Jos lapsenne tai miehenne kuolisi, antaisitteko luvan elimenluovutukseen?

Mies sekä minä olemme tehneet elinluovutustestamentin.

tuntuu ajatuksena kauhealta että joko toinen kantaisi lapseni elintä

Lapsista en osaa tältä istumalta sanoa mitä tekisin.

Lapseni kohdalle joutuisin miettimään, jotenkin ajatuksena hirvittää lapsen ruumiin silpominen =/

tosin miehen kohdalla kai joutuisin myöntymään, koska hän on tehnyt elintenluovutustestamentin.

Mutta lapsiltani en antaisi luovuttaa elimiä.

Periaatteesta,he ovat lapsiani ja esim. lapseni sydäntä en haluaisi toisille antaa. :`(

Mitä ihmettä kuollut tekee elimillään, jotka voivat pelastaa toisen hengen? Itselläni on elintenluovutustestamentti, ollut yli 10v.

Kamala ajatus, että mun rakkaita runneltaisiin mun pyynnöstä. Olen pahoillani, mutta mä en vois sitä tehdä.

Mitä kuollut elimillään tekee...

Jos joku perheestämme tarvitsisi siirtoelimen, niin toki siinä tapauksessa toivoisin jonkun muun perheen päätyvän samaan ratkaisuun. Eli miksi en auttaisi jotakuta tarvitsevaa, tarpeettomiahan elimet kuolleelle ovat.

Joskin epäilen suostuisiko mieheni lapsen osalta. Itse ajattelen, että jos lapseni pelastaisi jonkun toisen lapsen, niin siksi antaisin.

Kyllä.. sekä miehen, minun ja myös lapsien.

Tottakai. Minun läheiseni on kiitos jonkun toisen saanut uuden elämän. *apua, alan kuulostaa vielä enemmän stellalta*

te jotka ette antaisi lastenne elimiä: entä jos teidän lapsi tarvitsisi jonkun lapsen elimen?

Ja ap kysymykseen miehen kohdalta kyllä.



Lapsen kohdalla joutuisivat kyllä varmasti aikansa suostuttelemaan ja puhumaan järkeä, mutta loputa vastaus varmasti, kyllä...

suomessa kuolee vuosittain hirveä määrä ihmisiä elinsiirtojonoihin (julkkisesimerkkinä Juice Leskinen). mukana on valitettavasti myös paljon lapsia. luovutettuja elimiä on aivan liian vähän.



sydän- ja maksapotilaat eivät kauaa jonoissa vanhene, kun akuutti tarve iskee, kuolema korjaa nopeasti jos ei elintä saa. jokainen on mahdollinen elinsiirtojonopotilas tai kyseisen omainen. et ikinä voi tietää koska se sattuu omalle tai läheisesi kohdalle.



luovuttajaksi ei kelpaa, jos on tiettyjä sairauksia, tietysti hivit ja hepatiitit, mutta myös muita esim. degeneratiivisia sairauksia. luovutetun elimen pitää olla terve, että se kestää siirron ja alkaa menestyä uudessa " kodissaan" .



elinluovuttajat todetaan kuolleiksi useilla testeillä. pelko liian aikaisesta luovutuksesta johtuu siitä, että maallikot eivät tiedä protokollaa. koomapotilailta ei tietenkään oteta elimiä. siten esim Ariel Sharon, joka on parantumaton, tiedoton, lähes kuollut ja vailla mitään toivoa, ei kelpaisi elinluovuttajaksi. elimiä otetaan ainoastaan aivokuolleilta, eli henkilön aivot ovat " lakanneet elämästä" jolloin mikään ei enää saa niitä toimimaan. elämä, elämän henki, sielu, henkilö itse, tms miksi kukakin haluaa sitä nimittää, on tällöin poistunut. jäljellä on vain kuoret.



ja kyllä, jos minun elimeni antaa uuden elämän useille ihmisille (2 potilasta saa munuaisen, 1 maksan ja 1 sydämen), mitä minä niillä enää tekisin? minähän olen jo bilettämässä taivaassa :) on lohdullista ajatella, että jos joku kauhea päivä pikku tyttöni kuolisi, voisin auttaa niin, että toinen äiti välttäisi saman kohtalon.

Takaisinhan ei ketään enää saa..

olen asunut iso-britanniassa silloin kun siellä oli hullunlehmän tautia ja se voi siirtyä elinsiirron mukana. Noin vastauksena aikaisempaa kysymykseen, miksi jonkun elimet ei kelpaa.



Ne ei kelpaa myöskään jos on esim ryypannyt ne pilalle, tai jos ihmisellä kuollessaan on joku _pienikin_ infektio - mikä on muuten useimmilla jotka ei kuole onnettomuudessa HETI.

Sydän ei kelpaa häneltä (läppävika), mutta muuten. Tarjosin testamenttiä hänelle kirjoitettavaksi eikä allekirjoittanut. Hänen tahtonsa on siis ei. Mutta voisinko antaa luvan vaikka tiedän että mies vastustaa. Aika epäeettistä se kai olisi? Vai mitä olette mieltä?



Itselläni on lompakossa se luovutustestamentti.

mieheni ei halua omia elimiään pois annettavan. joten kai hampaan irvessä joudun sanomaan ei.

lapsestani ....en ole varma, asiaa olen joskus miettinyt. en tiedä. tavallaan jokainen saa itse päättää tämän asian, ja kun lapsi ei siihen kykene niin sitten ei. mutta en tosiaan tiedä.



minulta itseltäni saa ottaa kaikki mikä kelpaa ;)