Miksi mua ärsyttää nirsot aikuiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yökkäile, mutta en halua maistaa kaikkea. Miksi se on sinulle ongelma, kun ei minullekaan ole, enkä tee asiasta numeroa enkä vaadi muuta ruokaa. 

En tiedä. Jostain syystä se vaan on ongelma.

Ap

Niin, sinusta olisi mukava kontrolloida muita aikuisia ihmisiä ja ärsyttää kun he saavat itse päättää mitä tekevät ja saavat vapaasti valita mistä pitävät. Tykkäisit pakottaa hyvin epämiellyttäviä tuntemuksia toisille ihan vain koska voisit. Saisit vallan tunnetta ja sua ärsyttää se kun et kuitenkaan voi toteuttaa sitä. Egon pönkitys se siellä taustalla on.

Tästä tuli ihan mieleen eräs saksia heilutteleva Riikka.

Miksi pitäisi maistaa sellaista mistä jo tietää ettei tykkää tai siinä on seassa jotain mistä ei tykkää ? Minua ärsyttää aikuiset ihmiset joiden mielestä kaikkea pitää maistaa, vaikka ihminen tietäisi jo että ainesosissa on sellaista mikä tappaa? Sitten vaan selitetään kun sitä on niin vähän oikeesti sitäkö on vain vähän, tappaako se vain vähän silleen pikkuisen ?!

Ärsyttää, jos se hankaloittaa muiden elämää. Esimerkiksi tarjoiluiden valmistelun tai ravintolan valinnan suhteen..

Ei ärsytä jos ainoana kärsii henkilö itse. Kylässä syö, vaikkei tykkää ja ravintolassa on vaikka nälissään.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En tiedä miksi, olen tätä itseasiassa miettinytkin.

Luulen että homma juontaa juurensa siihen miten minut on kasvatettu. Etenkin äiti mutta toki myös isä opettivat minut arvostamaan ruokaa ja sitä että ruokaa on saatavilla riittävästi (toisin kuin sadoilla tuhansilla muilla ihmisillä). Se tarkoitti sitä että mitään ei ole ikinä pakko syödä, mutta ruokaan suhtaudutaan tietyllä tapaa kunnioittaen ja ollaan muille ihmisille kohteliaita. Ei yökitä, ei sanota että joku on pahaa, ei leikitä ruoalla.

Ehkä siksi ruokaansa nenä nyrpeänä närppivä aikuinen ihminen on jotenkin... miten sen sanoisin.. luotaantyöntävä.

Ehkä siinä ärsyttää se, että sinut on kasvatettu pakolla tietynlaiseen käyttäytymiseen ja sitten huomaat, että kaikkia ei ole pakotettu samalla tavalla. Koko lapsuutesi on ollut ankeaa, tajuat sen ja purat tunnekuohun toiseen ihmiseen.

Okei, pelleilin vähän mutta ehkä siellä on joku hippu totuudestakin?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En tiedä miksi, olen tätä itseasiassa miettinytkin.

Luulen että homma juontaa juurensa siihen miten minut on kasvatettu. Etenkin äiti mutta toki myös isä opettivat minut arvostamaan ruokaa ja sitä että ruokaa on saatavilla riittävästi (toisin kuin sadoilla tuhansilla muilla ihmisillä). Se tarkoitti sitä että mitään ei ole ikinä pakko syödä, mutta ruokaan suhtaudutaan tietyllä tapaa kunnioittaen ja ollaan muille ihmisille kohteliaita. Ei yökitä, ei sanota että joku on pahaa, ei leikitä ruoalla.

Ehkä siksi ruokaansa nenä nyrpeänä närppivä aikuinen ihminen on jotenkin... miten sen sanoisin.. luotaantyöntävä.

Voi ei. Itse koin olevani urhea kun sain syötyä kammottavan makuisen keiton. Yökkäilin kyllä sille, mutta söin sen siitä huolimatta. Etukäteen oletin, että se olisi maultaau hyvä tai neutraali, mutta siinä oli joku hirveä pistävän makuinen mauste.

Palkitsin itseni hyvällä jälkiruoalla.

En osannut arvostaa sitä yhtään, vaikka itse olin sen ostanut ja lämmittänyt. Joku hieno uutuuskeitto se oli.

Lapsiperheessä tämmöiset aikuisten syömisongelmat aiheuttavat lapsille ongelmia mutta muutoin meillä vain aikuisten taloudessa tehdään pääosin omat ruokamme. Minä haluan hyvin maustettua ruokaa kokeillen erilaisia mausteita ja puolisollani pitää olla sellaista perus äitien tekemää ja mautonta kouluruokaa. 

Minä en halua teurasjäte ruokaa kun sitä on saanut kouluaikana ja kotiruokana ihan tarpeeksi. Tykkään juustoista ja kasviksista, filekalapuikoista ja ranskalaisista, pitsasta ja koskenlaskija juures keitosta, makaroonilaatikosta tai risotoista.

Tietenkin valiten terveellisempää tummaa makaroonia ja täysjyvä riisiä. Leivontaan ja puuroihin käytän kauraleseitä ja muitakin leseitä.

Olen ratkaissut nirsousongelmani sillä, että en mene mihinkään sellaiseen tilaisuuteen, missä joku tarjoaa minulle ruokaa. Häät tms. ravintolassa ovat poikkeus: siellä voi annoksesta jättää osan syömättä ilman että maksaja tulee selittämään, että hei, on nähty aikaa ja vaivaa, että saatiin tehtyä sullekin tää maksahakkeluksella täytetty lampaansydän, miksi et syönyt sitä. Jos joku tarjoaa ruokaa, vastaan, että kiitos ei. Jos ei tätä ymmärrä, niin on nirsokuuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi maistaa sellaista mistä jo tietää ettei tykkää tai siinä on seassa jotain mistä ei tykkää ? Minua ärsyttää aikuiset ihmiset joiden mielestä kaikkea pitää maistaa, vaikka ihminen tietäisi jo että ainesosissa on sellaista mikä tappaa? Sitten vaan selitetään kun sitä on niin vähän oikeesti sitäkö on vain vähän, tappaako se vain vähän silleen pikkuisen ?!

Mun anoppi oli sellainen muita paheksuva kaikkiruokainen henkilö. Hirveän shown pisti pystyyn jos huomasi ettei joku maistanut kaikkea tarjolla olevaa. "Miksi et ottanut hillosipuleita, nämä ovat hyviä, otapas tästä muutama." Tuijotti tuomitsevasti kun jätin sipulit syömättä ja piti hirveitä saarnoja ruoan kunnioittamisesta.

Kun sain selville hänen ennakkoluulonsa sushia kohtaan "hyi, sehän on raakaa kalaa", niin valmistin sushia ruoaksi aina kun hän tuli kylään minua paheksumaan. Myönnän, että se oli ilkeää, mutta hän, rouva kaikkiruokainen ilkiö, ansaitsi sen.

Et ole vissiin kuullut esim. ARFID:ista. En tosiaan halua oksentaa ruokia pitkin pöytiä, vaan jätän mieluummin ottamatta sellaisia ruokia, jotka aiheuttavat voimakkaan yökkimisrefleksin.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää vastaukset taas. Hei te uniikit lumihiutaleet, olette yksinkertaisesti epäkohteliaita ja se ärsyttää. Joku on nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaansa ja rahoja suunnitellessaan ja valmistaessaan teille aterian ja sitten vain nyrpistetään nenua. Se on epäkohteliasta ha moukkamaista, siinä ei osata ajatella omaa nenää pidemmälle.

Parempi varoa mitä lautaselleen laittaa kuin oksentaa päivällispöydässä. Nirsous ei monille ole sitä, että he eivät halua syödä tiettyä ruokaa, he eivät todellakaan kykene syömään sitä. Omasta pesueestani esim. yksi ei saa hernekeittoa alas, ei sitten millään. Ei ole tottumiskysymys, hernekeitto on perheessämme tavallinen arkiruoka. En minä loukkaannu siitä, että mukula ei yritä kohteliaisuuden vuoksi vuosi toisensa perään totutella syömään  ruokaa, joka saa hänet joka kerta yökkäämään. Pysyy hän hengissä muillakin ruoilla.

Eikä myöskään ole kyse siitä, ettei nirso ihminen kunnioittaisi ruokaa ja ymmärtäisi sitä, että ruokaa ei kaikilla ole tässä maailmassa riittävästi. Jos te olette niitä ihmisiä, jotka ette reagoi voimakkaasti ruoan koostumukseen tai makuun, olkaa tyytyväisiä, mutta älkää tuomitko, ette ymmärrä nirson elämää. Kukaan ei halua olla nirso, se vaikeuttaa sosiaalista elämää huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En tiedä miksi, olen tätä itseasiassa miettinytkin.

Luulen että homma juontaa juurensa siihen miten minut on kasvatettu. Etenkin äiti mutta toki myös isä opettivat minut arvostamaan ruokaa ja sitä että ruokaa on saatavilla riittävästi (toisin kuin sadoilla tuhansilla muilla ihmisillä). Se tarkoitti sitä että mitään ei ole ikinä pakko syödä, mutta ruokaan suhtaudutaan tietyllä tapaa kunnioittaen ja ollaan muille ihmisille kohteliaita. Ei yökitä, ei sanota että joku on pahaa, ei leikitä ruoalla.

Ehkä siksi ruokaansa nenä nyrpeänä närppivä aikuinen ihminen on jotenkin... miten sen sanoisin.. luotaantyöntävä.

Minulla taas nirsoilu juontaa juurensa kouluaikoihin, kun opettaja päivittäin pakotti syömään kaikkea. Hän itse jakoi ruuat lautasille ja kaikki oli pakko syödä. En voinut sietää kouluruokaa. Yökin joka päivä. Siitä jäi traumat. En yöki enää, koska en suostu edes maistamaan epäilyttäviä ruokia. Yleensä kieltäydyn kohteliaasti jos joku kutsuu syömään. Syön kotona muutamia hyväksi todettuja ruokia, uusia kokeilen hyvin harvoin.

Iso osa lihavuutta tulee siitä, että vähäruokaisuutta pidetään nirsoutena. Jos et syö kaikkea ja paljon, olet nirso.

Ärsyttääkö ylipäätään se, että joku ei suostu syömään jotakin, vai vain nirsoilu? Eli häiritseekö myös esim. allergia tai muu ns. biologinen ruokarajoite?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääkö ylipäätään se, että joku ei suostu syömään jotakin, vai vain nirsoilu? Eli häiritseekö myös esim. allergia tai muu ns. biologinen ruokarajoite?

Allergiat ja dieetit ei ärsytä, ainoastaan se, että joku ei vaan pysty syömään jotain ihan tavanomaista ruokaa tai juomaa, kun se on niin pahaa tai ällöä tai liian karkeaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääkö ylipäätään se, että joku ei suostu syömään jotakin, vai vain nirsoilu? Eli häiritseekö myös esim. allergia tai muu ns. biologinen ruokarajoite?

Allergiat ja dieetit ei ärsytä, ainoastaan se, että joku ei vaan pysty syömään jotain ihan tavanomaista ruokaa tai juomaa, kun se on niin pahaa tai ällöä tai liian karkeaa.

Ap

Nyt tiedät ettei ole normaalia ärsyyntyä asiasta, joka ei edes liity sinuun. Yritä tehdä sille jotain. Yritä löytää ymmärrystä ihmisiä kohtaan. Tai edes hyväksyntää. 

Sama juttu ap, näitä löytyy työpaikalta pari kappaletta. Kaikelle nyrpistellään ja yökötellään, ja samaan hengenvetoon ihmetellään miten lapset on niin nirsoja eikä heille mikään kelpaa. Mistähän olisivat kyseisen toimintamallin oppineet... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää vastaukset taas. Hei te uniikit lumihiutaleet, olette yksinkertaisesti epäkohteliaita ja se ärsyttää. Joku on nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaansa ja rahoja suunnitellessaan ja valmistaessaan teille aterian ja sitten vain nyrpistetään nenua. Se on epäkohteliasta ha moukkamaista, siinä ei osata ajatella omaa nenää pidemmälle.

Parempi varoa mitä lautaselleen laittaa kuin oksentaa päivällispöydässä. Nirsous ei monille ole sitä, että he eivät halua syödä tiettyä ruokaa, he eivät todellakaan kykene syömään sitä. Omasta pesueestani esim. yksi ei saa hernekeittoa alas, ei sitten millään. Ei ole tottumiskysymys, hernekeitto on perheessämme tavallinen arkiruoka. En minä loukkaannu siitä, että mukula ei yritä kohteliaisuuden vuoksi vuosi toisensa perään totutella syömään  ruokaa, joka saa hänet joka kerta yökkäämään. Pysyy hän hengissä muillakin

Tämä on ehkä eri asia, ymmärrät varmaan itsekin. On tällaista, mutta on myös yksinkertaista epäkohteliaisuutta tyyliin en ole koskaan ennen tykännyt ja näytän sen nyt suoraan, maistamatta. Nämä ottaa päähän.

Vain Suomessa puolustellaan tällaisia ihmisiä, jotka ovat omia itseään. Se tekee, että muut ihmisillä on epämukava olo teidän kanssa.

Koska sinulla on paha olla, mutta haluat kaivaa syytä muista ihmisistä, ettei tarvitsisi taaskaan katsoa peiliin.

Käytöskirjasta luin, että jos lautasellasi on jostain syystä asioita joita et voi syödä, niin jätän ne ilman mitään selittelyä lautasen reunalle ja aterimet lekko viiden asentoon lopuksi. Yleinen keskustelu lempiruuista ja myös sellaisista joita ei syö ikinä, on ihan normaali keskustelun aihe kuin sää konsanaan.