Miksi moni sanoo että "minulla ei ole omia lapsia, mutta kummilapsi on". Eihän se ole millään tavalla sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsille ainakin kummit on olleet hyvin tärkeitä. Vaikeassa elämäntilanteessa ovat olleet tuki ja iso apu sekä minulle että lapsille. En voisi olla kiitollisempi. Jos sanoisivat noin, on se minulle ylpeyden aihe.

Mahtavaa nähdä, että jotkut kummit ei ole vain ottaneet tehtävää vastaan, vaan myös hoitaneet sen.

Tehtävää???

Sitä kummilasta voi paijata vaikka omia ei olisikaan. Eli ei täysin lapsikielteinen. Näin minä ajattelen. 

En ole koskaan kuullut että kukaan sanoo noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsille ainakin kummit on olleet hyvin tärkeitä. Vaikeassa elämäntilanteessa ovat olleet tuki ja iso apu sekä minulle että lapsille. En voisi olla kiitollisempi. Jos sanoisivat noin, on se minulle ylpeyden aihe.

Mahtavaa nähdä, että jotkut kummit ei ole vain ottaneet tehtävää vastaan, vaan myös hoitaneet sen.

Tehtävää???

No nykyihmiseltä tämäkin on tietysti hämärtynyt mutta kyseessä on nimenomaan tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut että kukaan sanoo noin. 

Mä luin tällaisen kommentin viimeksi tällä viikolla muusikon henkilöhaastattelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Koska jollekin se kummilapsi voi olla kuin oma. Yhtä läheinen. Eihän adoptoitu lapsikaan ole sitten mielestäsi oma ,vai ?

Kyllä itse koen että lapseni saavat olla ihan koko lähipiirin omia

Kaikki kummit ei tosiaan ole pelkkiä lahja-automaatteja ja eihän se ole kummiuden tarkoituskaan. Joillakin voi olla ihan hyvä suhde kummilapseensa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsille ainakin kummit on olleet hyvin tärkeitä. Vaikeassa elämäntilanteessa ovat olleet tuki ja iso apu sekä minulle että lapsille. En voisi olla kiitollisempi. Jos sanoisivat noin, on se minulle ylpeyden aihe.

Mahtavaa nähdä, että jotkut kummit ei ole vain ottaneet tehtävää vastaan, vaan myös hoitaneet sen.

Tehtävää???

Just niin tehtävää. Tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja nimenomaan kristillisessä kasvatuksessa. Olla yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen rinnalla.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Yrittää varmaan keksiä edes jotain teemaan sopivaa puhuttavaa kun te tylsimykset jankkaatte jatkuvasti lapsistanne (joka on muuten maailman ikävystyttävin kahvipöytäkeskustelun aihe).

Tämä!

Minun kummini on sanonut ja ymmärrän koska hän ei omia saanut ja suuntasi hoivaa kummilapsiinsa. Hänen kanssaan minulla on edelleen läheiset välit. Vaikka tottakai äiti on äiti ja minun oikea vanhempi. Kummi on ekstraihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka haluaa raportoida iltatähtensä ihan jokaisen tekemisen. Välillä mietin, että muistaako se lainkaan perheensä teinin olemassaoloa.

 

Taustalla voi olla se, ettei perheen muista asioista voi puhua. Jos puhuu kuopuksesta, ei tule vahingossa paljastaneeksi, että kotona puoliso juo tai teinillä on ongelmia tai koulutodistukset ovat pohjalukemissa. Tai että jossain häämöttää avioeron mahdollilsuus.

 

Tämä olo minulle tulee useinkin. Et mistä kaikesta EI voida puhua kun puhumme taas tästä.

En ole koskaan kuullut että joku sanoisi noin, mutta ehkä sillä kerrottaan että on jotian kokemusta lapsista. Vähän kuin sanoisi että ei ole omaa koiraa, mutta huolehtii naapurin koirasta naapurin ollessa matkoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kummini on sanonut ja ymmärrän koska hän ei omia saanut ja suuntasi hoivaa kummilapsiinsa. Hänen kanssaan minulla on edelleen läheiset välit. Vaikka tottakai äiti on äiti ja minun oikea vanhempi. Kummi on ekstraihminen. 

Tätä toivon todella olevani kummitytöilleni. Ekstraihminen ja tärkeä, turvallinen aikuinen, jolle voi puhua mistä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Mikä sua vaivaa? Kuka tahansa hyvä äiti on iloinen siitä, jos lapsesta välittää muutkin ihmiset.

Sitä paitsi mitä ihmettä siinä sitten pitäisi puhua, jos idiootit jauhavat lapsistaan, joka on btw maailman tylsin puheenaihe niille, jotka eivät kyseisiä lapsia tunne. Työkaveri yrittää olla kohteliaasti kiinnostunut tästä debiilistä aiheesta. Näköjään sinä et sitä ansaitsisi.

Olen itse äiti mutta eipä kyllä yhtään kiinnosta jonkun työkaverin lapsen koulun sujuminen. Miten joku voi kuvitella, että haluan kuulla Veetin hissin läksyistä, kun en ole Veetiä ikinä edes nähnyt. Pälli.

Oon kuullut jonkun sanovan näin. Ei se ainakaan minulle ole sama asia. Tietysti jos riittää,että näkee usein kummilasta ja se riittää. Mutta ei se sama asia ole kuin oma lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

No kumpi se on sitten kohteliaampaa, kun toinen haluaa puhua lapsista: Että kääntää jatkuvasti aiheen ihan muualle vai että puhuu niistä siskon lapsista. 

Kohteliasta on kuunnella, kun toinen puhuu, oli aihe mikä tahansa. Aina voi ottaa osaa keskusteluun olematta asiantuntija, esim kysymällä lisää jne. 

Se ei ole silloin mikään keskustelu, vaan terapiaistunto tai saarna, kun toinen vaan puhuu ja toinen nyökyttelee.

Tuskinpa on. Sinun mielestäsi keskustelu on sellaista että kaikki puhuu päällekkäin minäminä-asioita olematta kiinnostunut toisen minäminä-asiasta. Yhtä hyvin voisivat keskustella ihan vaan itsensä kanssa.

Ap. logiikalla suurperheen äidit, joka on synnyttänyt 5-13 lasta, voisi sanoa, ettei 1-2 lapsen äidit tiedä lapsiperheen elämästä mitään, eivätkä voi siitä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

No kumpi se on sitten kohteliaampaa, kun toinen haluaa puhua lapsista: Että kääntää jatkuvasti aiheen ihan muualle vai että puhuu niistä siskon lapsista. 

Kohteliasta on kuunnella, kun toinen puhuu, oli aihe mikä tahansa. Aina voi ottaa osaa keskusteluun olematta asiantuntija, esim kysymällä lisää jne. 

Kohteliasta on ryhmässä myös etsiä keskustelun aiheet, joihin kaikki voivat osallistua.

Mikä ihmeen ns. ryhmä se on, jos pari työkollegaa keskenään jossain välissä rupattelee? Kai siellä nyt sentään tauoilla saa olla yksityishenkilö ja puhua sen kanssa kuin haluaa siitä mistä haluaa?