Lapsi yöpuvussa päiväkotiin?

Siis jos niitä ei rimpuilun ja huudon vuoksi ei päälle saada.



Oletteko koskaan nähneet, kun neljä aikuista pitää lasta kiinni, että viides saa annettua rokotuksen? Minä olen ja kyseessä oli ihan tavallinen lapsi, jolle nyt tuli se pää, että ei rokotuksia mulle, kiitos.



Samalla raivolla kun pistää pukemista vastaan, niin siinä ei housut lähtee, kun äiti pukee paitaa.



Ihanaa, jos teidän lapset saa puettua. Omiani ei tarvitse edes maanitella, mutta töissä näkee kaikenlaista.

Minun mielestäni lapsen vieminen yöpaidassa tarhaan kostoksi huonosti sujuneesta aamusta on äärimmäisen nolaavaa lapselle. Miten vanhemmat voivat olla niin pahantahtoisia? Kylläpä taas tällä tavalla opetetaan lapselle hienoja käyttäytymistaitoja.

Eli esim jos ei pue, sitten ollaan yövaatteissa. Minusta tässä nimenomaan opetetaan käyttäytymistaitoja, kuten että aamulla puetaan vaatteet. Tai muuten seuraa nolo tilanne.

Itselle ei ole tullut mieleen viedä lapisa (3 kpl hoidossa) yökkäressä p-kotiin, vaan vaatteet puetaan tai itketään ja puetaan. Mutta olen silti sitä mieltä että joskus se voi jollekin lapselle olla ihan hyvä opetus.

Vierailija:

Minun mielestäni lapsen vieminen yöpaidassa tarhaan kostoksi huonosti sujuneesta aamusta on äärimmäisen nolaavaa lapselle. Miten vanhemmat voivat olla niin pahantahtoisia? Kylläpä taas tällä tavalla opetetaan lapselle hienoja käyttäytymistaitoja.

Sen sijaan, kun vaatteita pukee, niin voi itse istua lattialle, laittaa lapsen jalat omien alle ja pukea paidan. Ja sitten paidan jälkeen housut.

tai sen jälkeen voi tulla kipeäksi... Pukeminen on harvoin yhtä kivuliasta.

Tai miten saa kengät jalkaan, niin et molemmat on samaan aikaan jalassa, eikä toinen lennä samaan aikaan pois, kun toista laittaa?



Siis hätätilanteessa varmaan saa 3 vuotiaalle MELKEIN tilanteessa kuin tilanteessa, mut jos haluaa selvit hommasta alle puolentoista tunnin niin silloin on hyvä jos on kaksi ihmistä hommassa mukana.



Mites te yh. t teette esim sen et itsekin täytyy pukea. JOs on jo valmiiks ite ulkovaatteissa, niin on AIVAN LÄPIMÄRKÄ kun on tunnin tapeelu uhmikselle vaatteita päälle. Jos pukee ensin lapsen, niin sehän on jo alasti siinä vaiheessa kun saa omat vaatteet päälle. Entäs sit autossa tai rattaissa, miten ne vaatteet pysyy päällä jos ei toinen vanhemmista voi vahtia mitä lapsi tekee?

Siis kyllä nyt vaan vanhemman pitää osata lapsensa pukea. Oli uhmis tai ei. Herra jumala sentään.

Silti olen aina saanut hänet puettua aamuisin, usein pukee ihan itse kun sanon tarpeeksi tiukasti. Tietää, ettei juuri ole vaihtoehtoja. On ollut useita itku- hakkaus- potkimisraivareitakin, mutta aina minä olen selviytynyt voittajana. Onneksi, sillä olisi aika urpo olo jäädä kakkoseksi omalle alle metrin mittaiselle natiaiselle!

Olen yh ja uhittelevan 3-vuotiaani lisäksi puen myös melkein puolitoistavuotiaan, ja toki itsenikin.

Aika avutonta suorastaan, jos ei saa asetettua 3-vuotiaalle sellaisia rajoja, että tämä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa.

Lapsen vieminen hoitoon yöpuvussa on mielestäni noloa vaan vanhemmille... eivät pärjää oman lapsensa kanssa sen vertaa, että saisivat tämän puettua.

Mutta siperia opettaa ;) Nyt kun mulla on 7 lasta, niin uskon että LUJAN TAHDON omaavan lapsen kasvattamiseen tarvitaan välillä toinen pitämään kiinni ja toinen pukemaan

että seitsemän kanssa ei välttämättä ole vanhemmalla aikaa kasvattaa kaikkia kunnolla.

mä saan lapselle vaatteet ihan itse. Saanut jo 4-vuotta. Teillä on keinot vähän vähissä!!!

Meillä pian 2,5-vuotias lapsi, joka on oikeasti fyysisesti paljon voimakkaampi kuin arvaisi. Kun hän saa uhmakohtauksen, minun on todella vaikea pidellä häntä. Lisäksi on nopea liikkeissään ja ketterä eli halutessaan juoksee karkuun, kiipeää esim. parisängyn keskelle ja sitten livahtaa toiselta puolelta alas, kun yrittää napata kiinni toiselta puolelta. Pukeminen on joskus näiden kahden asian vuoksi aivan kamalaa. Useimmiten lapsesta on kiva lähteä tarhaan/kauppaan/ulos, mutta kun tulee MÄÄ EN -päivä, niin on siinä oikeasti työtä. Usein pyydän miehen avuksi tai hän minut, kaksin selviää helpommin kuin yksin. Yksin selviäisi, jos olisi pakko, mutta kieltämättä on ollut tilanteita, jolloin yksin ollessani jättäisin esim. kauppareissun väliin tuon takia.



Helppo sanoa, että herranjumala miten aikuinen ei saa 3-vuotiasta puetuksi, mutta kun se lapsi pitää vielä saada ulos talosta rattaissa, itselle vaatteet päälle, käsilaukku avaimineen ja lompakkoineen mukaan jne. niin ei todella ole helppoa! Esim. rattaista kiipeää alta aikayksikön, jos tahtoo eikä joku ole kaitsemassa joka sekunnin sadasosa.

Aamuisin pukevat itse vaikkakin välillä saa useamman kerran komentaa. Tietävät että niin on tehtävä vaikka eivät aina kovin innoissaan ole päiväkotiin lähdössäkään. Mä en hyväksyis ikäpäivänä tuollaista ettei suostuisi pukemaan. Pakkohan se herranjestas on!



Ilmeisesti tää on seurausta siitä että lapsi on niin monessa perheessä se pomo...

uhmaikäiseltäkin voi VAATIA asioita, uhmaikäisiä voi myös harhauttaa, uhmaikäinen pyytää hanskat takas jos on pakkasta. Kukaan lapsi ei palelluta itseään huvikseen.



Ärsyttävää uusavuttomuutta, ja jos lapsi ottaa vaatteet pois, ne voi laittaa myös takaisin!

tai juosta sen perässä! Vanhemmalla pitää olla auktoriteettia, jolla se lapsi tottelee. Ihan niin kuin koira.



Mulla on 2,5-vuotias ja 4,5-vuotias, eikä meno ole tuollaista. Lapset TOTTELEVAT vanhempiaan. Eikä kannata heittää tähän mitään temperamentti-läyskytystä... Kyllä se on vanhempien taidoista, eikä lasten luonteista kiinni.

Vierailija:

Mutta mun mies erehtyi kerran pukemaan pojalle pyjaman paidan. Eikä se raukka edes tajunnut että se on yöasun yläosa!?

Ai, että mua nolotti ja nauratti kun kuulin siitä lapseni opelta. Oli ne vaihtaneet varavaatteista pojalle kunnon puseron päälle. Että sellainen mies mulla :)

Useimmat pyjaman paidathan ovat malleiltaan ja usein myös kuoseiltaan täsmälleen samanlaisia kuin tavalliset trikoopaidat! Vain jos printtinä on esim. " Good Night" niin siitä näkee käyttötarkoituksen selvästi.

Lujatahtoinen, ketterä ja vahva hän kyllä on. Kaksi aikuista on joskus ollut pukemisessa tarpeen ja muitakin ' sotia' hänen kanssaan on käyty, huomattavasti enenmmän kuin muiden kanssa vastaavan ikäisiniä. Tällä hetkellä hänellä on helppo vaihe päällä. Sana menee ihan hyvin perille. Mut kun seuraava uhma koittaa niin voi oll taas hauskaa tiedossa.



Vaatteet päällä hän on aina mukaan lähtenyt ja mihinkään ei ole jätetty hänen takiaan lähtemättä, mutta mielenkiintoisia ratkaisuja on joskus saanut keksiä...



Se siperia opettaa nääs!



20 ja joku muukin numero, muista näitä ;)

Ja ihan vielä lisäks tohon omaan tekstiini, mulla nämä kaikki 5 on erittäin lujatahtoisia poikia joten ollaan kyllä toisinaan törmäyskurssilla mutta meillä on kyllä täysin selvää kuka sanoo viimeisen sanan ja se olen minä eikä siinä ole vaihtoehtoja.



T:37

Vierailija:

tai juosta sen perässä! Vanhemmalla pitää olla auktoriteettia, jolla se lapsi tottelee. Ihan niin kuin koira.

Mulla on 2,5-vuotias ja 4,5-vuotias, eikä meno ole tuollaista. Lapset TOTTELEVAT vanhempiaan. Eikä kannata heittää tähän mitään temperamentti-läyskytystä... Kyllä se on vanhempien taidoista, eikä lasten luonteista kiinni.

Voi olla taidoissa puutteita, mutta mielelläni niitä korjaisin, jos annettaisiin vinkkejä. Ei meillä siis ole joka päivä tuollaista, ongelmia tulee eniten, jos lapsella on huono päivä ja aikuisella kiire samanaikaisesti. Jos ei itsellä ole kiirettä, sitten voi odotella ja harhautella, mutta miten saa tottelemaan, kun pitää tehdä just silloin eikä vasta viiden minuutin kuluttua?

Vierailija:

mutta useasti on kyllä tullut mieleen, miten yksinhuoltajat (tai muuten vaan aamua yksin pyörittävät) saavat lapsensa puettua. /i]

No, kyllä minäkin oikeasti aina olen saanut lapselle yksin vaatteet päälle, mutta kaksin se on paljon helpompaa, jos lapsi sattuu oikein uhmakkalle tuulelle.

Ai että on meillä sitten " huonosti kasvatettu" lapsi kun joskus vastustelee puke(utu)mista :-D ! Uhmahan ei siis ole suinkaan normaalia lapsen kehitystä, vaan osoitus huonosta kasvatuksesta! :-P

t. 6