Surettaa lapset, jotka joutuvat jo hyvin pieninä päiväkotiin.

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ei varmasti olisi tullutkaan. Kaikista kun ei ole lasten kasvattajiksi. Silloin on parempi laittaa lapset jo vauvana laitoshoitoon muiden hoidettaviksi. Hyvä, että tajusit ajoissa oman kyvyttömyytesi ja annoit lapsillesi mahdollisuuden kasvaa fiksuiksi ihmisksi laitoshoidon tuella. 

70-luvulla kahdella valtion työntekijällä ei ollut mahdollisuutta pitää työpaikkaansa, jos olisivat jatkaneet kotonaoloa. Isyyslomaa ei ollut ja äitiysloma oli kolme kuukautta. Sitä paitsi meillä oli kotona hoitaja. Oih, miten säälittävää...

Jee, ulkopuolinen hoitaja! Kylläpä onkin hienoa :D

Olen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan paikka ei ole varhaiskasvatuksessa muulloin kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa.

t. vakaope

Jatkakaahan palstan lestadiolaiset nettitelkkarin katsomista ja lopettakaa muiden tuomitseminen.

Onko se ap ilkeilemässä kommenttiketjussa? Tuohon olotilaan kannattaa hakea apua.

Alle 3-vuotiaita ei pitäisi laittaa päiväkotiin. Pienet on stressaantuneita isossa ryhmässä koko päivän, myös päiväuniaikaan. Mikään tutkimus ei tue sitä, että alle 3-vuotias tarvitsisi 11 yhtä pientä kaveria ja kolme eri hoitajaa + satunnaiset sijaiset. 

Jos alle 3-vuotias pitäisi laittaa hoitoon, oikea paikka olisi lapsen kehitysvaiheen kannalta perhepäivähoito. Yksi tuttu hoitaja ja 3 kaveria. 

Päiväkodissa yli 3-vuotiaita saa olla samassa ryhmässä 21. Sekin on liikaa. Kukaan lapsi tai aikuinen ei tarvitse samassa ryhmässä 20 kaveria. 

Mutta ollaan realisteja: suurin osa vanhemmista ei edes tiedä tätä, sillä harva on lukenut kehityspsykologiaa yhtä lukiokurssia enempää (jos sitäkään), eikä kaikilla ole vaihtoehtoja rajattomasti tai välttämättä kykyä fokusoida kaikissa päätöksissä vain lapsen parhaaseen. 

Ymmärrän sen, että nykyaikana ei ole esim. taloudellisesti mahdollista jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin. Siksi toivon kovasti, että molemmat vanhemmat käyttäisi perhevapaat tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ei kai tässä mistään "paremmaksi tulemisesta" olekaan kysymys, vaan siitä saako pieni lapsi viettää varhaislapsuutensa kotona vanhemman/vanhempien seurassa. Vai ulkoistetaanko hänet heti kodin ulkopuolelle vieraiden ihmisten hoitoon. Minusta sillä kotona olemisella on arvoa itsessään, ilman että mitataan tai kilpaillaan sillä kenestä "tuli parempi".

Toissa kesänä 2kk päiväkodissa työharjoittelussa olleena pakko yhtyä ap:n ajatukseen. Todellakin säälitti pikkuiset vauvaikäiset, jotka nököttivät yksinään puolustuskyvyttöminä lapsilauman keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ei varmasti olisi tullutkaan. Kaikista kun ei ole lasten kasvattajiksi. Silloin on parempi laittaa lapset jo vauvana laitoshoitoon muiden hoidettaviksi. Hyvä, että tajusit ajoissa oman kyvyttömyytesi ja annoit lapsillesi mahdollisuuden kasvaa fiksuiksi ihmisksi laitoshoidon tuella. 

Kylläpä täällä on joku kotiäiti katkerana korostamassa omaa vanhemmuuttaan. No, on se tietysti kova juttu kun jotkut voivat sekä käydä töissä tienaamassa rahaa että kasvattaa lapsistaan fiksuja, ongelmattomia ja pärjääviä kunnon kansalaisia. Tällaiset tapaukset ovat tietysti todella kova uhka täydellisille kotiäideille, koska se kyseenalaistaa kotiäitiyden tarpeellisuuden. Monet kotiin jäävät äidit ovat niin ikävässä ja huonosti palkatussa hommassa etteivät halua mennä sinne takaisin. Sitten meuhkataan oman valinnan ylivoimaisuudesta ettei nolo totuus kotiin jäämisen taustalla paljastuisi.

Havaintoni on, että monella olisi mahdollisuus olla pitempään kotona olemalla nostamatta elintasoa niin ylös alun alkaenkaan tai elintasosta karsimalla. Sekin on valinta ja valinnoilla on seurauksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaita ei pitäisi laittaa päiväkotiin. Pienet on stressaantuneita isossa ryhmässä koko päivän, myös päiväuniaikaan. Mikään tutkimus ei tue sitä, että alle 3-vuotias tarvitsisi 11 yhtä pientä kaveria ja kolme eri hoitajaa + satunnaiset sijaiset. 

Jos alle 3-vuotias pitäisi laittaa hoitoon, oikea paikka olisi lapsen kehitysvaiheen kannalta perhepäivähoito. Yksi tuttu hoitaja ja 3 kaveria. 

Päiväkodissa yli 3-vuotiaita saa olla samassa ryhmässä 21. Sekin on liikaa. Kukaan lapsi tai aikuinen ei tarvitse samassa ryhmässä 20 kaveria. 

Mutta ollaan realisteja: suurin osa vanhemmista ei edes tiedä tätä, sillä harva on lukenut kehityspsykologiaa yhtä lukiokurssia enempää (jos sitäkään), eikä kaikilla ole vaihtoehtoja rajattomasti tai välttämättä kykyä fokusoida kaikissa päätöksissä vain lapsen parhaaseen. 

Ymmärrän sen, että nykyaikana ei ole esim. taloudellisesti mahdollista

Hyvin kirjoitettu. Lissän vielä sen, että media rummuttaa niin paljon laadukasta varhaiskasvatusta (oikeasti laatu on siitä hyvin kaukana monin paikoin), että osa kuvittelee vakavissaan päiväkodin olevan lapselle paras mahdollinen paikka. Medialukutaito nollassa samoin kuin ymmärrys siitä, mitä se päiväkotiarki käytännön tasolla on. Huvittava ajatusmalli on myös se, että pikkulapsi tarvitsisi korkeakoulun käyneen aikuisen, jotta se saa riittävän hyvää opastusta. Käytännössä siis toteavat olevansa itse niin surkeita kasvattajia, että lapsi ei pärjää ilman vakaopea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ei varmasti olisi tullutkaan. Kaikista kun ei ole lasten kasvattajiksi. Silloin on parempi laittaa lapset jo vauvana laitoshoitoon muiden hoidettaviksi. Hyvä, että tajusit ajoissa oman kyvyttömyytesi ja annoit lapsillesi mahdollisuuden kasvaa fiksuiksi ihmisksi laitoshoidon tuella. 

Kylläpä täällä on joku kotiäiti katkerana korostamassa omaa vanhemmuuttaan. No, on se tietysti kova juttu kun jotkut voivat sekä käydä töissä tienaamassa rahaa että kasv

Ikävä pilata voimafantasiasi, mutta en ole kotiäiti. Lapseni ovat jo aikuisia. Ei heitä tarvitse enää kotihoidossa hoitaa. 

Joissain maissa jo tyyliin 3kk vauvat menevät päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Joissain maissa jo tyyliin 3kk vauvat menevät päiväkotiin.

Suomessakin meni vielä 70-luvulla. Onneksi ei sentään enää. Joku järki saatu tähänkin touhuun. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ja olet ihan varma, että heistä ei olisi tullut fiksuja ja hyvin pärjääviä, jos olisivat menneet päiväkotiin esim. 3-vuotiaana? Vai mikä oli pointtisi`? 

Lapset tuupataan 10kk ikäisinä 10-11 tunniksi meluisaan laitosympäristöön ja sitten tullaan av-palstalle ihmettelemään kun lapsi on itkuinen eikä nuku ja sairastelee jatkuvasti. Miksiköhän.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat molemmat menneet 1 vuotiaina päiväkotiin, vieläpä vieraskieliseen ryhmään. Nyt he ovat fiksuja ja hyvin koulussa pärjääviä, täysin kaksikielisiä teinejä. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes nyt teini-iässä. En usko että heistä olisi voinut tullu yhtään tämän parempia vaikka he olisivat olleet kotona pidempää. 

Ja olet ihan varma, että heistä ei olisi tullut fiksuja ja hyvin pärjääviä, jos olisivat menneet päiväkotiin esim. 3-vuotiaana? Vai mikä oli pointtisi`? 

Pointti oli siinä että lapset eivät tarvitse kotihoitoa 3-vuotiaaksi asti. Heistä voi tulla täydellisiä vaikka he olisivatkin päiväkodissa jo 1 vuotiaasta lähtien. Tärkeää on se miten perhe elää arkeaan sen päiväkotiajan ulkopuolella. Tämä on tietysti kotiäideille vaikeaa sulattaa, koska he haluavat uskoa että heidän lapsista tulee parempia.

Vierailija kirjoitti:

Havaintoni on, että monella olisi mahdollisuus olla pitempään kotona olemalla nostamatta elintasoa niin ylös alun alkaenkaan tai elintasosta karsimalla. Sekin on valinta ja valinnoilla on seurauksensa. 

Mitä seurauksia sinä ajattelit lapsille tulevan jos he eivät saa olla kotona 3 vuotiaiksi asti. Olisi kiva tietää.

Vierailija kirjoitti:

Taas oli viikolla Hesarissa uutinen, miten pienten lasten äidit putoavat urakehityksestä, kun ovat 5 vuotta kotona. Oikein kunnon aivopesuartikkeli taas.

Kukaan ei vaan ole ottanut huomioon sitä, että iso osa naisista työskentelee matalapalkka-alalla: tarjoilijoina, laitoshuoltajina, lähihoitajina jne. Mikä urakehitys siinä on, että viiden vuoden aikana sillä tarjoilijalla palkka nousee "1,28 euroa"?

Kukaan ei ota huomioon sitä, että jotkut niistä matalapalkka-alalla työskentelevistä EIVÄT HALUA mihinkään johtotehtäviin, tai vaativampiin töihin. Joku voi olla ihan tyytyväinen siihen työhön, mitä tekee. Jokin siinä palkitsee sen verran, ettei ole tarvetta kouluttautua tai kehittyä ammatissa sen enempää.

Mutta aina ne kotona olevat äidit löydetään syypäinä aivan kaikkeen. Milloin uhkaillaan kodinhoidontuen lopettamisella, millä milloinkin.

Jos odotettavissa oleva aika työelämässä on 50 vuotta, niin se viisi

Minä olen akateeminen äiti, joka päätti olla pitkään lapsen kanssa kotona. Selvää on, että putosin urakehityksestä verrattuna niihin jotka olivat koko ajan työelämässä tai vain lyhyesti kävivät äitiyslomalla hetken. Mutta mitä sitten? Tiesin jo etukäteen, että niin käy, ja silti valitsin näin. Minulle lapsi oli ja on arvokkaampi asia kuin urakehitys.