Tunnetko olevasi vastuussa

Tunnen olevani vastuussa vanhemmilleni. Pitää pysyä kunnossa että jaksaa hoitaa heitä.

Ei ole lapsia. Kai itsensä vuoksi ja muiden voi elää fiksusti, ei kai se lapsia vaadi? En juo. Pienituloisia syyllistetään helposti taloudesta ja kaikesta, vaikka maksaisi laskut. Kai moni hoitaakin itseään, osalla vain vanhana jokin sairaustila iskenyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani vastuussa vanhemmilleni. Pitää pysyä kunnossa että jaksaa hoitaa heitä.

Minulla on vain äiti elossa, ja hän hoitaa vielä itsensä. Yksin hänestä ei tarvitse huolehtia, jos joskus tarvitsee. Onneksi ei. 

Tuohon muuhun vastuuseen lapsia kohtaan lisäisin vielä, että en jätä heille hankalia perintöasioita perattavaksi. Näitä on riittävästi omana vaivana, kuolinpesiä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia. Kai itsensä vuoksi ja muiden voi elää fiksusti, ei kai se lapsia vaadi? En juo. Pienituloisia syyllistetään helposti taloudesta ja kaikesta, vaikka maksaisi laskut. Kai moni hoitaakin itseään, osalla vain vanhana jokin sairaustila iskenyt.

Kyllä, mutta nyt oli kyse siitä että on lapsia. Heistä ollaan vastuussa kun he ovat alaikäisiä. Se on lakisääteistä. Jonkinlainen, laissa määrittelemätön vastuu jatkuu senkin jälkeen, kun he ovat aikuistuneet. Voisi sanoa moraalinen.

Olen vastuussa itsestäni, itselleni.

Olen vastuussa siitä, että pidän huolen itsestäni. Siitä että hoidan asiani kunnolla. Olen vastuussa tästä elämästäni jonka olen saanut.

Lapsilleni en ole enää vastuussa mistään. He ovat aikuisia ja he ovat vastuussa itsestään, täysjärkisinä fiksuina ihmisinä. Minä autoin heidät elämän alkuun niin että heillä oli mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä ammatti. Avustin opiskeluaikoina. Aina oli koti johon tulla, aina pystyivät luottamaaan siihen että en jätä enkä hylkää. Hoidin ja kasvatin heidät yksin, samoin olin aina tukena ja olen edelleen jos paha tilanne tulee.

 He eivät ole vastuussa minusta, en odota tai edellytä mitään. En ota vastuuta heidän teoistaan enkä edesottamuksistaan eivätkä he minun. Olemme aikuisia kaikki.

Edelleen luokseni saa tulla, ovi on avoin. mutta omasta elämästään ja teoistaan ovat vastuussa.  Onnistuin kasvattamaan kaksi erittäin hienoa fiksua ihmistä ja olen siitä syystäkin ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastuussa itsestäni, itselleni.

Olen vastuussa siitä, että pidän huolen itsestäni. Siitä että hoidan asiani kunnolla. Olen vastuussa tästä elämästäni jonka olen saanut.

Lapsilleni en ole enää vastuussa mistään. He ovat aikuisia ja he ovat vastuussa itsestään, täysjärkisinä fiksuina ihmisinä. Minä autoin heidät elämän alkuun niin että heillä oli mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä ammatti. Avustin opiskeluaikoina. Aina oli koti johon tulla, aina pystyivät luottamaaan siihen että en jätä enkä hylkää. Hoidin ja kasvatin heidät yksin, samoin olin aina tukena ja olen edelleen jos paha tilanne tulee.

 He eivät ole vastuussa minusta, en odota tai edellytä mitään. En ota vastuuta heidän teoistaan enkä edesottamuksistaan eivätkä he minun. Olemme aikuisia kaikki.

Edelleen luokseni saa tulla, ovi on avoin. mutta omasta elämästään ja teoistaan ovat vastuussa.  Onnistuin kasvattamaan kaksi

Minulla ap:llä samat jutut. Jokainen hoitaa asiansa itse, nuorempi auttaa myös isovanhempiaan koska isä on estynyt (otti tämän paikan suvereenisti ja vapaaehtoisesti).

Avauksella tarkoitinkin lähinnä itsensä kunnossa pitämistä. Ettei ole taakkana kenenkään niskoilla. Tätä on nähty ja koettu.