Perloksen irtisanomiset ja mediasympatia. Ollaanko nyt huomattu jotenkin uutena juttuna, etta kodin rakentaneet ja perheenlisaysta toivoneet ovat pahassa tilanteessa

Siivoushommia ei riitä kaikille. Ehkä ne Perloksen siivojat korkeintaan.



Moni on ostanut tai rakentanut omakotitalon tai ostanut osakkeen. Eniten koskettaa niitä perheitä joiden molemmat vanhemmat ovat Perloksella töissä.



Tuo joukkoirtisanomien vaikuttaa välillisesti enemmän kuin tuhanteen työntekijään ja heidän perheisiin. Vaikutukset ulottuu elinkeinoelämään paljonkin koko alueella, ostovoima vähenee. Paikkakunnalta muutto lisäänty yms. Asuntoja tulee myyntiin.



Kakkonen siivoa sinä vaan ja jätä ajattelu muille.

kyllähän heillekin kaikille löytyy siivoustyötä, jos viitsivät tehdä. Ihan olen tältä palstalta sen oppinut.



No liiton päivärahoilla pärjää ja siinä on pari vuotta aikaa etsiä uutta työpaikkaa. 2

Minusta kaikki työpaikkansa menettäneet ansaitsevat tukea ja lohtua. Ja ennen kaikkea työpaikan.

Kirjoitukseni tärkein ja ainoa pointti ja piikki oli tapa, jolla asiaa käsitellään lehdissä: työttömäksi jääneiden peruselämäntoiminnot vaikeutuvat, lainaa on vaikeampi lyhentää, lapsia ei uskalla tehdä kun ei tiedä rahapuolesta.

Nämä eivät kuitenkaan pätkätöiden tekijöille ole mitään yllättäviä niskaan iskeneitä kauhukuvia, vain ihan jokapäiväisiä juttuja, joihin on joutunut sopeutumaan. Niitä kyllä kauhistellaan päättäjätasolla, mutta 15 vuotta meno on jatkunut. Pätkätöistä kuten niiden ongelmista on tullut hiljaisesti aivan normaali hyväksyttävä työelämän ilmiö, joka ei valkene juuri koskaan samanlaisena epävarmuutena kuin vakityöpaikan potkut.

ap

Vierailija:

Eikö tässä pitäisi soutaa yhteisessä veneessä, kun ongelmat ovat samanlaisia. Miksi olla vihaisia niille toisille, jotka myös joutuvat kärsimään, tai heitä puolustaville ihmisille.

Eilen luin täältä vastaavanlaisen vihaisen kirjoituksen, jossa ihmeteltiin, miksi perloslaisia sympatiseeraavat eivät puolustaneet UPM:stä irtisanottuja. Ensinnäkin: todennäköisesti puolustivat. Omituista logiikkaa väittää päinvastaista. Kyllä se on toinen joukko, joka aina puolustaa työnantajia ja hyökkää heikompien kimppuun.

Ja toiseksi: miksi haukkua niitä, jotka tuntevat myötätuntoa työttömiä kohtaan, mutta ei niitä, jotka eivät voisi vähempää välittää. Itse asiassa koen, että tällaisissa kirjoituksissa on tietynlaista vahingoniloa siitä, että toisetkin joutuvat kärsimään. Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija:

lainoineen ja haaveineen. Hyvä juttu, että tajutaan, miten työpaikan meneteys iskeen pieneen ihmiseen.

Toivottavasti vielä joskus puhutaan pätkätöistä samaan sävyyn, työntekijöistä, jotka jäävät työttömiksi useita kertaa elämässään. Heillä ei onneksi ole suurta murhetta omakotitalolainasta tai lasten ja uran yhdistämisestä, sillä he eivät ole niitä voineet edes hankkia.

Globalisaatio ja ihmisen pohjaton ahneus on johtanut tähän kaikissa asioissa on se nurja puoli.



Raha ratkaisee enemmän kuin muut tekijät.



Suomalaiset duunarit on aikoinaan taistelleet saadakseen ihmisarvoisen kohtelun ja palkan työstään. Kiinassa tätä ei ole tapahtunut - vielä, tapahtuuko koskaan sitä ei kukaan tiedä.



Muutamia tv ohjelmia kiinalaisesta tehdaskulttuurista katsoneena olen järkyttynyt. Lapsityövoimaa käytetään surutta, maalta lapset tulee kaupunkeihin tehdastyöhön nuorina, asuvat työntekijän asunnossa, syövät mitä työntekijä suvaitsee antamaan, työaikaa ei käytännössä ole. Urakka määrää työtahdin ja työpäivät voi venyä jopa 18 tunnin mittaisiksi. Lapset nukahtelee kesken työpäivän väsymyksetä.

Länsimaalaisten käyttämät farkut valmistetaan Kiinassa, ja satuin katsomaan ohjelman tekstiilitehtaan työoloista.



Kiinalaiset halpatuotteet otetaan köyhän kansanosan selkänahasta.

Valta on harvoilla ja demokratia tuntematon.

Totta on se että työtä löytyisi moneltakin alalta, muttei sitä tahoa kuka maksaisi siitä palkan.

Pohjois-Karjalan alueen työttömyys on ongelma ihan vain siksi että ihmiset eivät mene ihan mihin vain töihin...

Eräässä tv-dokkarissa kuvattiin Nokian kiinalaisen alihankkijan tehdasta, ja sekin oli järkyttävää katsottavaa, vaikka siellä ei käytettykään lapsityövoimaa.



Nokian omat työolojen valvojat kävivät siellä tarkastusmatkalla. Sikäläiset länsimaiset ja kiinalaiset pomot vaikuttivat törkeän ylimielisiltä orjapiiskureilta ja työolot olivat epäinhimilliset. Tytöt asuivat kurjissa asuntoloissa ja nukkuivat lavitsoilla, saivat mitätöntä palkkaa josta suuri osa meni asumiseen ja ala-arvoiseen ruokaan, työajat olivat tosi rankat ja heitä kohdeltiin tosiaan kuin orjia ilman mitään oikeuksia. Potkujakin jaeltiin sattumanvaraisesti. Työntekijöitä ei kutsuttu edes nimillä, vaan he olivat pelkkiä numeroita.



Lopputulos: Nokian konsultin mielestä suurin epäkohta oli joku kemikaaliastia taukopaikan lähellä, ja se piti poistaa. Muuta vikaa ei nähty, ja Nokia jatkaa tyytyväisenä tilaajana.

Oikeassa elämässä työpaikat eivät " periydy" isältä pojalle, vaan jokainen joutuu hakemaan työpaikkansa ihan omilla meriiteillään. Miksi pitää rakentaa elämänsä sen varaan, että vuosikausia omaa perhettään työllistänyt yritys työllistäisi seuraavatkin sukupolvet?

v**un paljon vaikeampaa löytää uutta työtä kuin etelässä, varsinkin noin suurelle porukalle. Jos sitten halutaan, että kaikki asutus Suomessa keskittyy Tampereen eteläpuolelle, niin siitä vaan kaikki muuttamaan.

kansalaispalkalla tai kodinhoidon tuella.

16:

v**un paljon vaikeampaa löytää uutta työtä kuin etelässä, varsinkin noin suurelle porukalle. Jos sitten halutaan, että kaikki asutus Suomessa keskittyy Tampereen eteläpuolelle, niin siitä vaan kaikki muuttamaan.

Olisi niillekin superylläri, jos työnantaja saisi tarpeekseen perusteettomista sairaslomista, töitten viivyttelystä, vastuualueiden laiminlyönnistä ja ainaisesta valittamisesta siitä miten työnantaja rikastuu heidän tekemällään työllä. Yritteliäisyyttä ei ole pennin vertaa, yleisin kommentti on että mä olen täällä vaan töissä, paitsi silloin kuin " herrat" saa jotain ylimääräistä hyvää, silloin pitäisi olla työmiehet samalla viivalla saamassa.



Miten voi oikeasti olla porukkaa, joka todella luulee, että vakityö on ikuinen työ. Että vaikka miten vätys olisi, niin työpaikka on taattu.



Tämä ei liity mitenkään Perloksen irtisanomisiin, vaan omaan havaintooni aivan toisella paikkakunnalla.

asioita vähän laajemmin kuin pelkästään oman navan ympäristössä. Esim. Hs:ssa haastateltiin perhettä, joka oli muuttanut Joensuuhun TÖIHIN 8 vuotta sitten ja nyt sitten Perloksen ylläri vie toiselta työn alta.

Muuttaisitko itse helposti yli 500km päähän kotoasi sen jälkeen, kun yksi paikkakunnan suurista työllistäjistä pistääkin pillit pussiin?



Tämä siis vastauksena nrolle 17 ja muillekin sympatiseerausta ihmetteleville.



Ja jos kaikki asuisivat etelässä, mitähän ne talot ja tontit sitten maksaisivatkaan? Vois alkaa omaakin napaa kiinnostamaan ja sitten valitettaisiin, että tulevat sieltä provinsseista viemään meidän työt ja talot...

Vaikka siivoamaan.

Jos firma ei kannata niin vika on monessakin tekijässä. Joskus bisnes vaan on niin huonosti hoidettu että tehokkuus ei riitä toiminnan jatkamiseen. Mutta Perloksen tapauksessa syy on ilmiselvä: Suomalaisilla palkoilla ei kannata teettää työtä jonka voi teettää paljon halvemmalla jossain muuallakin. Niinhän ne sanoivatkin.

Tulemme muistamaan tämän ajan siitä kun suomalainen AY-liike savusti työpaikat Kiinaan.

Vierailija:

Tulemme muistamaan tämän ajan siitä kun suomalainen AY-liike savusti työpaikat Kiinaan.

isojen, vakavaraisten miesten työpaikkojen loppuminen on aina maan suru. Eihän miehiltä voi työpaikkaa viedä! Hoito- ja opetustyössä sen sijaan voi työpaikan viedä monta kertaa vuodessa, eikä ketään itketä, että miten noi uskaltaa tehdä lapsia.

Eikö tässä pitäisi soutaa yhteisessä veneessä, kun ongelmat ovat samanlaisia. Miksi olla vihaisia niille toisille, jotka myös joutuvat kärsimään, tai heitä puolustaville ihmisille.

Eilen luin täältä vastaavanlaisen vihaisen kirjoituksen, jossa ihmeteltiin, miksi perloslaisia sympatiseeraavat eivät puolustaneet UPM:stä irtisanottuja. Ensinnäkin: todennäköisesti puolustivat. Omituista logiikkaa väittää päinvastaista. Kyllä se on toinen joukko, joka aina puolustaa työnantajia ja hyökkää heikompien kimppuun.

Ja toiseksi: miksi haukkua niitä, jotka tuntevat myötätuntoa työttömiä kohtaan, mutta ei niitä, jotka eivät voisi vähempää välittää. Itse asiassa koen, että tällaisissa kirjoituksissa on tietynlaista vahingoniloa siitä, että toisetkin joutuvat kärsimään. Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija:

lainoineen ja haaveineen. Hyvä juttu, että tajutaan, miten työpaikan meneteys iskeen pieneen ihmiseen.

Toivottavasti vielä joskus puhutaan pätkätöistä samaan sävyyn, työntekijöistä, jotka jäävät työttömiksi useita kertaa elämässään. Heillä ei onneksi ole suurta murhetta omakotitalolainasta tai lasten ja uran yhdistämisestä, sillä he eivät ole niitä voineet edes hankkia.