Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia mielenterveyden hoidosta
04.03.2024 |
Hei,
Olen ollut mielenterveyden takia hoitokontakteissa nyt 8 vuotta (lääkärit, sairaanhoitajat, psykologit, terapeutit, psykiatriset sairaanhoitajat). Olen välillä syönyt lääkkeitä, mutta viimeisimmän pitkäaikaisen masennuslääkkeen syönnin olen lopettanut noin vuosi sitten. Diagnooseina minulla on keskivaikea/vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Onko teillä muilla samoissa tilanteissa olevilla kokemusta/mietteitä siitä, että vaikkapa säännölliset lääkärikäynnit ylläpitääkin omassa päässä sitä ajatusta että on sairas ja se on yksi asia joka hidastaa tai estää paranemista koska mieli ei osaa höllätä? Olen itse siis päätymässä siihen ajatukseen, että hoidot kaikkinensa ovat vain pahentaneet oireilujani ennemmin kuin auttaneet. Nämä on niin yksilöllisiä kokemuksia niin siksikin kiinnostaisi kuulla muita näkökantoja.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Minut leimattiin autistiksi. 0/5 kokemus.
Tuntuu, että tätä autismia löydetään nykyään todella heppoisin perustein. Kysyttiin esim. että olinko empaattinen lapsena. Sanoin, että en niin kauhean empaattinen. Keräilin perhosia, mitä en nykyään enää ikinä voisi tehdä. Tämä oli kirjattu todisteeksi siitä, että olin autistinen jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen saaneeni hyötyä sekä lääkkeistä että sairaalajaksosta, terapiasta, tiheistä tapaamisista sairaanhoitajan ja psykiatrin kanssa. Ne kokonaisuudessaan pelastivat henkeni ja olen siitä kiitollinen. Kuitenkin tässä toipumismatkalla olen miettinyt ihan samaa, että sh-tapaamiset ehkä lisäävät sitä, kuinka sairaaksi ja erilaiseksi itseni tunnen. En kuitenkaan vielä ole valmis irtautumaan noista käynneistä. Toipuminen on hidasta ja välillä tulee takapakkeja mutta uskon, että paranen. Jossain kohtaan on varmasti jo niin omilla jaloillaan, että käynnit terveydenhuollossa voivat olla vain kerran vuodessa tai jäävät kokonaan pois.
Ei-kliiniset diagnoosit ovat vähän kuin persoonallisuustestien tuloksia. Niitä ei kannata ottaa kirjaimellisesti tosissaan kun kyse on ominaisuuksista joihin vaikuttaa ympäristöstä lähtien kaikki. Jos apu ei löydy pilleristä (mitä varten diagnoosi tarvitaan) niin apu voi löytyä vaikka maisemaa vaihtamalla, liikunnalla tai hengellisestä kirjallisuudesta tai ruokavalion vaihdosta.