Ihmissuhde päättynyt, miten päästä yli selvittämättömistä asioista

Ja ehkä osaltasi yli pääseminen on helpompaa siksi, että voit sentään olla onnellinen, että pääsit pois suhteesta kypsymättömän ja asioita selvittämään kykenemättömän miehen kanssa. Tuo olisi ennen pitkää kyllä romuttanut suhteen joka tapauksessa, jos ei ole valmiutta tai halua puhua vaikeistakin asioista.



Yksi mikä auttaa, niin puhu asiasta ystäviesi kanssa.. Auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kun kuulet muidenkin mielipiteitä asiasta. Ja jos nyt tilanne ahdistaa sinua hirvittävästi, niin eipä kai se poissuljettua olisi käydä psykologinkaan juttusilla -tuon kaltaiset tapaukset ovat heille ihan arkipäivää.



Ei sinun tarvitse pystyä heti exällesi antamaan anteeksi, se anteeksianto kypsyy sitten aikanaan. Älä vaadi itseltäsi täydellistä anteeksiantoa tai unohtamista heti, koska ei ihminen vain toimi niin. Kunhan et ala kasvattaa hillitöntä katkeruutta sisälläsi, nimittäin luulenpa, että tämä exäsi ei ole sen arvoinen, että sinä loppuikäsi mietit, missä meni vikaan..



Tsemppiä, eroon sopeutuminen vaatii aina aikansa!

Yleensä on käytettävä muita tapoja:



- kirjoittaminen. Kirjoita päiväkirjaa tai kirjeitä sille toiselle, mutta älä lähetä niitä!

- puhuminen. Puhu kaverille tai terapeutille. Voit myös panna tyynyn tuolille, istut vastapäätä ja annat tulla. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta toimii.

- liikkuminen. Raskas liikunta, mattojen tamppaaminen, taikinan vaivaaminen auttavat. Voit myös tehdä pampun sanomalehdestä jeesusteipin avulla ja hakata tuolia tai tyynyä sillä. Samalla kiroilet ja huudat - jopa auttaa!

Olenkin miettinyt tuota kirjoittamista, mutta mielelläni myös sanoisin asiat ääneen. Ja koska olen korrekti muutoin, en ikupäivänä tälle ystävälleni (eli ei siis ex-mies, vaan ystävä) alkaisi sanomaan niin rumasti, mitä ajattelen, koska myöhemmin joutuisin sellaista käytöstä pyytelemään anteeksi, enkä halua joutua siihen tilanteeseen.

Jos toinen ei halua jutella niin ei halua jutella. Minkä sille mahtaa?

Jos sua on loukattu niin ole loukkaantunut. Ei kaikkea pidä sietää. Jos toinen ei osaa tai halua puhua niin anna asian olla. Miksi siitä edes pitää puhua? Vai haluatko tietää MIKSI? Aina ei ole syytä, joskus ihmiset on ahneita ja itsekeskeisiä, tai ei ole syytä sitä saattaa ajautua tilanteeseen jossa tekee vääriä valintoja -sussa nyt se ei ainakaan ole vaan siinä että toinen antaa luvan itselleen tehdä jotain joka loukkaa sua.



Niin se vaan on.



Mutta kasva sää ihmisenä, jos toinen ei halua jutella tai aiheuttaa sulle mielipahaa niin anna olla.



Mutta älä jää liikaa miettiin missä meni pieleen, koska se on oikeestaan sen toisen paikka ajatella.

Mutta SINÄ et ole vastuussa toisen teoista tai sanoista. Että älä syytä itseäsi.

Olen käynyt itse läpi samaa prosessia kohta vuoden. Olen käynyt myös terapiassa, tosin muistakin syistä.

Puhuminen auttaa ainakin minua ja aika. Anteeksi en osaa antaa, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Enemmänkin oeln yrittänyt olla armollinen itselleni. Antanut luvan olla pettynyt ja loukkaantunut. Pahimpina päivinä yritän vain ajatella niitä asioita, jotka ovat elämässä hyvin.



Olen myös yrittänyt ymmärtää tätä toista osapuolta, en usko että hänelläkään on helppo olla. Itse kuitenkin on niin vahva, että haluaa käsitellä vaikeitakin asioita eikä sulje niitä pois mielestä. Koska olen varma, että jonain päivänä tämä toinenkin osapuoli joutuu käymään läpi näitä asioita. Silloin voi vain todeta, että olen jo päässyt asian yli ja on entistä vahvemoi ihmisenä.



Puhu jonkun kanssa, hae apua. Keskity elämässä mukaviin asioihin. lähde lenkille kun oikein ahdistaa. Palkitse itsesi rankan päivän jälkeen

vaikka lasillisella viiniä, sytytä kynttilät ja yrtitä olla ajattelematta mitään.



Tsemppiä!