Miksi moni sanoo että "minulla ei ole omia lapsia, mutta kummilapsi on". Eihän se ole millään tavalla sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä kerran maininnut kummilapsistani, kun on puhuttu lapsista. Tarkoitin silloin sitä, että minulla on paljon kokemusta lapsista ja lasten hoitamisesta, vaikka omia lapsia ei olekaan.

Mutta ap tuskin haki oikeasti tätä, vaan sitä, että "älkää teeskennelkö, että ymmärrätte mitä lasten saaminen, tai niiden seurassa oleminen tarkoittaa, koska se  ylevöittää ihmisen vain jos ne ovat OMIA!"

Miksi rölläät että tässä nyt haettaisiin jotain ylevöitymistä kun se nyt vaan on tasan tarkkaan fakta että kummius ei ole millään tavalla rinnastettavissa vanhemmuuteen? Miten kuistilla pitää olla jos ei tätä hahmota? 

Provohan sinä olet, mutta tuskin kukaan väittää itseään vanhemmaksi, jos sanoo, että hänellä on kummilapsia. Olet typerä jopa provoksi, mikä on huikea suoritus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Teen tätä. Olen luullut että puheenaihe on lapset. Muita lapsia en tunne. Taisin luulla siis väärin. Ilmeisesti puheenaihe on joku mitä en hahmota. Parempi tulevaisuudessa vaan kävellä ulos.

 

Joo.Olisi kiinnostavaa kuulla,miten tällaisesta pahastuvat odottavat lapsettoman osallistuvan keskusteluun silloin,kun työpaikalla ne joilla on lapsia,puhuvat niistä.

Lapseton ei osallistu niihin keskusteluihin.

Mammoille ei sitten mikään kelpaa. Kun mamma puhuu lapsista, niin lapseton ei saa puhua sukulaislapsista. Jos lapseton alkaa puhumaan vaikka ulkomaanreissusta, niin sekään ei mammalle käy. Se on sitten epäkypsää nuoruuden jatkeen elämistä ja lapsivihaa. Jos lapseton puolestaan on hiljaa, niin siitäkin mamma suuttuu. Lapseton selvästi osoittaa mieltään jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

Lapsettomat tuskin on niitä,jotka nuo keskustelut aloittaa 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

Yhtä tyhmää äitien vaatia näiltä kummeilta ja isovanhemmilta myöskään hoitoapua ja valittaa, kuinka väsyttävää ja raskasta on lapsen kanssa ja kuinka paljon lapsi maksaa. 

Ja jokaisen pitäisi hoitaa itse lapsensa, jos niitä on hankkinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

Lapsettomat tuskin on niitä,jotka nuo keskustelut aloittaa 

Mitä sitte? Lapseton ei voi puhua lapsista samalla tavalla kuun äidit.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä kerran maininnut kummilapsistani, kun on puhuttu lapsista. Tarkoitin silloin sitä, että minulla on paljon kokemusta lapsista ja lasten hoitamisesta, vaikka omia lapsia ei olekaan.

Mutta ap tuskin haki oikeasti tätä, vaan sitä, että "älkää teeskennelkö, että ymmärrätte mitä lasten saaminen, tai niiden seurassa oleminen tarkoittaa, koska se  ylevöittää ihmisen vain jos ne ovat OMIA!"

Ja että lasten saatuani minusta tuli parempi ihminen Että älä sinä ali-ihminen puhu mistään siskosi lapsista,ei sinulla ole mitään arvoa,kun olet lapseton 

Vierailija kirjoitti:

Onks se sulta jotenkin pois?

Kyllä se voi olla sillä tavalla, että kyseinen henkilö ei tule oikein kuulluksi tämän kummitädin taholta.

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Jos joku on tahtomattaan lapseton, hänen on ikävä kuunnella joka päivä toisten puhuvan lapsistaan. Se koskee syvälle sieluun. Nykyisin monet vanhemmat ihmiset joutuvat kuuntelemaan, kun toiset puhuvat lapsenlapsista ja työntävät kännykkäkuvia naaman eteen. Heillä voi olla omia lapsia, muttei lapsenlapsia. Ilman muuta on lupa puhua lapsista, mutta ehkä ei aivan jokaikinen kerta, kun rupatellaan toisten kanssa. Työpaikalla olen yrittänyt välttää lapsista puhumasta niiden kanssa, jotka olivat kertoneet lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Teen tätä. Olen luullut että puheenaihe on lapset. Muita lapsia en tunne. Taisin luulla siis väärin. Ilmeisesti puheenaihe on joku mitä en hahmota. Parempi tulevaisuudessa vaan kävellä ulos.

 

Joo.Olisi kiinnostavaa kuulla,miten tällaisesta pahastuvat odottavat lapsettoman osallistuvan keskusteluun silloin,kun työpaikalla ne joilla on lapsia,puhuvat niistä.

No mulla ei ole esimerkiksi kesämökkiä ja jos muut puhuu mökkeilystä, en minä ala jauhaa veljeni mökistä

Ja jos kaikki töissä vain puhuu mökeistään eikä muita puheenaiheita ole,istut hiljaa ja hymyilet?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

Ihanko oikeasti kuvittelet esim. työpaikalla, lapsettomien ottavan keskustelun aiheeksi lapsen yölliset heräilyt tai kuinka lapsi ei ole kakkinut pariin päivään! Kyllä ne äidit toitottavat niitä, kaikille niille, jotka jaksavat niitä kuunnella, vaikka tyhjille seinille. 

Onneksi on some. Sinnekin voi purkaa tunteitaan. Niin kuin teki lapsellinen työkaverini ja oli laittanut someen kuvan lapsensa kakkapökäleestä ja teksti "tuli iso kakka". Ja todennäköisesti halusi vielä paljon tykkäyksiä, myös niiltä lapsettomilta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka haluaa raportoida iltatähtensä ihan jokaisen tekemisen. Välillä mietin, että muistaako se lainkaan perheensä teinin olemassaoloa.

Taustalla voi olla se, ettei perheen muista asioista voi puhua. Jos puhuu kuopuksesta, ei tule vahingossa paljastaneeksi, että kotona puoliso juo tai teinillä on ongelmia tai koulutodistukset ovat pohjalukemissa. Tai että jossain häämöttää avioeron mahdollilsuus.

No olisiko se, että vaikka ei ole lapsia niin joku lapsi on hänelle kuitenkin läheinen? Ei lapsettomuus tarkoita sitä, ettei lapsista ole kokemusta. Itselläni ei ole lapsia, mutta olen sisareni kasvattanut vauvasta aikuiseksi.Tätähän ei moni tiedä, eikä tarvikaan. Elämänkokemus on se, mikä ihmisen ajattelumaailmaa laajentaa.

Vierailija kirjoitti:

Onks se sulta jotenkin pois?

No kato, kun se mahdollistaa huonommin omaa pätemisen tarvetta. Minulle ei mielellään tarvitse luennoida omista eikä kummilapsista, vain kohtuulliset kuulumiset.

T: Kahden melkein aikuisen äiti

Kummilapsesta voi olla seuraa ja iloa. Minusta olisi kiva olla kummi, mutta eipä minua pyydetä. Omat lapset alkaa olla aikuisia. Mikään läheisten ihmisten lasten ystävä en ole saanut olla, en kai ole niin sosiaalinen ja suosittu. Myöskään minun lapsille ei ole kummit läheisiä, rippijuhliin tulivat kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nyt mielestäsi syyllistyn vähintäänkin rikokseen, koska kuulun noihin jotka sanovat noin. Eli omia ei ole, valitettavasti, mutta kaksi kummityttöä on ja kissa. Syy siihen miksi sanon näin, on se että he ovat minulle tärkeitä. Kuuluvat ikään kuin perheeseen. Ja kummi on tarvittaessa myös pitempiaikainen hoivaaja jos vanhemmille jotain sattuu. Piste. 

Kummius ei ole sama kuin äitinä oleminen. PISTE

Joten ei voi puhua toisten lapsista.

Öö,kummitus on kummina olemista ja liittyy lapsiin.Ei mua kiinnosta äitiys mitenkään eikä äiti-ihmisten jutut.v

Minä vastaan tuohon iloisesti hymyillen Ei, meillä on kissoja!.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Teen tätä. Olen luullut että puheenaihe on lapset. Muita lapsia en tunne. Taisin luulla siis väärin. Ilmeisesti puheenaihe on joku mitä en hahmota. Parempi tulevaisuudessa vaan kävellä ulos.

 

Joo.Olisi kiinnostavaa kuulla,miten tällaisesta pahastuvat odottavat lapsettoman osallistuvan keskusteluun silloin,kun työpaikalla ne joilla on lapsia,puhuvat niistä.

Lapseton ei osallistu niihin keskusteluihin.

Ok.Pitääpäs jatkossa pyytää heitä poistumaan kahvi huoneesta,että saan keskittyä lehteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri alkaa aina jauhaa siskonsa lapsista kun muut puhuu omista lapsistaan.

Vähän mietityttää mitä se sisko tykkää moisesta tunkemisesta.

Teen tätä. Olen luullut että puheenaihe on lapset. Muita lapsia en tunne. Taisin luulla siis väärin. Ilmeisesti puheenaihe on joku mitä en hahmota. Parempi tulevaisuudessa vaan kävellä ulos.

 

Joo.Olisi kiinnostavaa kuulla,miten tällaisesta pahastuvat odottavat lapsettoman osallistuvan keskusteluun silloin,kun työpaikalla ne joilla on lapsia,puhuvat niistä.

No mulla ei ole esimerkiksi kesämökkiä ja jos muut puhuu mökkeilystä, en minä ala jauhaa veljeni mökistä

Miksi et vois. Jos muiden keskustelu menee vaikka siihen miten mökin katon aurinkopaneelit ei toimi riittävän hyvin ja tiedät että sun veli asensi just viime kesänä mökille supersunshinemylivegotbetter -paneelit ja ne toimii aivan loistavasti, niin miksi et saisi asiaa sanoa? Eihän ihmiset yleensäkään tuo keskusteluissa esiin vain itselle tapahtuneita asioita, vaan myös tietoa, jonka ovat oppineet muiden kokemuksista. Aika tylsäksi menisi keskustelut jos vain omista henkilökohtaisista kokemuksista ja omaisuudesta olisi oikeus keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää puhua muiden lapsista. Hankkikoot omia jos niistä piitää puhua.

Niitä ei niin vain hankita. Voiko mennä kauppaan ja sanoa: "Ostaisin kaksi lasta, tytön ja pojan. Tytön pitää olla kaksivuotias ja siniset silmät ja kihara vaalea tukka. Pojan pitää olla 6 kk ja sillä pitää olla ruskeat silmät"?