En muista, että äitini olisi koskaan elämässään sanonut

Äitisi rakasti sinua

Äitisi rakasti - sinua

Vierailija kirjoitti:

Äitisi rakasti sinua

 

 

Äitisi rakasti - sinua

Tämä

Sama täällä. En myöskään ole koskaan istunut äitini sylissä. Ikinä ei saanut lohdutusta tai kannustusta. Äksyilyä senkin edestä

Epävakaa

Pitääkö se sanoa,kyllähän sen tietää,tuntee että välittää.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En myöskään ole koskaan istunut äitini sylissä. Ikinä ei saanut lohdutusta tai kannustusta. Äksyilyä senkin edestä

Epävakaa

jaa no

Äitisi rakasti sinua

Äitisi rakasti - sinua

           kyllä on hellittävä lapsiaan

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En myöskään ole koskaan istunut äitini sylissä. Ikinä ei saanut lohdutusta tai kannustusta. Äksyilyä senkin edestä

Epävakaa

Sama. Olen aina ihmetellyt miksi ihmeessä äitini päätti tehdä lapsia. Toisaalta kun itsereflektiokyky on olematon niin 🙄 Eikä tietysti 80-luvulla muutenkaan kauheasti mietitty mitä se vanhemmuus vaatii(?)

Ei meilläkään kotona sitä kukaan ääneen sanonut, mutta aina olen tuntenut olevani rakastettu. Minulle itsellenikin on se hyvin vaikeaa sanoa, on pitänyt oikein väkisin opetella, enkä kykene sanomaan vieläkään isoille lapsilleni, pienille lapsille sanoin kyllä. Miehellekin nykyään sanon hyvin harvoin, koska hän ei koskaan sano mulle. Kun olen sitä mieheltä penännyt että miksi ei sano että rakasta minua, sanoo ettei hän osaa kun on tavallinen suomalainen mies. Ei täällä ole tapana sellaisia hokea kuin joku etelän gigolo joka ei edes tarkoita sitä. Mutta mies kuulemma silti rakastaa, edelleen 23 vuoden jälkeenkin.

Ja minusta on kyllä kuvia missä olen pienenä äitini, isäni ja molempien isoäitien jne. sukulaisten sylissä. En siitä kauheasti muista, ehkä toisen isoäidin sylissä muistan olleeni.

Olen pahoillani, ettet saanut äidiltäsi rakkautta. Se sattuu, kokemuksesta tiedän.