Kokemuksia mielenterveyden hoidosta

Mulla on auttanut. Maalissa en ole vielä läheskään. Kaksi vuotta takana.

Ap, miten itse näet tilanteesi ja tulevaisuutesi? Mikä on elämänlaatu ja työkyky? Onko sinun pakko käydä siellä, jos et halua?

Hei,

En näe kovin mielekkäänä tulevaisuutta. Toisaalta olo on parantunut kun terapia on jäänyt tauolle (3. Vuosi menossa). Pakko ei ole mun käydä noissa.

-ap-

Kyllä se auttaa aina kun asennoituu niin että päävastuu omasta paranemisesta on aina itsellä.

Tätä juuri mietin, että tarkoittaisiko mulla vastuunotto omasta paranemisesta sitä, että irrottaudun hoitokontakteista. -ap-

Mikä on ongelmiesi alkusyy? Saatko mielestäsi riittävää ja oikeaa hoitoa? Oletko itse valmis paranemaan ja motivoitunut?

Tuota asiaa voi kysyä vain ja ainoastaan itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se auttaa aina kun asennoituu niin että päävastuu omasta paranemisesta on aina itsellä.

Ei se ihan noinkaan mene. Ei päävastuu syöpäsairairauden paranemisessakaan ole potilaalla. Potilas joutuu aina luottamaan hoitavan lääkärin asiantuntemukseen, potilas voi vain noudattaa ohjeita.

Niinpä. Juurisyyt ovat lapsuuden traumoissa ja tavoista toimia niiden vuoksi. Ja kehon ja mielen reagoinnista. Ajattelen niin, että kyllä mulla on täytynyt olla halua parantua kun olen 8 vuotta vaikka ja missä hoidettavana käynyt ja ottanut vastaan erilaisia lääkkeitä. Mutta tota, joo, ehkäpä nyt sitten voisi olla aika kokeilla olla ilman mitään kontaktia hoitaviin tahoihin. Kiitos teille ja mukavaa päivää! :)

-ap-

Itse käy kerran vuodessa psykiatrilla ja silloin aina tsekataan tilanne ja määrätään lääkkeet seuraavalle vuodelle.

En oikein näe mitä haittaa tuosta voisi olla? Mutta mielestäni tilanteessani juuri tuo KERRAN vuodessa oleva käynti on aivan riittävä. En näkisi mitään hyötyjä käydä useammin mutta mukavaa että on joku kontakti aina ja vieläpä yksi ja sama henkilö. Toki pääsen sinne sitten tarvittaessa useamminkin jos vointi romahtaa.

Eli omassa tilanteessani lääkärikäynnit voivat olla aika harvakseltaan. Toki jos olisi mahdollisuutta/rahaa terapiaan niin siellä voisi käydä vaikka joka viikko.

Minua ovat auttaneet. Oireeni johtuvat traumasta, jonka eräs henkilö aiheutti ja pääsi kuin koira veräjästä.

Terveydenhuollon ihmiset ovat puuttuva turvaverkkoni ja puolellani. Hyviä ihmisiä, pahuutta vastaan.

Masennukseni on vain ja ainoastaan tämän pahan ihmisen aiheuttama. En näe itseäni sairaana, vaan uhrina ja selviytyjänä. Identiteettini ei ole siis sairaan ihmisen, vaan selviytyjän. Sairaus on tässä ihmisessä ja hänestä lähtöisin. 

Moni neuvoo masennuksesta kärsiviä, niksejä miten selvitä. Tällainen neuvominen lähtee oletuksesta, että masennus on kuin flunssa, tullut tyhjästä.

Masennus on usein seurausta johonkin. Mielen terve reaktio sairaaseen tapahtumaan tai kokemukseen. "Syö hyvin ja liiku" ei ole silloin ratkaisu ja näiden neuvojen jakaminen osoittaa totaalista ymmärtämättömyyttä.

Kyllä se voi osaltaan edesauttaa sitä, että mieli pysyy siinä sairaan/mielenterveyskuntoutujan identiteetissä kiinni. Toisaalta se riippuu paljon siitä, millaista kohtelua saat hoitokontakteja tavatessasi. Jos sinua holhotaan ja sinuun suhtaudutaan rikkinäisenä, niin silloin todennäköisyys on suurempi sille, että alat nähdä itsesi samalla tavalla. Jos painopiste on siinä, että pystyt elämään mahdollisimman hyvää elämää, niin silloin hoito tukee ja edistää hyvinvointiasi. Olen alkanut miettiä sitä, onko täydellinen paraneminen realistinen tavoite, siis siinä mielessä, että ihan kaikista masennuksen, ahdistuksen ym. rippeistä tulisi päästä kokonaan eroon. Jokaisella kuitenkin on omat haavansa ja on epärealistista odottaa, että kukaan meistä pysyisi aina täydellisen tasapainoisena eikä koskaan joutuisi kohtaamaan omia varjopuoliaan.

Ap, ei kuulosta hyvältä tuo suunnitelma. Et ehkä ole saanut oikeaa hoitoa tai koe olevasi riittävän turvassa alkaaksesi käsitellä traumaa. Mikä on työkykysi?

Millainen omatoiminen hoitosuunnitelma sinulla on itsellesi? Miten ongelmasi haittaavat sinua ja minkä toivoisit olevan toisin?

Vaikeinta oli se että omaa tilaa verrattiin keskivertoihmiseen eikä siihen millainen itse olen ollut terveenä. Eivät edes kysyneet millainen olen ollut. 

Toivoisin yksinkertaisesti, että olisin taas terve. Multa on lääkäritkin kysyneet että minkälaista hoitoa haluaisin, eikä mulla ole siihen vastausta. Jos olisin nyt töissä, luulen että saisin työni suoritettua. -ap-

Ongelmat haittaavat minua niin, että ahdistus- ja masennusoireita on melkeinpä päivittäin. En ole onneksi esim erakoitunut niiden takia täysin vaan käyn opiskelemassa jne. Mutta koska lääkkeet ja terapia eivät ole auttaneet vaan oikeastaan jopa pahentaneet tilannetta, enkä osaa lääkärille vastata minkälaista hoitoa tarvitsisin, oikeastaan ainut ratkaisu näyttäisi olevan se että yritän pärjätä ilman hoitoa ja katsoa mitä tapahtuu. -ap-

Minua auttoi ammattiavun piiriin pääseminen, mutta toipumisessa meni vuosia ja olen edelleen altis masentumaan. Tapaamieni ammattilaisten taso myös vaihteli valtavasti. Jossain vaiheessa laittoivat ulos psykiatrialta kun resursseja tiukennettiin ja piti raivata tilaa vakavammin sairaille. En kyllä kokenut niitä käyntejä enää mielekkäänä silloin. Siinä vaiheessa olin saanut jo sen verran toimintakykyä ja ymmärrystä siitä mikä tekee omalle mielenterveydelle hyvää, niin nyt sitten pärjäilen omahoidolla ja ilman lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta oli se että omaa tilaa verrattiin keskivertoihmiseen eikä siihen millainen itse olen ollut terveenä. Eivät edes kysyneet millainen olen ollut. 

Et osannut pitää puoliasi? Tyypillinen traumatisoituneelle. 

Hoito voi toimia vain, jos toimitaan tiiminä ja molempien tavoite sama.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat haittaavat minua niin, että ahdistus- ja masennusoireita on melkeinpä päivittäin. En ole onneksi esim erakoitunut niiden takia täysin vaan käyn opiskelemassa jne. Mutta koska lääkkeet ja terapia eivät ole auttaneet vaan oikeastaan jopa pahentaneet tilannetta, enkä osaa lääkärille vastata minkälaista hoitoa tarvitsisin, oikeastaan ainut ratkaisu näyttäisi olevan se että yritän pärjätä ilman hoitoa ja katsoa mitä tapahtuu. -ap-

Miksi? Pakoilet jotain? Olet niin masentunut, että ajatusvääristymä? Et tule toimeen hoitotahon kanssa?