Tunnetko olevasi erilainen kuin muut? Ulkopuolinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen ala-asteikäisestä lähtien kokenut olevani erilainen ja se tunne on vain vahvistunut iän myötä koko ajan. Olen tavallinen hetero 40v supisuomalainen mies. Mitään en ole elämässäni tehnyt ns. "oletusten" mukaan. En mennyt armeijaan, ei ole perhettä, ei puolisoa, suhteita tulee ja menee mutta en koskaan tarkoituksella hae seuraa. En ole tinderissä enkä missään muussakaan deittipalvelussa enkä koskaan tule olemaankaan. En korjaa autoa, en rakenna enkä remontoi, en seuraa urheilua, en politiikkaa, en uhoa kännissä, en käy salilla, en esitä kellekään mitään. Minä käyn vain töissä, ja vapaa-ajalla luen kirjoja, soitan erinäisiä soittimia, tutkin mielenkiintoisia asioita ja katselen netflix yms ja juon punaviiniä. Ja olen tyytyväinen elämääni, minulla on kaikki mitä tarvitsen.

Jos kirjoittamisen millainen tavis suo

Suomessa on kohta miljoona sinkkua, joten lapsetonta sinkkumiestä ei enää kovin oman tienkulkijaksi voi kutsua. Pikemmin kahden vaihtoehdon välillä sen toisen tyypillisen vaihtoehdon valinnut tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että kaikista tavallisimmat, kuten kertomansa perusteella ap, pitävät itseään niin kovin erilaisina. Olen tuollainen samanlainen, ja meitä taitaa olla puolet suomalaisista. 

Minulle on usempikin sanonut, että olen outo, kun viihdyn yksin ja kiinnostuksen aiheet ei ole jokapäiväisiä, joten joskus se arvio tulee ulkopuoliselta. 

Mutta ei haittaa, olen mieluummin outo, kuin sellainen teeskentelijä, kuin suurin osa on.

Miksi ihmeessä luulet, että muut teeskentelee? Itse näin ekstroverttinä en todellakaan teeskentele. Minä rakastan suurkaupunkeja. Uusia tyyppejä. Pitkiä keskusteluja, kovaa musiikkia, konsertteja ja lentokenttiä.

Kaikilla on oikeasti erikoisia kiinnostuksen kohteita

Anteeksi vaan, mutta se, että joku on niin ylimielinen, että ajattelee olevansa joku yli-ihminen, joka "skannaa" muiden äo:n, se ajatus on aika hauska.

Taidat olla se, joka sanoi olevansa ekstrovertti, ja että viihtyy ihmisten seurassa? Oletko varma, että muut viihtyvät sinun seurassasi?

Musta on aina erikoista, kun joku kertoo kokevansa olevansa ulkopuolinen ja olevansa paljon yksin kun ei jaksa pintaliitoelämää. Ihan kuin kaikki muut olisivat pinnallisia ja vain se kokija aito ja syvällinen. Pinnallisiakin ihmisiä tietty on mutta suurin osa tavallisista ihmisistä on ihan tavallisia. Yksi tuttu on tällainen muiden pintaliitoelämää kritisoiva ja mielestäni juuri hän on tuntemistani ihmisistä eniten ulkoisen ihailun ja tunnuksen perässä juokseva. 

Vierailija kirjoitti:

Erilainen kyllä olen hyvin monessa suhteessa.

On ikävää olla erilainen, vaikea löytää järkevää keskusteluseuraa kun pinnallinen liibalaaba ei kiinnosta.

En jaksa miettiä miksi se ja tuo julkkis sitä ja tätä. Ja pettääkö se vaimoaan/miestään? Ja Näittekö sen istagrammin! Mitä se on postannut! Ja onkohan se mies kiinnostunut? Ja mistä löydän kumppanin kun tinderistä ei nappaa. jne jne jne.

Tai sitten miesten uho ja pullistelu ja typerä näyttämisen halu. Lihakset, autot, pankkitili.........

 

Vaikuttaa siltä että vietät paljon aikaa netissä. Kokeile joskus todellisia ihmiskontakteja ja käsityksesi ihmisistä voi muuttua. En minun lähipiirissä tai työpaikalla kenenkään jutut ole pettämisiä ja tinderiä. Instagramissa on paljon erilaista sisältöä, ei ole pakko seurata julkkiksia.

Vaikuttaa siltä, että ketjuun tuli monta väärinymmärtäjää. Onko se sitten tahallista, sitä en tiedä.

Tsemppiä, ap! 

En. 

Me olemme kaikki erilaisia. Kahta samanlaista ihmistä ei ole olemassa. Ehkä geneettisesti identtiset kaksoset, mutta viimeistään ympäristö, kohdusta alkaen, muokkaa heistäkin erilaisia. 

Ja se erilaisuus on rikkaus. Olisi ihan hirveää, jos vastaan tulisi toinen minä. Haluan erota muista ja olla oma ainutlaatuinen itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että kaikista tavallisimmat, kuten kertomansa perusteella ap, pitävät itseään niin kovin erilaisina. Olen tuollainen samanlainen, ja meitä taitaa olla puolet suomalaisista. 

Minulle on usempikin sanonut, että olen outo, kun viihdyn yksin ja kiinnostuksen aiheet ei ole jokapäiväisiä, joten joskus se arvio tulee ulkopuoliselta. 

Mutta ei haittaa, olen mieluummin outo, kuin sellainen teeskentelijä, kuin suurin osa on.

Miksi ihmeessä luulet, että muut teeskentelee? Itse näin ekstroverttinä en todellakaan teeskentele. Minä rakastan suurkaupunkeja. Uusia tyyppejä. Pitkiä keskusteluja, kovaa musiikkia, konsertteja ja lentokenttiä.

K

En ole mikään yli-ihminen, mutta kun tietää mitä katsoa, ei voi olla katsomatta. Alle 90 äo ei  kykene noudattamaan kirjallisia ohjeita. Eli kun kuulen, että jollain on vaikeuksia saada kasattua ikean ohjeiden mukaan joku huonekalu, se kertoo jo paljon. Jos mennään alle 83 äon he eivät osaa jossitella. Joten ihan yksinkertainen, mitä tapahtuisi, jos et ehtisi bussiin aamulla ja sinun pitäisi mennä töihin tuottaa vaikeuksia vastata. Vastaus on jotain, en mää vaan tiedä tai, että minä en myöhästy bussista. Yli 100 äo osaa sano, että hän hakisi pyörän tai soittaisi kaverille viemään. 

Mutta ei minulla tulisi mieleenkään sanoa sitä heille. Sanoisin, että ne voi olla aika vaikeita ne käyttöohjeet tai, että se voi olla vaikeaa keksiä ratkaisua stressaavassa tilanteessa aamulla kiireessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että kaikista tavallisimmat, kuten kertomansa perusteella ap, pitävät itseään niin kovin erilaisina. Olen tuollainen samanlainen, ja meitä taitaa olla puolet suomalaisista. 

Minulle on usempikin sanonut, että olen outo, kun viihdyn yksin ja kiinnostuksen aiheet ei ole jokapäiväisiä, joten joskus se arvio tulee ulkopuoliselta. 

Mutta ei haittaa, olen mieluummin outo, kuin sellainen teeskentelijä, kuin suurin osa on.

Miksi ihmeessä luulet, että muut teeskentelee? Itse näin ekstroverttinä en todellakaan teeskentele. Minä rakastan suurkaupunkeja. Uusia tyyppejä. Pitkiä keskusteluja, kov

Sanoit: "Minä itse esimerkiksi skannaan automaattisesti toisen älykkyyden tai vaikka kielitaidon, koska määrätyt asiat kertovat ihmisen ajattelukyvystä ja taidoista, mutta teeskentelen tietysti hänen itsensä takia, jos se on matala, että hän on oikeasti älykkäämpi tai parempi kuin mitä oikeasti on."

Sanot suoraan luokittelevasi ihmiset, ja tarvittaessa teeskenteleväsi, että ovat "parempia", kuin oikeasti ovat.

Miksi ihmeessä "tietysti" teeskentelet, että hän on parempi kuin hän on itse ajatellut? Ja millä perusteella ajattelet olevasi se taho, jolla on oikeus tai taito määritellä ihmisen arvo tai älykkyys? Ja et muka ole ylimielinen. Jösses. 

Eihän tässä nyt ole kyse siitä kuinka erilainen ap tosiasiassa on suhteessa muihin, vaan että ap:lla on kokemus ulkopuolisuudesta. Se, että sosiaaliset tilanteet eivät johda syvempään kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa on se syy miksi ihmiset tuntevat itsensä erilaisiksi tai ulkopuolisiksi. Tällaisten ihmisten pitää monesti opetella sosiaalisia taitoja. Itsekin olen opetellut ja vaikka nykyään olen monella tavalla paljon taitavampi sosiaalisesti ja pystyn keskustelemaan myös itseäni kiinnostavista aiheista ja löytämään ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat, niin silti usein minulle tulee yhä se sama tunne kuin lapsena/teininä että olen jotenkin ulkopuolinen. Minusta tuntuu että olen jotenkin puutteellinen ja että ryhmässä olen jokin kummajainen, ja vaikka olisin hyvää juttuseuraa niin ihmisiä ei kiinnosta ystävyys kanssani. Kyse voi olla myös siitä että en kykene tekemään tarpeeksi aloitteita ystävyyteen, ja ehkä muut ovat samanlaisia? Ryhmässä tunnen ahdistusta, ja ehkä se on jokin jäänne lapsuudesta kun on jätetty ulkopuolelle.

Pointtini on, että ihminen voi kokea itsensä ulkopuoliseksi vaikka tosiasiassa ei olisi mitenkään kovin erilainen. Jos et pysty noudattamaan sosiaalisen kanssakäymisen normeja niin joudut usein ulkopuolelle. Myös tuntuu että nykyään on hirveästi introverttejä joka paikassa, missä on ne ihanat ekstrovertit joiden kanssa on niin helppo tulla toimeen kun ne tekee kaikki aloitteet? Toisen introvertin kanssa tutustuminen kestää suurinpiirtein 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus. En ole yhtään kiinnostunut samoista asioista valtaväestön kanssa, esimerkiksi: 

- En välitä musiikista

- En katso telkkaria

- En tunne helposti yksinäisyyttä, enkä myöskään usein ikävöi ihmisiä

Tiedän myös, etten ole todellakaan ainut tällainen ihminen 

Juu, sama. Yhteiset puheenaiheet työpaikan kahvipöydässä lähes nollassa kun en katso sarjoja ja elokuviakin harvoin, en kuuntele musiikki, en matkustele ja ruokakin on mulle lähinnä vain polttoainetta, kun jostain syystä en pysty kokemaan "nautinnollisia makuelämyksiä".

Täällä joku jo asiasta mainitsi, mutta ainakin omalla kohdalla on suuri vaikutus jatkuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen se, etten saanut kotoa hyväksyvää katsetta tai että minulta oltaisiin kysytty tai opetettu ilmaisemaan omia tunnetiloja tai mielipiteitä. Ja olen nyt siis noin 50-vuotias. Toki näitä nyt itsereflektoiden opettelen. Mutta olen auttamatta "jäljessä" sosiaalisesti niistä, joita edes jotenkin on kannustettu lapsuudessa tai nuoruudessa. 

Tavallaan, mutta se on ihan päämäärätietoisesti itseaiheutettua. Ei kiinnosta olla sisäpiirissä tai "muiden mukana". 

Ulkopuolisuuden ja vieraantuneisuuden tunne saattaa johtua niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin add, osana adhd:ta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ketjuun tuli monta väärinymmärtäjää. Onko se sitten tahallista, sitä en tiedä.

Tsemppiä, ap! 

sinäkö ymmärrät aina oikein?

Voi juontua lapsuudesta, esim jos on autismia ja oppii puhumaan myöhemmin kuin muut ja on muisto siitä että kun puhuu niin muut ei ymmärrä. Esim tuttavani lapsella oli "oma kieli" jota oli aika vaikea tulkita. Sitten jos kehittyy hitaammin kuin muut niin jää auttamatta ulkopuoliseksi ikätovereiden keskuudessa ja näin tilaisuuksia sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun ei synny. Jos syrjäytyy ja ei ole kavereita nuorena niin tilanne pahenee. Silloin tulee tunne ettei ole koskaan samalla tasolla sosiaalisesti kuin muut ja ei edes välttämättä halua olla koska on kehittänyt muita mielenkiinnon kohteita yksinään. Ja toisaalta muut ei sitten välttämättä ymmärrä intensiivisyyttä jolla suhtautuu omiin mielenkiinnon kohteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilainen kyllä olen hyvin monessa suhteessa.

On ikävää olla erilainen, vaikea löytää järkevää keskusteluseuraa kun pinnallinen liibalaaba ei kiinnosta.

En jaksa miettiä miksi se ja tuo julkkis sitä ja tätä. Ja pettääkö se vaimoaan/miestään? Ja Näittekö sen istagrammin! Mitä se on postannut! Ja onkohan se mies kiinnostunut? Ja mistä löydän kumppanin kun tinderistä ei nappaa. jne jne jne.

Tai sitten miesten uho ja pullistelu ja typerä näyttämisen halu. Lihakset, autot, pankkitili.........

 

Minusta sinulla on melko vähättelevä käsitys muista ihmisistä. Tai voisiko käsityksesi johtua ihan vaan ympäristöstä, missä elät, lähipiiristäsi? En jaa kokemustasi. MInusta ihmisissä on paljon kiinnostavia, erilaisia persoonia, joita ei kaikkia todellakaan yhdistä mitkään pinnalliset asiat.

Kuvaile hieman erikoisia kiinno

Vähättelevää sanoa että muut ovat liibalaabaa. Ehkä sinäkin olet jonkun mielestä pinnallinen.