Palovammojen kivuliaisuudesta
on kaikkien tietämässä surullisessa tapahtumassa puhuttu nyt paljon. Jos tökkään sormeni kuumaan uuniin tai kämmenelle roiskahtaa kuumaa vettä, se sattuu. Kipu kestää monta päivää. Mitähän tapahtui kun olin lapsi? Onnettomuuden seurauksena sain pahat palovammat. Ei yhdellä plastiikkakirurgin leikkauksella selvitty vaurioista. En kuitenkaan muista missään vaiheessa tunteneeni kovaa kipua. Ei minulle ymmärtääkseni mitään kipulääkkeitä annettu. Miten se on mahdollista? Sitä nyt aikuisena ihmettelen. Muistan kaiken tapahtumasta ja leikkausten jälkeisestä ajasta muuten.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
No ihan kiva.
Mitä yrität sanoa? Että Milo ei kuitenkaan kärsinyt niin paljoa vai?
Mikä ihmeen Milo?
Kuka tässä inttää? Tapauksesta on aikaa n 50v. Pienellä paikkakunnalla ei päässyt muualle kuin lähimpään lääkärin vastaanottoon. Henki ei ollut vaarassa vaikka pahin vamma- alue oli melko iso. Hoidettiin kerran viikossa lääkärissä vaihtamalla side. Näkyvälle paikalle jäi iso arpi. Kiitos aktiivisten vanhempien, minut lähetettiin Helsinkiin. Siellä kyllä todettiin, että leikkauksia vaatii. Osastohoitoa en tarvinnut joten majapaikkaan kotiin menoa odottamaan. Kaikkinensa vuosien parantelu, mutta kipua en muista kokeneeni eikä lääkkeitä annettu.
Ap
Älä nyt valehtele. Ensi sanot että et ollut sairaalassa ja sitten olitkin. Jos vamma-alue oli kertomasi mukaan "iso:eikä kipua ollut (3.asteen vamma) niin ihan taatusti olit sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt valehtele. Ensi sanot että et ollut sairaalassa ja sitten olitkin. Jos vamma-alue oli kertomasi mukaan "iso:eikä kipua ollut (3.asteen vamma) niin ihan taatusti olit sairaalassa.
Kyllä leikkaukset tehtiin sairaalassa, mutta pääsin sinne majoituspaikkaan sen jälkeen. Toisen asteen vammoja enimmäkseen.
Mikähän pointti tässä inttämisessä mahtaa olla?