Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti, kaikki lapsiin liittyvä minun vastuullani
06.03.2024 |
Tajusin juuri että vastuullani on:
-Lasten vaatteiden hankinta -Lasten hygieniasta huolehtiminen -kaikki ruokaostokset - Kaikki ajanvaraukset -Lasten ulkoilut ja mahdolliset harrastukset - Lasten kanssa herääminen yöllä ja aamuisin (mies saa aina nukkua pitkään.)
Ennen olen perustellut tätä sillä, että mies tekee paljon töitä. Olen itsekin ollut työelämässä ja palaan sinne taas pian. Havahduin siihen, että tässä jokin mättää ja pahasti. Mies käytännössä vain käy töissä ja lopun aikaa katsoo leffoja. Vapaapäivien aamuina saa rauhassa makoilla sängyssä.
Huomasin yhtäkkiä olevani ihan hemmetin väsynyt kaikkeen tähän jatkuvaan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen. Todennäköisesti kaikki jatkuu näin kun taas palaan työelämään ? Miten tätä kaavaa voi muuttaa? Mies menee puolustuskannalle jos otan tämän puheeksi.
Kommentit (88)
No, kotiäidin hommaa vähän niinkuin on hoitaa ne lasten asiat arkipäivisin. Muu kodin hoito, kokkaus, siivous ym. taas olisi jaettava molemmille. Samoin nuo viikonlopun aamuheräilyt ja iltaisin/viikonloppuna tapahtuvat harrastuskuskailut kuuluu yhtä lailla molemmille, vaikka vuoroaamuin. Ja vapaa-aikaa omiin harrastuksiin yhtä paljon sekä (koti)äidille että isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää yhdessä lista hoidettavista asioista arjessa ja sopikaa yhdessä, kumpi hoitaa mitäkin. Kun menet töihin, silloin lisääntyy kaikenlaiset kuskaamiset. Se joka on ilmoittanut esimerkiksi tekevänsä ruuat alkuviikosta, tekee ne myös tai vie perheen syömään tai mitä ikinä mutta hoitaa asian tavallaan.
Jos asioista ei saada sovittua, perheneuvolaan seuraavaksi. Tai lastenvalvojalle.
Todetaan, että on sellaisia puolisoita, jotka ei osallistu kodin, lasten ja arjen pyörittämiseen ollenkaan.
Tällainen ihminen voisi asustella yksin omassa kämpässään. Tällaisesta ihmisestä ei ole mitään apua perheessä, joten se voi muuttaa pois jaloista pyörimästä ja sotkemasta.
Tähänkin ketjuun tupsahti kommenttia kotona "olemisesta". Ap:n tapauksessa vaikka isommat lapset ovat hoidossa ja taapero kotona niin veikkaan että hänelle tulee viikkotunteja "töissä" vähintään saman verran mitä miehelle. Siitä ei vaan makseta palkkaa muuta kuin mahdollinen kotihoidon tuki. Oma lapseni on jo yläkoulussa mutta kiitän vieläkin onneani siitä että sain "olla" kotona kotihoidontuella. Taloudellinen tilanne ei ollut häävi mutta ainakin pää pysyi joten kuten kasassa ja jäi selkeitä muistikuvia neidin lapsuudesta.
Ilkeitä kommentteja tuli a) naapurin lapsiperheiltä joissa äidit työelämässä b) miehen naispuolisilta sukulaisilta c) mieheltä sukulaisten innoittamana. Positiivista palautetta tuli a) eläkeläisiltä b) korkeammin koulutetuilta naisilta c) päiväkodin ihmisiltä kun lapsi sai myöhemmin 2,5 kk kesälomat kun opiskelin uuden ammatin.
Aika pitkälle kotiolot sanelee sen miten kotitöihin, ansiotyöhön ja kotona "olemiseen" suhtaudutaan. Joku voi toki laiskotella kun siihen tarjoutuu tilaisuus mutta moni kantaa lapsuudenkodin mallia mukanaan. Mielestäni yhdessä kannattaa suunnitella ja miettiä että mikä on meidän perheelle se sopivin tapa. Itse sain ainakin pari hyvää vinkkiä tästä ketjusta :)
Eikö se mies iltaisin ja viikonloppuisin ole lastensa kanssa ollenkaan, jos katsoo vain leffoja? Mitä iloa tuollaisesta isästäkään sitten on. Ja eikö ap käy ikinä missään? Ehkä vois välillä vaan lähteä ja jättää miehen ja lapset pärjäilemään, vaikka kaverin luo nukkumaan pitkään. Jos lapsi on jo taapero niin se pärjää aivan hyvin ilman äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ulkopuolista apua, ehkä laiska miehesi silloin havahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt myös hoidan pääosin minä. Mies hoitaa niistä valittamisen. Jos haluan miehen tekevän jotain, joudun pyytämään, muistuttelemaan ja ohjeistamaan tyyliin: Seuraavaksi olisi Nikopetterin hampaiden pesu, yöpuvun laitto ja pissalla käynti.
Jos en muistuta, joko teen nämä itse tai Niko-Petteri valvoo kunnes ohjeistan.
Jos en käy kaupassa, meillä ei ole mitään ruokaa. Olen miettinyt pitäisikö vain lähteä pois ensin muutamiksi tunneiksi, sitten pidemmäksi ajaksi jättämättä mitään ohjeita.
Ei kuulosta reilulta työnjaolta. Oliko näistä sovittu etukäteen ennen lapsen hankkimista vai miten tilanne on ajautunut tähän pisteeseen?
Lisäksi pitäisi sopia kuka on se mystinen "joku", joka tyhjentää astianpesukoneen tai kerää ne pitkin kämppää jätetyt astiat. Eikä se ratkaisu voi aina olla äiti.