Olen jäämässä äitiyslomalle ja ahdistaa.

ja vain nautin siitä, että ei tarvitse aamulla nousta ruuhkabussiin...

Vierailija:

Elämä on taas sitä samaa aamupuuro - ulkoilu - ruuanlaitto -päiväuni -rumbaa. Siinä sivussa jatkuvaa siivousta ja pyykkäystä. En ymmärrä miten kukaan voi kadehtia näitä " kotona miehensä elätteinä makaavia kotiäitejä" .

ÖÖÖ... kauhea lista tehtäviä tuossa? Ihanko kaikki teet ne makuullaan? Olisiko tuota pitänyt miettiä ennen perheenlisäystä? Jokatapauksessa voimia sinulle ja koita nyt jossain välissä nauttia siitä pienestä vauvastakin. Onnea loppuodotukseen.

tillä ei ole kiire" . Sitten syödään aamupalaa ja lueskellaan kirjoja. Sitten puistoon ja kaikkee muuta hauskaa. Voi mä nautin tästä.

Kuten sanoin, samaa kaavaa suurinpiirtein. Eikä mulla ole aikaa mihinkään opiskeluihin, kun on näitä muitakin pieniä kuin se syntyvä vauva.



Ja kiitos, kyllä varmaan tulen nauttimaan siitä vauvasta, samoin kuin muistakin lapsista.



ap

Komentistasi voisi päätellä, että olet uudelleen synnyttäjä. No miksi sitten hankit lisää lapsia, kun jos et siitä rumbasta pidä, sillä sitähän se lasten kanssa on.

ei saa keskustella mitään kehittävää jne. Mutta siis ihan siedettävää verrattuna työelämään.

Suorastaan roikuin työpaikalla ennenkuin raaskin hellittää ja jäädä toiselle äitiyslomalle. Olen sitä tyyppiä joka kaipaa myös aikuiskontakteja ja kodin ulkopuolista elämää vaikka lapsista pitääkin. Lisäksi työ on minulle aina ollut tärkeää ja mielekästä. Mutta kaikkeen tottuu, vaikka on äitislomalla niitä kaoottisia ja tylsiä päiviä niin suurin osa menee varmaan mukavasti ja kohta huomaat että ahdistut ajatuksesta palata takaisin töihin!



ninim. kokemusta on!

Olen ollut ennenkin äitiyslomalla joten luulen tietäväni mitä se on, mutta mun kyllä täytyy sanoa että kyllä työ-koti-lapset yhdistelmä voittaa sen 24/7 kotona!



ap

Täytyy myöntää, että arki käy raskaaksi, kun on kotona yksin ja päivät menee saman kaavan mukaan! Tärkeätä työtähän me teemme pisteitä siis sille!!!

Taisi tulla puolustusreaktiota noin alkuun! :D



Mutta aika kärkkäästi kirjotitkin.. ;)



Mää rakastan myös olla töissä -ja kotona. Semmosessa hyvässä tasapainossa.. Ulkopuoliset nyt ei sitä näe kuin lasten heitteillejättönä että käyn töissä, mutta koitan sinnitellä, ehkä ensi vuonna ihmiset hyväksyy jo tilannetta paremmin kun lapset kasvaa isommiksi (minkä minä tosin eräiden mielestä missaan tässä kun en ole kotona 247)..



Arjen pyöritys kotoa käsin on just henkisesti raskasta kun noi rutiinit on puuroa ja unirytmiä jonka katkasee satunnaiset kakka-vaipat.

Muistan kyllä elävästi miten sitä välillä odotti miestä töistä vauvan kanssa miltei ulko-ovella..

Mulla on onnesta mies joka osallistuu lastenhoitoon ja antaa mun viipottaa kuntosaleihin.



Meillä on kolmas lapsi kovasti ruusunpunasien haaveiden keskellä mutta mua pelottaa arki. Koitan saada pelattua aikaa että lapset kasvaisi vielä hetken isommiksi niin rutiinit ei olisi NIIN tärkeitä kuin vauvalle.

Kolmannesta lapsesta olisin varmaan pidemmän ajan kotona, tarttee valmistautua rutiineihin jo nyt.. ;)

Aktiivisesti olen käynyt lasten kanssa mll:n perhekahviloissa ja seurakunnan perhekerhossa. Hulluksihan sitä tulee, jos vain kotona kököttää eikä ole aikuiskontakteja. Lapsetkin nauttivat, kun näkevät toisia lapsia ja saa paljon uusia tuttuja ja ystäviä sekä äiti että lapset!

paljastaa omaa ahdistustaan, vaan kaikki vauva-koti-asiathan on niin taivaallista ja ruusuista:)

On se kyllä niin, että ne aikuiskontaktit vaan on tärkeitä! Niin ihanaa kuin sen uuden pienen tulokkaan saaminen on, niin ei se kaikki siihen liittyvä ole pelkkää hohtoa ja hehkua! Kyllä sitä monesti jo ovella valmiina seisoi, kun mies tuli töistä, että mihin lähetään joko mennään mitä tehdään:) Hyvä että ukko ehti yhtään töiden jälkeen hengähtää! Niin kiire oli jonnekin kylään aikuisten seuraan puhumaan:)

t. kotona makaava kotiäiti

Tottakai kaipaa aikuiskontakteja, mutta kyllä niitä kontakteja on muuallakin kun töissä. Lähes joka kaupungista toimintaa löytyy perheille, kun viitsii vain ottaa selvää eikä todellakaan tarvitse odotella, että isä tulee töistä, jotta näkee ihmisiä. Kyllä niitä ihmisiä on joka paikassa, kun vain ulos lähtee.

Mutta siellä korostui aina lapset lapset ja lapset - en oikeasti jaksa kiinnostua siitä mistä saa halvimmat tutan bodyt tai pampersit tai miten saa banaanitahran pois vaatteesta.... Joskus yritin avata keskustelua jostain muusta, vaikka päivän uutisaiheista mutta eipä se juuri kiinnostusta herättänyt. Siksi nämä aikuissuhteet eivät korvanneet aiempia työpaikan yms suhteita.



Nyt olen töissä ja osittaisella hoitovapaalla (lapset hoidossa 3 pv viikossa) ja tästä nautin todella! Saan tehdä töitä ja viettää niitä kotiäidin päiviäkin sopivassa suhteessa! Voitko ap tehdä äitiyslomalla töitä esim pari päivää kuussa - sekin jo auttaa henkisesti!



t.10

Itse olen ollut kohta kolme vuotta kotona. Lapsia on kaksi. Viihdyn kotona hyvin, mutta kyllä tosiaan välillä arjen rutiinit rasittavat. Meillä on lähistöllä asukaspuisto, avoin päiväkoti ja on perhekerhoa jne. Voisitko käydä tällaisissa paikoissa? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että näissäkin " piireissä" liikkuu hyvin paljon erilaisia ihmisiä ja varmasti jokainen löytää itselleen sopivaa seuraa. Lisäksi avoimessa päiväkodissa on tarjolla tilapäishoitoa (hoitovapaalla olevien äitien lapsille), on puistotätiä jne. Perhekerhojakin on muitakin kuin seurakunnan järjestämiä, jos ei halua kuunnella uskonnollista juttua. Jos siis asut esim pk-seudulla, niin ei muuta kun likkeelle, niin ei seinät kaadu!

Nuo " jättäisit lapset sit tekemättä" -kommentit nyt vaan on hölmöjä, sillä kuka lapsia oikeasti sen vauvavuoden takia tekee? Eiköhän se ole elämän mittainen projekti se äitiys, ja vauvavuosi nyt on aika rankkaa aikaa, varmaan kaikkien mielestä.



Mutta mä päinvastoin kyllä odotan tämän vaavin syntymää, en jaksaisi odottaa enää kolmea kuukautta. Vaikka tiedän jo kokemuksesta, että vauvavuosi tulee olemaan rankka. Seinien päälle kaatumista, väsymystä, dementiaa... :/ Mutta miten ihana onkaan taas seurata vauvan kehitystä pienestä pötköstä liikkuvaksi, puhuvaksi ja leikkiväksi taaperoksi. Ja mikä ihanampaa, nyt siihen liittyy vielä esikoinen, ja lasten suhteen kehittyminen yms. :) Ehdottomasti odotan!

mutta minä nautin kotona olosta lähes joka hetki. Olen etuoikeutettu kun saan pussailla ja halia lapsiani ihan koska haluan. Saan pysyä sisällä, jos on rankkasade (rankkasateella muistelen joskus sitä kun poljin töihin ja lasten päiväkotiin pyörällä) ja ne rytmit meillä vaan helpottaa arkea.

...opiskele. Itse tein yhden tutkinnon valmiiksi äitiyslomalla. Lapsia oli tosin vain yksi, mutta haastetta sitä oli siinäkin. Ei nuppi pimahtanut. Palautin lopputyöni osapuilleen samoina päivinä kun lapsi meni tarhaan.

Mut se tais tosiaan olla liian vaikeeta monille ymmärtää (joo, tää oli väheksyntää).



Mä lasken aamuja, että koska täytyy taas aloittaa töissä ramppaaminen. On vaan niin ihanan leppoisaa olla kotona. Sittenkin on onneksi leppoisaa vielä puoli vuotta, kun mies on lasten kanssa kotona. Tosi kamala rumba alkaa, kun molemmat on töissä ja lapset hoidossa. Mutta siihen on onneksi vielä vuosi!