Eroaminen on kamalaa, kun erossa menettää lapsensakkin
Saan enää rippeitä omista lapsistani. Muutamia päiviä viimiseen puoleen vuoteen olen saanut heidän kanssaan viettää. Se tuntuu niin väärälle ja sattuu niin paljon!! En minä ex puolisoa kaipaa, lapsia kylläkin. Eikä tämä ole minun oma tahtoni. Jos saisin päättää, haluaisin olla osa lasteni elämää joka päivä. Tai edes puolet ajasta, tai edes säännöllisesti.
Vihaan ex puolisoani tämän vuoksi ikuisesti. Pahinta mitä ikinä minulle teki oli se, että katkoi minun ja lasteni välit.
Kommentit (61)
Vieraannutettu lapsi valitsee usein sen hankalan vanhemman. Koska niin on helpompi. Hankala hylkäisi muuten kokonaan.
Tämä siis silloin, kun toisella vanhemmalla ollut ennen eroa hyvät ja lämpimät välit lapsiin.
Joskus lapset laitetaan valitsemaan vanhempien välillä. Lapsille sanotaan, että se on jokotai.
Lapselle on helpompaa olla tapaamatta toista vanhempaa, koska tavatessaan tekee vastoin hankalan vanhemman tahtoa ja siitä varmasti tulee lapselle seuraamuksia.
Se, että vuosien päästä saattaa tilanne olla eri ei lohduta yhtään. Menetän vuosia lasteni elämästä. Tahtomattani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on VIHONVIIMEINEN palsta keskustella naisten tekemistä lasten isän erkaannuttamisesta. Olette järkyttäviä!
Mutta väkisinhän tässä miettii että mitä jos ei olekaan äidin syytä etteivät lapset halua tavata isäänsä useammin.
Mutta entä JOS on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on VIHONVIIMEINEN palsta keskustella naisten tekemistä lasten isän erkaannuttamisesta. Olette järkyttäviä!
Mutta väkisinhän tässä miettii että mitä jos ei olekaan äidin syytä etteivät lapset halua tavata isäänsä useammin.
Mutta entä JOS on?
Sitten aapeen täytyy vaikka oikeusteitse hakea viikko-viikkohuoltajuutta. Mutta ei hän viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa. Myös alle 12-vuotiaalla. Ei ketään vähänkään isompaa lasta lähdetä väkisin raahaamaan toiselle vanhemmalle.
Mutta lasten äiti voi yhdessä sossuakkojen kanssa kieltää lapsia tapaamasta isäänsä ja täysin ilman todellista syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa. Myös alle 12-vuotiaalla. Ei ketään vähänkään isompaa lasta lähdetä väkisin raahaamaan toiselle vanhemmalle.
Mutta lasten äiti voi yhdessä sossuakkojen kanssa kieltää lapsia tapaamasta isäänsä ja täysin ilman todellista syytä.
Ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on VIHONVIIMEINEN palsta keskustella naisten tekemistä lasten isän erkaannuttamisesta. Olette järkyttäviä!
Mutta väkisinhän tässä miettii että mitä jos ei olekaan äidin syytä etteivät lapset halua tavata isäänsä useammin.
Mutta entä JOS on?
Sitten aapeen täytyy vaikka oikeusteitse hakea viikko-viikkohuoltajuutta. Mutta ei hän viitsi.
En ole ap ja kun psykopaatti lasten äiti on saanut nuo "oikeuden" akat puolelleen, niin eipä kuule huvita heiltä lähteä mitään "oikeusia" hakemaan, koska ei ne aiemmatkaan noiden myöntämät "oikeudet" toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa. Myös alle 12-vuotiaalla. Ei ketään vähänkään isompaa lasta lähdetä väkisin raahaamaan toiselle vanhemmalle.
Mutta lasten äiti voi yhdessä sossuakkojen kanssa kieltää lapsia tapaamasta isäänsä ja täysin ilman todellista syytä.
Ei voi.
Hah, VARMASTI VOI ja meitä isiä on todella paljon Suomessa.
Miten tämä vieraannuttaminen on mielestäsi tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä vieraannuttaminen on mielestäsi tapahtunut?
En ole ap. mutta siten, että estää vuosia lasten yhteydet isäänsä ja mustaa puheillaan lasten isää heille ja kun lapset ovat pieniä niin tuohan tehoaa ja homma on sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä vieraannuttaminen on mielestäsi tapahtunut?
En ole ap. mutta siten, että estää vuosia lasten yhteydet isäänsä ja mustaa puheillaan lasten isää heille ja kun lapset ovat pieniä niin tuohan tehoaa ja homma on sillä selvä.
Ja mitä se isä tekee kaiken tämän ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä vieraannuttaminen on mielestäsi tapahtunut?
En ole ap. mutta siten, että estää vuosia lasten yhteydet isäänsä ja mustaa puheillaan lasten isää heille ja kun lapset ovat pieniä niin tuohan tehoaa ja homma on sillä selvä.
Ja mitä se isä tekee kaiken tämän ajan?
No, SUREE tilannetta tietenkin, oletko pöljä?
Kyseessä olevaa tapausta en tunne, mutta jos lapset eivät halua tavata on taustalla tietysti sitten jotain mistä ei kerrota.
Ei ole harvinaista sekään, että kun lapset ovat pieniä ja vaikka hieman isompiakin, isä jättää heidät äidin huomaan ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Vieraantuu arjesta ja perheestä vaikka saman katon alla asuukin.
Päätöksenteko ja vastuu lasten asioista jää äidille. Kuinka usein kuulet kun lapsi tulee kotiin, hänen kysyvän missä isä on? Eiköhän se aina ole äiti jota kysytään. Äiti on läsnä lasten arjessa ja lapset kiinnittyvät äitiin. Luonnollisesti.
Itse omakohtaisesti olen tämän kokenut, ja tiedän muitakin. Kun ero on tosiasia, isä häipyy, riitelee elatusmaksuista, ei koe olevansa velvollinen lapsen elatukseen eikä muihinkaan kuluihin. Sitten kun lapsi on iso, meillä armeijaikäinen, isä kiinnostuu mutta poikapa ei enää.
Tämä on hyvin tuttu kaava, ja sitten kun lisää nämä isät jotka suorastaan laiminlyövät ja jättävät omalta osaltaan heitteille lapsensa. Itselläni oli todella hyvä isä joka oli läsnä ja jonka kanssa oli turvallista olla. Auttoi läksyissä ja jonka kanssa käytiin retkillä ja uimassa ym. Sellaisen olisin halunnut omillenikin mutta ...
Kuten sanoin, en tunne kyseistä tapausta joten en voi tietää. Esitän vain yhden vaihtoehdon miten voi olla.
Annoin lapsilleni liikaa hellyyttä, meni liian pitkälle, mutta olen erittäin pahoillani
Ap
Vieraannuttamisen ei pitäisi onnistua, jos molemmat vanhemmat ovat hoitaneet lapsia pienenä ja jakaneet vanhemmuuden vastuut.
Hae ammattiapua tässä asiassa, jos tosiaan haluat säilyttää toimivan vanhemmuuden. Mutta siinä on kaikki se vastuu myös.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ajattelen, että jompi kumpi menettää jotain lapsestaan. Vaikka kuinka olisi vuoroviikko. Lapsi jotenkin valitsee puolensa ja alkaa syyttää jompaa kumpaa erosta ja etääntyminen tulee vähintään emotionaalisella tasolla.
Eikä valitse mitään puolia, jos siihen ei ole tarvetta.
Rakastin... Liikaa... Pieni pylly niin kaunis... Minun lapsi...
Ap
Minkäikäisiä lapsesi ovat? Voin lohduttaa, että lapset tulevat kyllä joskus näkemään tuon vieraannuttamisen ja olemaan katkeria vieraannuttaneelle vanhemmalle. Pienet lapset ja aika isotkin vielä ovat hyvin lojaaleja lähivanhemmalle, mutta jossain vaiheessa heidän itsenäistyessään he alkavat kyseenalaista nykyistä tilannetta. Silloin sun rooli vanhempana tulee olemaan tärkeä. Yritä pitää välejä kunnossa, ole yhteyksissä. Soittele, lähettele kortteja, kirjeitä, pyydä luoksesi. Jos teillä on tapaamissopimus, joka ei toteudu, lastenvalvojaan yhteys. Jos teillä ei ole tapaamissopimusta, silti lastenvalvojaan yhteys.
Onko täällä ketään, jolla on kokemusta lähivanhemman tekemästä vieraannuttamisesta etävsnhemmasta? Siis aikuistunut erolapsi? Siis täällä aina nää vääryyttä kohdanneet etävanhemmat valittaa omaa kohtaloaan, mutta KUKAAN ei kysele niitten lapsien perään.
Milloin sulle selvisi, että lähivanhempi oli tahallaan vieraannuttanut sinua etästä? Muistatko, mitä lapsena ajattelit lähivanhemman käyttäytymisestä tai puheesta etästä? Entä nyt, millaiset välit sulla on vanhempiisi?
Mä en usko hetkeäkään noita kommentteja noista sossutädeistä, jotka mukamas on lähivanhemman puolella etää vastaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että sossutäti on valmis ojentamaan vuoden vanhempi -mitalin etävanhemmalle, joka on peräti soittanut lapsilleen!!
Mutta väkisinhän tässä miettii että mitä jos ei olekaan äidin syytä etteivät lapset halua tavata isäänsä useammin.