4 vuotias toivoo äidin kuolemaa
Hieman taustaa. Olen yksinhuoltaja ja antanut lapselleni _kaiken_ itsestäni. Isä tapaa lasta harvakseltaan. Isän luona saa tehdä mitä lystää, isä tietää että helpoimmalla pääsee kun tyrkkäsee karkkipussin ja tabletin kouraan.
Kuten arvata saattaa, lapsi suosii isää. Lapsi puhuu kuitenkin välillä asioita jotka minun on vaikea ottaa vastaan. Lapsi on sanonut että rakastaa isää paljon ja minua, äitiä vähän.
Sanoo että on isän tyttö.
Tänään lapsi mallasi kesken leikkiemme että katkaisee minulta kaulan. Sitten hän sanoi että toivoo minun kuolevan. Keskusteltuani ystäväni kanssa asiasta, hän neuvoi minua juttelemaan lapsen kanssa tietääkö lapsi mitä kuolema tarkoittaa. Tein näin ja lapsi oli huolissaan siitä että sitten äiti ei voisi tuoda hänelle enää vettä ja keksi ratkaisuksi että käy itse vetensä. Sanoi myös että sitten hän voisi ottaa uuden äidin.
Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteeseen. Onko tällainen normaalia?
Kommentit (47)
https://www.adlibris.com/fi/kirja/miksi-eliot-kuolevat-9789523543362?ga…
Tätä meidän lapsille on luettu
Ei se sitä toivo oikeasti. Siskoni sanoi 4v minulle että "haluan että kuolet, että saisin sun rahat".
Mikä tää _kaiken_ on? Tarkoitatko vain, että annoit kaikkesi lapsellesi?
En usko että ymmärtää yhtään mistä puhuu. Tuntuu sinusta varmasti ihan tosi pahalta, kunpa isä ymmärtäisi edes sen verran että puhuisi sinusta positiiviseen sävyyn.
Mulla on kohta 4v täyttävä lapsi, joka ymmärtää mitä kuolema tarkoittaa ja sanoo että tulisi tosi surulliseksi jos kuolisin. Ehkä lapsesi nyt oireilee jostain?
Mitä lie pajunköyttä isä lapselle syöttää. Mistä lapsi tuollaisia keksisi ?Otapa asia neuvolassa esille !
Puhu ammattilaisille. Kysy apua. Lue kirjoja. Selvitä, mikä tytärtäsi vaivaa. Hän todennäköisesti kokee sinun vieneen isän. Varsinkin jos isä sellasta kantaa tuo esiin.
Ei lapsi ymmärrä kuolemaa, mutta näistä isin tyttö -jutuista tulee kyllä mieleen että isä saattaa syöttää lapselle karkkien lisäksi tätä ajatusta. Isi on hyvä ja äiti huono/paha.
Jotkut miehet on sellaisia, yrittävät ostaa ja manipuloida lasten suosiota.
Se on tosi raskasta, koska lapset ymmärtävät tämän vasta aikuisena ja sinne on pitkä aika.
Lapsella on lapsen mieli. Ei tuon ikäinen vielä ymmärrä tuollaista asiaa kuin kuolema, sen lopullisuutta ja isoa vaikutusta.
4v on hyvin pieni, yritä olla ottamatta itseesi.
Väkivaltapuheille kannattaa kuitenkin panna piste, ettei toista niitä. Muistan miten päiväkodissa kerran kun vein lastani sinne, niin eräs ipana sanoi toiselle, että katkaisen kaulasi. Hoitaja puuttui siihen hyvin ankaraan sävyyn.
Ei kannata ottaa noin tosissaan lapsen puheita. Sinänsä ihan hienosti keksitty tuo, että ottaa uuden äidin. Sinänsä olisin kysynyt, että mistä on oppinut ilmaisun: katkaista kaula. Jos mun mukelo tai nykyään jo teini olisi noin sanonut, niin vastauksenani olisi ollut, että voi parkaa lasta sen jälkeen.
Mietin yksinhuoltajana tuota, että olet antanut kaiken. Mielestäni se ei kannata. Välillä toki joutuu antamaan enemmänkin kuin kaikkensa, mutta erityisesti yksinhuoltajana Sinun täytyy pitää huolta siitä, että jaksat huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna ja 20 vuotta eteenpäin.
4-vuotias tulee oidipaalivaiheeseen: tyttö rakastuu isäänsä, poika äitiinsä. ( En tiedä miten menee seksuaalivähemmistöillä.) Kuulostaa siis siltä, että hyvin menee tämän kehitysvaiheen kanssa.
Tuo on totta mitä nro 13 sanoo oidipaalivaiheesta. Molemmat poikani on noilla main kertoneet menevänsä aikuisena kanssani naimisiin, ja hieman harmistuneet kuullessaan, ettei se onnistu, kun olen jo aviossa isin kanssa.
Kannattiko poikia ? Nyt olet yh:nä pirun äiti.
Onko hän empaattinen muuten tai yleisesti ottaen? Jos hän pystyy osoittamaan aitoa hellyyttä ja välittämistä, en olisi huolissani. Jos taas on kylmä ja tunteeton, sitten olisin huolissani.
Lapsi saattaa testata äitiä, että mitä äiti näihin sanomisiin sanoo. Onko isä puhunut jotain sellaista, että jos äidille sattuu jotain niin sitten voi muutta isän luo? Isän luona on vain juhlaa ja äidin luona arkea? Tuon ikäinen ei ymmärrä, ettei aina ole hauskaa.
Lapsi on oppinut uuden konseptin ja harjoittelee sen käyttöä vuorovaikutuksessa.
Jollekin toiselle lapselle tuollainen tunnerikas sana olisi kirosana, jonka iskä karjaisi iskiessään varpaansa pöydän jalkaan tmv. Sitä sitten harjoiteltaisiin ja kokeiltaisiin eri konteksteissa... ei tuo ole sen kummempaa. Teidän perheeseen tunnerikkaaksi sanaksi nyt vaan valikoitui kuolema.
Nyt on hyvä hetki opettaa lapselle hienotunteisuutta! Vedä rajat, itsesi ja lapsen kehityksen vuoksi.
Minun lapsenlapseni oli noin neljä vuotias. Hän oli ekan kerran hautajaisissa. Sen jälkeen hän sanoi monta kertaa esim minulle, että mummu oot niin vanha, että kuolet pian. Muistan, että tuntui tosi pahalta. Kyse oli kuitenkin vain siitä, että lapsi tajusi, että kuolema on olemassa. Hän yritti jotenkin käsittää asiaa eikä todellakaan tarkoittanut mitään pahaa. Hyvinkin voi olla, että lapsesi prosessoi kuoleman käsitettä. Voi olla, että esim päiväkodissa on käyty asiaa läpi.
Sanoitko muuten lapselle, että äidille tuli pha mieli hänen sanomisestaan? Ja että toiselle ei saa tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä? Hön on oikein otollisessa iässä tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimiselle, lainaa kirjastosta esim. Fanni-kirjoja.
Huolestuttavaa
Minkälaisessa seurassa lapsi viettää aikaa, kun noin kummallisia puhuu. Kyllä ton ikäinen jo jotain tajuaa esim mitä voi sanoa toiselle
Lapsi ei ymmärrä mikä kuolema edes on.
Lapsella on isää ikävä kun hän kehuu tätä, sanoita "sinulla on varmasti isää ikävä, ymmän sinua, et siltikään saa puhua rumia".