Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen vanhaa kouluttamattomilla ja duunareilla oli varaa mutta nykyään heillä ei ole varaa?
06.03.2024 |
Omat isovanhempani syntyi 1930 luvulla ja heidän ainoa koulu oli jonkinlainen kansakoulu mitä he kävivät vain muutaman vuoden. Mummoni työskenteli kaupoissa,ravintoloissa ja siivoojana kun taas pappani teki metsätöitä,ajoi kuorma-autoa ja oli rakennuksilla töissä.
Miten ihmeessä heillä oli varaa isoon kerrostalo asuntoon,henkilöautoon,kesämökkiin,sijoitusasuntoon ja 4 lapseen? He muuttivat siis maalta kaupunkiin tekemään töitä.
Onko nykyään siivooja ja raksamies pariskunnalla varaa tuollaiseen elämään?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
Kyllä asia vähän mysteeriltä tuntuu. Asumisen kulut kotitalouksissa ovat nousseet. Mutta ruoka ja liikenne muodostavat koko ajan pienemmän osan kotitalouksien menoista.
Tuo on jonkun woke-sinkun kanta. Maakunnassa asuvat ovat oikeassa elämässä toista mieltä Vaikka palkat ovat nousseet jos ne konvertoi markka-aikaan niillä saa entistä vähemmän elämänlaatua kun hinnat ovat kaksin-kolminkertaistuneet markka-ajasta. Kiinteistövero, sähkön hinta, polttoaineet 2 euroa litra kun ennen Ukrainaa oli 1,30 euroa diesel litra. Pakko olla auto kun julkinen liikenne ei toimi omiin aikatauluihin. Siis sinne töihin menoon. Ja tiet on mäkisiä, valaisemattomia, puolen päivän aikaan aurattuja ja harvoin hiekoitettuja. Eli tarve isompaan autoon on selvä.
Omat vanhemmat eivät juuri missään matkustelleet, ostivat huonekajut kerran häiden jälkeen ja tekivät sillä pikku palkalla ympäri vuoden töitä. Elämä oli todella paljon yksinkertaisempaa, auton kulut, lankapuhelin, sanomalehti tilaus, tv-lupa, vakuutukset. Mitä nyt on suurella osalla listassa lisänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei shoppailtu. Edes mun lapsuudessa 90-luvun alussa ei kovin usein ostettu uutta. Nyt ostellaan huvikseen, vaikka pari vuotta sitten ostettuja voisi käyttää. Muistan lapsuudesta että kaverin kotona ei ollut edes tiskikonetta. Käsin tiskasivat ja huonekalut oli jotain ikivanhoja perittyjä varmaan. Kaikki käytettynä jostain halvalla saatua. Koti oli ihan tyhjän näköinen kun ei ollut tavaraa.
90-luvulla tehtiin vuodesta toiseen risteily Tukholmaan kerran kesässä, kun ei ollut varaa lennellä ulkomaille, vaikka molemmat vanhemmat töissä. Nyt moni tavallinen palkansaaja lentää lomille 1-2 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
ooks ihan tosissas? kenellä olis aikaa tehdä niinkun ennen, pitäs töissäkin käydä eikä vaan loisia kotiäitinä. jokainen perheenjäsen on vaan veronmaksaja valtion silmissä nykyyän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että julkisen sektorin menot ovat syynä. Suomi on maailman kärkimaita julkisen sektorin paisuneisuudessa. Kun mitataan viranhaltijoiden määrää suhteessa väkilukuun, niin Suomi on ihan kärkikahinoissa.
Kyllähän sellainen maksaa, ja me kaikki maksamme sitä kesämökin sijaan.
Aina kuulee tätä samaa mantraa, että Suomessa on iso julkinen sektori. Valtiolla työssä on vähän yli 79.000 henkilöä, heistä suurin osa poliiseja, sotilaita ja rajavartiolaitoksen työntekijöitä. Lisäksi yliopistojen ja korkeakoulujen henkilöstö.
Kunnat hoitavat koulutuksen, päivähoidon, tähän mennessä myös terveydenhoidon. Suurin osa kuntien ja kuntayhtymien henkilöstöstä on opettajia, hoitajia, lääkäreitä.
Yksityistetään koulutus ja terveydenhoito - Suomessa olisi maailman pienin julkinen sektor
Hallinto, hallinto ja hallinto sekä ruotsin kielen asema. Suomi yksikieliseksi niin vuosittain säästyy useita miljardeja ja hallinnosta poistuu turhan panttina pyöriviä toisen kotimaisen edustajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
ooks ihan tosissas? kenellä olis aikaa tehdä niinkun ennen, pitäs töissäkin käydä eikä vaan loisia kotiäitinä. jokainen perheenjäsen on vaan veronmaksaja valtion silmissä nykyyän.
Mä en ole ikinä ollut kotiäiti, äitiyslomatkin 4x vain sen 10kk kotona.
Silti olen aina tehnyt ruuat itse, korjannut vanhaa (mm päällystänyt sohvat 2x itse) ja ommellut vaatteet lapdille ja itselleni kun olivat pieniä. Työmatkoihin meni 2h/pvä mutta kaiken ehti kun oli pakko.
Ei siinä suhteessa elämä ole muuttunut miksikään vv 81-19 kun meillä on ollut lapsia kotona. Työmatkoja joo molemmilla mitä ei vielä 80-luvulla ollut mutta muuten normi työpäivät
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
Kyllä asia vähän mysteeriltä tuntuu. Asumisen kulut kotitalouksissa ovat nousseet. Mutta ruoka ja liikenne muodostavat koko ajan pienemmän osan kotitalouksien menoista.
Nykyisin tarvitaan kaikenlaista, mitä ennen ei tarvittu. Kuten esimerkiksi oma puhelin jokaiselle perheenjäsenelle. Lisäksi nykyisin elektroniikka on valmistettu siten, ettei laitteet kestä kovin montaa vuotta. Mun vanhemmillani on edelleen ihan toimiva lankapuhelin (ja myös liittymä sii
EU komissio valmistelee Right to repair -direktiiviä: "Kuluttajien oikeus vaatia tuottajia korjaamaan tavarat, jotka ovat EU:n lainsäädännön mukaan teknisesti korjattavissa, kuten pesukone tai televisio. Näin varmistetaan, että kuluttajat voivat aina kääntyä jonkin tahon puoleen, kun he päättävät korjauttaa tavaroitaan. Lisäksi näin kannustetaan tuottajia kehittämään kestävämpiä liiketoimintamalleja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
ooks ihan tosissas? kenellä olis aikaa tehdä niinkun ennen, pitäs töissäkin käydä eikä vaan loisia kotiäitinä. jokainen perheenjäsen on vaan veronmaksaja valtion silmissä nykyyän.
Ihan yhtä monta tuntia oli vuorokaudessa aikaa "ennen vanhaan" kuin nykyäänkin. Yleensä lähiöperheissä kummatkin vanhemmat kävivät töissä, vapaa-aika käytettiin johonkin hyödylliseen siis leipomiseen, ruuanlaittoon, säilöntään syksyllä, ompeluun ja kerran viikossa siivottiin kunnolla. Maaseudulla oli tietysti omat aikasyöppönsä eli eläimet ja viljelykset. Työt olivat raskaita ja monissa perheissä mentiin nukkumaan aikaisin, ei todellakaan riekuttu ylhäällä puoleenyöhön.
No vähän riippuu.. oma mummoni oli 5 lapsen yh (jätti miehensä) ja toisen mummon mies kuoli jo 40v. Molemmilla 5 lasta.
Toinen köyhä,joka kävi tehtaassa töissä. Ei ikinä pientä kerrostalokämppää isompaa ja vuokralla. Ja pieni eläke.. välillä ostin itsekin mummille esim.joulukinkun..Ei valittanut sitä,mutta oli hyvin tiedossa.
Toisella taas sitten omakotitalo,mutta vähän metsää ja mökki jäi äidiltään. Ei mikään rikas siltikään.
Kummallakaan ei mitään autoja Tai huviloita.
Mutta huomionarvoista,kuinka paljon lapsia tehtiin tuohon aikaan.
Lapsensa tekivät yhteensä 14 lasta
Lapsenlapset 10 tähän mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei shoppailtu. Edes mun lapsuudessa 90-luvun alussa ei kovin usein ostettu uutta. Nyt ostellaan huvikseen, vaikka pari vuotta sitten ostettuja voisi käyttää. Muistan lapsuudesta että kaverin kotona ei ollut edes tiskikonetta. Käsin tiskasivat ja huonekalut oli jotain ikivanhoja perittyjä varmaan. Kaikki käytettynä jostain halvalla saatua. Koti oli ihan tyhjän näköinen kun ei ollut tavaraa.
Olen 40v. Ei tiskikonetta. Ja melkein kaikki mun
tavarat on jotain sukulaisten vanhoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
ooks ihan tosissas? kenellä olis aikaa tehdä niinkun ennen, pitäs töissäkin käydä eikä vaan loisia kotiäitinä. jokainen perheenjäsen on vaan veronmaksaja valtion silmissä nykyyän.
Entisaikaan ei ollut harrastuksia ja viihdettä. Oli aikaa tehdä ruokaa ja ommella vaatteita kun ei ollut kiire kuntosalille tai netflixiin sarjoja katsomaan. Lapsilla saattoi olla halpoja harrastuksia, mutta aikuisilla ei pahemmin, siinäkin säästyy rahaa kun harrastus on ilmainen tai maksaa parikymppiä vuodessa.
Ennen duunarit tekivät aina vapaa-ajallaan pimeitä keikkoja. Näin teki isäni ja tienasi hyvät rahat vakipalkan lisäksi. Aina joku tarvitsi osaavaa luotettavaa työmiestä. Isä oli puuseppä, muurari, laattamies ja kirvesmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun täti teki duunarihommia, jäi leskeksi lapsen kanssa ja peri miehensä omaisuuden. Oli omakotitalo, uusi auto, kesämökki, myöhemmin sijoitusasunto. Piti vain jäädä ensin leskeksi ja eli muutenkin hyvin säästeliäästi, koska joutui aika varhain sairaseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin raha meni kotiin ja perheeseen. Tehtiin itse paljon ja uutta ostettiin vasta kun sille oli tarvetta. Nykyään ostetaan jatkuvasti uutta, vaikka vanhakin toimisi. Ruokia ei enää tehdä samalla tavalla alusta loppuun itse, eikä leivota säännöllisesti. Ei korjata ja uudisteta vanhaa, vaan ostetaan uutta tilalle. Elämän peruskulutus oli aivan erilaista.
ooks ihan tosissas? kenellä olis aikaa tehdä niinkun ennen, pitäs töissäkin käydä eikä vaan loisia kotiäitinä. jokainen perheenjäsen on vaan veronmaksaja valtion silmissä nykyyän.
Niin ei ole aikaa, kun täytyy harrastaa ja somettaa ja rentoutua ja viettää laatuaikaa jne.
Äitini (juurikin 30-luvulla syntynyt) kävi koko ikänsä töissä ja siitä huolimatta ehti leipoa, tehdä ruuat, ommella lapsille vaatteet suurimmaksi osaksi, kutoa sukat ja villapaidat. Lisäksi tietenkin perunat, porkkanat, punajuuret, lantut, kaalit, sipulit, viinimarjat yms kasvatettiin itse. Mustikat ja puolukat käytiin poimimassa syksyisin.
Ehkä aikaisemmat sukupolvet yksinkertaisesti olivat vaan ahkerampia ja aikaansaavempia kuin nykyiset. Ja myönnän, en itsekään ole kyennyt samaan kuin äitini.
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla vain isä oli oman alan töissä, ammattikoulu käytynä ja äidillä oli siis varaa jäädä kotiäidiksi.
Iso kerrostaloa-asunto hyvällä paikalla, 6 henkinen perhe, 2 autoa, lämmitetty autotalli, kesämökki.
Aina oli myös kaikki uusimmat laitteet joita oli tarjolla: väri tv:t, videot, mikrouunit, ynnä muut.
Aina oli myös lemmikkejä, vähintään 1 koira, pari kissaa ja akvaario.
Nykyään luulen, että jos molemmat vanhemmat ovat keskipalkkaisessa työssä, heidän elintaso vastaa tätä.
Meille tuli väri-tv v 75 ja mikro 1987.
V86 ostimme rivarin josta maksettiin suunnilleen ostohinnan (470 000mk) verran korkoja mutta laina ei lyhentynyt yhtään 8 vuodessa. 2 työssäkäyvää, 3 lasta. Nettotulot yht 10 000mk/kk. Olimme hyvin köyhiä mutta mitään tukia ei tietenkään siihen aikaan saanut
Vierailija kirjoitti:
Minun täti teki duunarihommia, jäi leskeksi lapsen kanssa ja peri miehensä omaisuuden. Oli omakotitalo, uusi auto, kesämökki, myöhemmin sijoitusasunto. Piti vain jäädä ensin leskeksi ja eli muutenkin hyvin säästeliäästi, koska joutui aika varhain sairaseläkkeelle.
Kuoliko lapsi samassa rytäkässä kuin mies, kun lapsi ei perinyt miehen omaisuutta vaan leski?
Entiseen aikaan rahaa ei mennyt kaikkeen tarpeettomaan tai peräti turhaan niin kuin nyt. Eräät värjäyttivät hiuksiaan, mutta huulitäytteistä ja hiuspidennyksistä ei kukaan ollut kuullutkaan, eikä woltista.
Tänäkin päivänä kunnon duunari saa hankittua niin auton, omistusasunnon kuin kesämökin, jos ei turhaan käytä rahojaan. Eli on todennäköisesti mies tai ainakin miesvaltaisessa ammatissa.
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla ei ollut mm:
terveyskeskusmaksuja
pysäköintimaksuja
autoveroa
sähkö ja vesi oli käytännössä ilmaista
tv-lupamaksua ei oikeasti maksanut kukaan duunareista
en tiedä/muista oliko jotain ruoan alv:tä tai koko alv:tä edes keksitty?
vuokrat, kuten muutkin kulutu, olivat vähintään kohtuullisia tulotasoon nähden
normi töissäkin oli järkevän elämisen mahdollistavat palkat, eikä työolot aiheuttaneet mm burn outteja
listaa voisi jatkaa loputtomiin.......
Tuon listan kirjoittaja ei ollut syntynyt vielä 80-luvulla.
Ei minulla muuta.
Aiemmat sukupolvet käytti rahansa pääsääntöisesti eri tavalla kuin nyt. Olen itse 70-luvun lapsi, ja meillä äiti ompeli tosi paljon, korjasi vanhoja vaatteita, käytti kankaita uudelleen. Ei ostettu jatkuvasti uutta. Siihen aikaan myös kodinkoneet oli kestäviä, Kiinasta ei tuotu halpaa ja huonoa niin kuin nyt.
En tee niin paljon kuin äitini aikoinaan, mutta itsekin olen hyvin säästäväinen. Ostan omat vaatteeni usein kirppiksiltä, korjaan vanhoja, teen vaatteita myös itse. Ompelen itse kodintekstiilejä, teen kotiruokaa, leivon leipää itse, kasvata pihakukat itse siemenistä jne. Harrastan kestävyysliikuntaa, joka ei maksa juuri mitään. Aikaahan siihen tietysti menee, mutta en katso tv:tä oikeastaan ollenkaan, puhelinta samoin hyvin vähän.
Nykyisin ongelma ei niinkään ole rahan puute, vaan se, että menoja ei osata mitoittaa tulojen mukaan. Ongelmia on elämänhallinnassa ja käytännön taidoissa.
Ap, määrittele "ennen vanhaa"!