onnellisesti kotihoidossa. En kuitenkaan pidä hoitoonmenoa pienenäkään huonona vaihtoehtona. Omat kokemukseni pojan päiväkotihoidosta olivat niin valtavan positiivisia. 1 v 4 kk ikäisellä saattaa alku olla hankalaa. Lapsi alkaa olla sopivasti uhmaikäinen. Pienemmillä sopeutuminen käy kuulema helpommin.

Alku oli tietenkin hankala, mutta päiväkoti on ollut todella hyvä paikka. Heillä on käytössä omahoitajasysteemi (4 lasta/hoitaja), mikä on ainakin meidän mielestä tosi hyvä. Meidän lapsemme sai aamulla nukkua rattaissa, jos väsytti. Iltapäivällä nukuttiin sitten samaan aikaan muiden kanssa.

Me valitsimme päiväkodin siksi, että päiväkodissa lapsi ei ole yhden hoitajan varassa. Perhepäivähoitaja kun jää esim. sairaslomalle, etsitään lapsille sijaispaikka. Mielestäni se ei ole pienelle hyväksi. Vaikka tietenkin pieni ryhmä voisi olla. Meidän päiväkodissa uusi tulokas saa tarvitsemansa huomion, niin että sopeutuminen on mahdollisimman helppoa. Päiväkoti on myös " puolueeton" maaperä, eli siellä hoitajat ovat lapsia varten töissä. Kenelläkään ei ole omia kotihommia tehtävänä/huokuttimena, ruuan valmistaa keittäjä, omia esim. kouluikäisiä lapsia ei ole hoidettavana jne. Itse olen sitä mieltä, että suurin muutos on joutua eroon äidistä ja isästä. Ei niinkään ryhmäkoko, koska meidän päiväkodissa lapset jaetaan pienryhmiin jotka touhuavat oman hoitajan kanssa. Ja välillä pienimmät lapset otetaan yksitellen esim. askartelemaan/leipomaan. Tietty välillä ollaan isossa ryhmässä (= 15 lasta). Nyt lapsemme on ollut päiväkodissa 5 kk ja aamuisin menee innossaan käsienpesulle ja sieltä leikkihuoneeseen. Hoitokavereiden nimiä hän luettelee kotona leikin ohessa. " Sivusta katsoneena" lapsemme iloinen olemus ei kerro siitä, että hoidossa olisi kurjaa. Vaikeinta on ehkä minulla ;)



Tämä minun mielipiteeni.

Ennen sitä olin ollut jo töissä mutta vuoroteltiin isän kanssa hoito.



Mielestäni erittäin hyvä aloittaa hoito, varsinkin kun ei ole ikinä ollut kovin takertuvainen äitiinsä. Muutamina aamuina itkemään jäi, mutta tämän ikäisellä se äkkiä unohtuu. Todella hyvin sopeutui hoitoon. Nyt 3 -vuotiaana olis hoidon aloitus ollut paljon paljon hankalampaa...



Joskushan ne lapset on vietävä hoitoon ( ennemmin tai myöhemmin)!!

sitä pohoittaakseni kenenkään mieltä vaan vain kyseenalaistaakseni pari asiaa.



Ensinnäkin on lapsi jotka eivät ole hoidossa lainkaan (kun joku sanoi että akikkihan ne on joskus hoitoon vietävä). Oma lapseni on ollut kotona ja vuoden ajan kotihoiodossa, niin että kummitätinsä oli häntä hoitamassa. On käynyt toki puistossa, kerhossa ja eskarissam, mutta ei ole ollut hoidossa, vaan nämä ovat olleet viriketoimintaa hänelle. Itse olen tehnyt töitä kotona ja opiskellut ja ollut jonkin verran kahdessa pk:ssa töissä. Pienempi varmaan menee jossain vaiheessa hoitoon, koska on jo nyt vajaa 2-vuotiaana sen oloinen, että luulenpa että hän itsekin päiväkotiin haluaa. En siis todellakaan mitenkään vastusta päivähoitoa tai päiväkoteja.



Toiseekseen, jos lapsi viihtyy paremmin päiväkodissa kuin kotona (näin joku sanoi) niin minusta se on todella huolestuttavaa. Ymmärrän kyllä että tässä tarkoitettiin, että lapsi kiukuttelee kotona enemmän kuin päiväkodissa jne. Mutta se ei silti tarkoita etteikö lapsi viihtyisi kotona. Että mielestäni on vähän omituista sanoa että lapsi viihtyy hoidossa paremmin kuin kotona. Kyllä ne omat vanhemmat kuitenkin ovat lapselle ne rakkaimmat.



Mutta tämä siis vähän ohi aiheen...

Meillä esikko aloitti aikanaan 11kk iässä päiväkoti uran ja ny elokuussa aloittaa toinen ja on juuri tuon 1v4kk.



Minä en kyllä kauhistele tuon ikäistä hoitoon viemistä ja se on kyllä talous joka sanelee päiväkotiin menon .Esikoisen aikaan oisin ehkä voinut olla kauemmin kotona nyt jälkikäteen ajatellen mutta silloin en viihtynyt kotona.

Mutta nyt siis on aivan pakko mennä töihin elokuussa jos ei mies saa hurjaa palkan korotusta tai lottovoittoa.

Muuta mä olen aina ajateelut että jos äiti viihtyy työssä ja on onnellinen niin hän on parempi äitinä kotonakin .

Turha tuntea syyllisyyttä,tässä maailmassa on niin paljon muitakin asioita joilla saa itseään syyllistää.

Ei ole vielä kertaakaan itkenyt, kun olen hänet hoitoon vienyt vaan lähtee heti lelujen luo leikkimään. Ei edes yleensä huomaa, että lähden... :) Hyvin vähän on itkeskellyt päivän mittaan. Lähinnä itkeskelyt ovat liittyneet päiväkodin sääntöihin, joihin pitäisi mukautua. Eli lähinnä nukkumis- ja syömistapoihin. Ap kyseli päiväunista: tuolla meidän päiväkodissa lapset laitetaan sänkyihinsä n. klo 11.30-45 ja hiljaisuus kestää vähintään klo 13.45 asti. Siihen asti lasten pitäisi pysyä sängyssä. En kyllä tiedä miten se onnistuu käytännössä.



Lapsi on siis sopeutunut hyvin hoidossa oloon, mutta onneksi voin ottaa hänet takaisin kotihoitoon parin kk:n kuluttua. Vaikka pojalla on mennyt mukavasti päiväkodissa, olen kuitenkin nyt entistä enemmän sitä mieltä, että lapsen on parempi olla kotihoidossa jommankumman vanhemman kanssa. Siis ainakin näin pienen. Yksi hoitaja sanoikin, että näin pienellä lapsella menee jonkin aikaa, ennen kuin hän tuntee olonsa turvalliseksi hoidossa.



Mutta huom. en siis halua tuomita hoitoon laittamista (teenhän sitä parhaillaan itsekin!), kyllä tuonikäinen varmasti pärjää.

Meillä oli varsin äitiin takertuva tyttö, kun hoito alkoi. Hirvitti koko asia, koska siihen mennessä lapsi oli ollut vain joko isän tai äidin kanssa kahden. Meillä ei siis sukulaiset, tuttavat, naapurit... ole auttamassa. Tyttö aloitti pienessä yksiryhmäisessä päiväkodissa, jossa lapset ovat ikäväliltä 1-4v. Todella helposti lähti sujumaan! Ensimmäinen viikko oli kränää erohetkellä. Isälle ei enää seuraavalla viikolla ollenkaan, äidille kinaaminen loppui n. kolmen viikon paikkeilla.



Meillä tuota yhteistä aikaa on hoidon ulkopuolella ihan riittämiin, sillä lapsi on todella vähäuninen. Aamuisin keretään 1-5 h " seurustelemaan" ja iltaisinkin vielä 4-5 h, vaikka hoitopäivä on ihan täyspitkä 7.5-9h.



Minä itse olen kokonaan kotona hoidettu lapsi ja kärsin kovasti siitä, että en ole niin " täydellinen" , että olisin pidempään jaksanut olla kotona (ympäristön paineet). Taloudellisesti se olisi ehkä nippa-nappa ollut mahdollista. Minulle tuo työ ja oma aika on tehnyt hyvää, ja paljon parempi ihminen olen ollut nyt töissäkäyvänä kuin kiukkuisena kotona sinnittelevänä niin lapselle kuin miehellekin.

Laittaisin tuon ikäisen ilman muuta pph:lle, sellaiselle jonka saa itse valita. Eli käy tutustumassa ja vertaile minkälainen hoitaja on samalla aaltopituudella sinun kanssasi ja lapsesi kanssa.



Eli suosittelen yksityistä jos vain on sitten mahdollista hoitaa ne " varapäivät" eli varahoitoa yksityisillä ei ole samoin kuin kunnallisella. Toisaalta olen sitä mieltä, että lapsen heittäminen ykskaks vieraaseen paikkaan on kamalaa - siis varahoitoon yllättäen. Yllättäenhän ne tulee jos pph soittaa aamulla, että on kipeä/omat lapset on kipeänä. Meillä siinä vaiheessa isä, äiti tai mummu jää kotiin.

laitan tähän vähän hoitajan näkökulmaa, jos helpottaa yhtään =) Omista hoitolapsistani kaksi on aloittanut 9kk:n ikäisinä, ja 1,5v ikäisinä ja kaikin puolin hyvin ovat sopeutuneet, nuo pienimmät vielä helpommin. Pienet nukkuivat aluksi kahdet päikkärit (vaunuissa ulkoiluaikanamme) ja isommat olivat jo valmiiksi siirtyneet yksiin uniin, joten päivä rytmittyi hyvin heti kättelyssä ja " yksilöllistä" aikaa oli helpompi antaa kun puolet ryhmästä nukkui toisen puolen ollessa valveilla. Sama ryhmä on ollut minulla nyt kohta kaksi vuotta ja niin vanhempien kuin minunkin mielestä ollaan pärjätty loistavasti. Alkuun päivät oli verkkaisia ja tosiaan kului noissa syöttö ja pyllynpesupuuhissa, mutta lapset on oppineet myös melko varhain syömään omatoimisesti, kun ovat saaneet alusta asti lusikan myös omaan käteen =) Enkä muista ainuttakaan aamua jolloin joku olisi itkien hoitoon tullut, päinvastoin, välillemme on kehkeytynyt lämmin ja luottamuksellinen side, kun syliä on ollut aina saatavilla, ympäristö on tuttu ja turvallinen ja lapset ottaa vastaan ja luovuttaa aina sama " täti" . Jos itse olisin vienyt omat lapseni (4) hoitoon, alle kolmen vanhoille olisin valinnut perhepäivähoidon (sillä edellytyksellä että hänen luonaan olisi saanut käydä tutustumassa ja harjoittelemassa ja on kunnallinen, jolloin valvonta on tarkkaa) ja sitä vanhemmille päiväkodin, mutta tämä on siis vain minun oma mielipiteeni=) Kyllä teidänkin lapsi siellä hoidossa varmasti hyvin pärjää, lapset pärjää monesti paremmin kuin vanhemmat noissa hoitoonmenemisasioissa=)

Itse liputan sen puolesta, jos töihin on mentävä, mutta omatunto painaa pienen hoitoonviennistä.

Meillä lapsi meni hoitoon 1v3kk ikäisenä, mutta hoitopäivät saatiin osittaisen hoitovapaan ansiosta lyhyiksi. Tein siis 30 tunnin viikkoa eli 6-tuntisia päiviä, ja ehdin hienosti nähdä lasta.

Meidän neiti aloitti juuri hoidossa ja on nyt 1,5 vuotias. Ensimmäinen viikko oli ikävä kaikille, sillä jäi huutamaan äidin perään (eikä asiaa auttanut se, että myös 4-vuotias isoveli jäi itkemään). Toinen viikko oli jo paljon parempi ja kolmas on mennyt hienosti.



Tätien mukaan viihtyy hyvin, syö, nukkuu ja leikkii. Tietysti on innoissaan lähdössä kotiin, kun tullaan hakemaan.



Älä turhaan murehdi ja kanna syyllisyyttä hoitoon viemisestä. Se on aika monella kuitenkin edessä ja tosi moni menee tuon ikäisenä hoitoon ja pärjää ihan hyvin. On niin paljon muitakin asioita, joista voi itseään syyllistää ja kantaa vaikka lopun elämää huonoa omaatuntoa, mutta ketä se oikeasti hyödyttää?



Itselläni olisi ollut vallan mahdollisuus jäädä vielä kotiin hoitamaan lapsia, mutta mun mielestä oli ihan mukavaa palata myös töihin ja saada ns. jotain omaa elämään, olla jotain muutakin kuin äiti ja vaimo. Ei, että se yhtään huono asia olisi. Ei todellakaan, jatkuvasti tunnen ylpeyttä siitä, että mulla on lapsia, mutta on musta kiva, että on töitäkin :)

VAIKKA se hoitopaikka oli minusta tosi hyvä, (siis tosi tosi hyvä) vaikka lapsi meni sinne mielellään ja vaikka oli isosiskokin mukana.

Ja vaikka oli siellä vain osan viikkoa.



Mutta nämä on kokonaisuuksia nämä asiat. Isolle siskolle oli tarpeen leikkikaverit ja äidille töihin meno.