Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on surullista
09.03.2024 |
Minä olen kolmekymppinen, ulkoisesti mukiinmenevä työssäkäyvä henkilö. Olen kasvanut hyvässä ja turvallisessa perheessä ja olen perheeni kanssa edelleen läheinen. Olen nuoresta lähtien pystynyt antamaan itsestäni hyvän kuvan muille, yleensä ei niin läheisille ihmisille. Työssäni olen pärjännyt aina ihan kohtuullisesti. Minulla on omistusasunto ja taloudellinen tilanteeni on ikäisekseni ihan hyvä. On ihmisiä jotka haluavat viettää kanssani aikaa ja minulla on muutama ystävä. Moni olisi varmaan näistä jutuista kateellinen.
Silti elämäni ei tee minua onnelliseksi. Eikä ole varmaan koskaan lapsuuden jälkeen tehnytkään. Inhoan työtäni enkä saa siitä mitään positiivista. Olen ahdistunut siitä melkein joka päivä. Mutta ei työ ole suurin ongelmani. Suurin ongelma on se etten saa tyydytystä juuri mistään. Elämä valuu ohitseni enkä saa siitä oikein mitään todellista otetta. Olen nuoresta lähtien ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja välillä itsemurhan partaalla. Minulla olisi ihmisiä keiden kanssa viettää vapaa-aikaa, mutta en keksi mitään kiinnostavaa tekemistä enkä yleensä saa ajanvietosta mitään kiksejä. Olen myös tavattoman väsynyt koko ajan. Välillä otan rauhoittavia lääkkeitä että aika kuluisi nopeampaa. En ole koskaan kyennyt normaaliin parisuhteeseen vaan jos tunteet kasvavat liian suuriksi minua alkaa ahdistaa. Ahdistun muutenkin melkein kaikesta koko ajan ja olen kroonisesti ahdistunut. Terapiassa olen käynyt jo viisi vuotta.
Onko tässä mitään järkeä? Antaisin pois kaiken materian jos saisin kokea onnellisuuden.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Joh.12:25
Dorka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Suomalaiset on maailman onnellisin kansa.
Tämä on asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Onhan täällä ulkoiset puitteet tietysti hyvät. On ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, on tasa-arvo, on demokratia, on korkea keskimääräinen elinikä, on ylipäätään hyvinvointiyhteiskunta.
Mutta ovatko ihmiset täällä onnellisia henkisesti? Kyllä maailma on totaalisen onneton paikka jos melankoliaan hyvinkin taipuvaiset suomalaiset ovat maailman onnellisimpia.
Ulkoisia puitteitahan tuossa onnellisuustutkimuksessa käytännössä vertaillaankin. Niissä Suomi pärjää.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että suomalaiset ovat tässäkin asiassa rehellisempiä kuin maailmalla keskimäärin ollaan. Monissa maissa kansalaisten hymyt ja naurut saattavat monessakin tapauksessa olla ihan feikkia.
Elämä nykyihmiselle on liian helppoa, ruokaa saa kaupasta, kaikilla on lämmin koti. Kait siinä passivoituu, kun kaiken saa niin helposti.
Siis eikäsulla oo lapsia ja perhettä? Sähän lit vapaa tekemään ihan mitä haluat. Muuta vaikka ulkomaille hetkeksi niin saatat jopa löytää elämänilon. Täältä sitä ei nimittäin hevillä löydä.