Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei kaipaa minua
03.03.2024 |
Paitsi jos apuani tarvitaan jossain. Tämä koskee kumppaniani ja perheenjäseniäni. Ystäviä tai kavereita minulla ei ole. Kukaan ei kysy kuulumisia, kukaan ei soita tai laita viestiä. Edes puhelinmyyjät eivät minulle soittele.
Olen mielestäni ihan tavallinen työssäkäyvä nuori mies. Ystävällinen, muut huomioon ottava, en käyttäydy ylimielisesti tai töykeästi. Jokin minussa on silti vialla, kun olen yksinäinen. Olen yrittänyt pohtia, mikä mutta en vain keksi.
Olisi mukavaa, jos olisi kaveri/kaveriporukka joiden kanssa tehdä kaikkea. Olen ollut jo monta vuotta yksinäinen, ettei sitä enää sillein osaa surra, mutta kyllä se silti jollain tapaa painaa mieltä.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on nykyään normi. Et ole sen kummempi kuin muutkaan, vaan suomalaiset eivät nykyään pidä mitään yhteyttä tai ole kavereita jos sinusta ei ole heille hyötyä. Tämä tilanne on tullut viimeisen 15 vuoden aikana yhä näkyvämmäksi.
28 vuotta samassa firmassa töissä ja irtisanomisen jälkeen ei ensimmäistäkään soittoa tai tekstaria tai s-postia. Yhteystietoni ovat firman rekisterissä nähtävissä.
Aloittajalle ja seuraavalle kirjoittajalle sekä tuleville kirjoittajille kerron että uskokaa tulevaisuuteenne! Ajat muuttuvat varmasti paremmaksi .tiedän henkilökohtaisesti asian kokeneena .ajatelkaa että tuo yksinäisyys on vain kumminkin ohimenevä vaihe.leuka ylös ajat muuttuvat varmasti!
Nyt on pakko kysyä, miksi olet suhteessa ihmisen kanssa joka kaipaa sinua vain kun tarvitsee apuasi? Ehkä kannattaisi harkita jonkun toisen ihmisen etsimistä. Kun löydät sellaisen joka oikeasti välittää sinusta, et välttämättä edes koe tarvitsevasi ketään muuta.
Eipä minuakaan. Ei ole kukaan sukulainen ottanut yhteyttä 15 vuoden aikana.
T: kiltti ja kunnollinen mies