Kateus, oletko kateellinen?

Olen. Pianisteille, viulisteille ja koristepuusepille.

Kaikille niille joilla on joitain erinomaisia kädentaitoja.

T. Epämusikaalinen poropeukalo

En.

Olen kovasti kateellinen ihmisille joilla on hyvä laulunääni. Itselläni ei ole, enkä voi laulaa koskaan missään, vaikka haluaisin.

En. Se on negatiivinen tunnetila enkä halua harjoittaa sellaisia. 

Olen kateellinen kateellisille, kun he huomaavat ennen minua asioita joista voi olla kateellinen.

En osaa olla, mutta käsityötaidot olisi kyllä hieno omata niin voisi aina pitää itsensä viihtyneenä. Valitettavasti minä olen ainoa koko suvussa jolle ei annettu mitään taitoja kun kaikki muut on erinomaisia ompelijoita, kutojia, suutareita, veistäjiä ja seppiä/puuseppiä. Minulle annettiin kyky törmätä seiniin ja ovenkarmeihin.

En ole kateellinen. Jotkut tuntuvat olevan kateellisia minulle, koska selkäänpuukotusta tapahtuu.

Joo, olen sillä tavalla että en haluaisi sitä kadehdinnan kohdetta pois siltä toiselta, vaan olen vain kateellinen että miksi minulla ei ole tuota.

Esim. olen kateellinen pitkille, hoikkasäärisille (kaunissäärisille) naisille joilla ei ole paksut pohkeet ja selluliittiset reidet. Itse en voi käyttää shortseja tai mitään muuta kuin maximekkoja/housuja koska kinttuni ovat paksut ja häpeän niitä.

Toinen asia josta olen kateellinen niille joilla on hyväkuntoinen järvenrantamökki jossa viettää kesälomaa. Tai tietty ok talokin järven rannalla. Itsellä ei mitään mahkuja ikinä tuollaisern, olen ikuinenkerrostaloasukas.

Kolmantena voisin mainita sen, että olen kateellinen niille joilla on hyvä, luotettava, kaikilta osin turvallinen parisuhde jossa on hyvä olla ja voi sanoa olevansa onnellinen. En edes muista miltä tuo tuntuu, olen ollut suurimman osan aikuisiästäni yksineläjä ja muutamassakin suhteessa aina puuttui joku osa-alue jotta ei vaan olisi päässyt olemaan rennosti onnellinen 

Olen antikateellinen ihminen ja halveksun kateellisia ihmisiä. He ovat vihollisiani.

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen. Jotkut tuntuvat olevan kateellisia minulle, koska selkäänpuukotusta tapahtuu.

Selkäänpuukottaminen on ärsyttävä takaisku, jonka joutuu kokemaan kateellisten ihmisten parissa.

Kateus on hyvä tunne. Se kertoo paljon siitä, että olemmeko laiminlyöneet itseämme jollakin tavalla. Outo ajatus, että joku tunne itsessään olisi huono. Ei ole, vaan se on, ettei sitä tunnisteta ja käsitellä ja mietitä mitä se tarkoittaa. Silloin kateus aiheuttaa ongelmia, niin kuin muutkin tunteet, jos ne jäävät huomaamatta. Olen työssäni huomannut, että pahimpia ongelmia aiheuttaa ne ihmiset, jotka eivät kateutta tunnista. Silloin se purkautuu pahantahtoisuutena ulos päin. En myöskään hetkeäkään usko siihen, ettei joku olisi ollut, joskus kateellinen. Oikeastaan se on aika pelottavaa, jos näin väittää. 

Eräs, joskus ystäväkseni kutsumani ihminen oli ilmeisesti jotenkin todella ilkeällä tavalla kateellinen minun hyvästä työpaikastani ja varsin hyvästä palkasta (häneen nähden) sekäbrahan tuomasta mukavasta elintasosta, mahdollisuudesta matkustella, omistaa auto jne, että hän oli avoimen- suorastaan pursuavan vahingoniloinen kun työsuhteeni lakkautettiin säästö yt:ssä.  Hän on muutenkin osoittautunut oudon piikikkääksi eikä selvästikään kestä sitä että joku olisi onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Yritti lievästi jopa shapotoida alkavaa parisuhdettani syöttämällä ilkeitä ajatuksia päähäni ko miehestä ja hänen elämäntilanteestaan ja siitä ettei suhde tule kestämän. 

Itsekkäät, empatiakyvyttömät narsismiin taipuvaiset ihmiset ovat usein katkeria ja kateellisia muille ja voivat hyvinkin jopa pyrkiä tekemään jotain ettei muut onnistu aikeissaan.

Olen kateellinen sille naiselle joka elää sen minulle rakkaan miehen kanssa, jota kaipaan yhä. Ja siis joo, haluan sen miehen itselleni, eli pois siltä naiselta!

Olen kateellinen ihmisille, joilla on ollut onnellinen lapsuus ja yhä hyvät välit vanhempiin

No en kovin tosissani. Olishan se kiva, jos olis upea lauluääni, mutta mitä sillä tekis, kun en kuitenkaan uskaltaisi esiintyä. Vaikka olis mikä tahansa arvostettu taito tai mielenkiinnon kohde, niin tuskin se mun perusluonnetta muuttaisi mihinkään, eli möllöttäisin kuitenkin kotona tekemässä ei-mitään.

Olen kateellinen miehille jolla on rakastava vaimo m53v

Olen tuntenut kateutta jo lapsena. Sisarillani oli huomioivat  ja lahjoja antavat kummit. Minun kummini oli mies, joka ei muistanut minua milloinkaan. Myös siskoillani oli paksut, pitkät ja tummat tukat,   minulla ohut hiiren häntä. Otin tunteesta opikseni. Eli jos itse en voi tilanteeseen vaikuttaa, annan asian olla. Vanhempana jos olen tunnistanut katetta, mietin kuinka voin itse saavuttaa esim. kadehtimani asian. Eli tunteena kateus voi käynnistää itsessä prosessoinnin ja aktiivisuuden saavuttaa haluamiaan asioita.

Olen kateellinen. Erityisen kateellinen olen yhdelle vanhalle tutulle, joka tuntuu saaneen elämässä ihan kaiken. On kannustavat vanhemmat ja heidän kanssaan läheiset välit, paljon ystäviä, ihana aviomies, terve lapsi, vakituinen työpaikka heti valmistumisen jälkeen, täydellinen vartalo ja kaunis naama, rahaa ja omaisuutta. Minulla ei ole noista mitään.

En. Rakastan elämää.

Olen kateellinen. Ja itselleni mahdollisimman raadollisella tavalla vain asioista joita en voi mitenkään saada itse. Sellaisesta en ole kateellinen joka olisi tehtävissä, vaikka kovalla työllä ja uhrauksilla mutta mahdollista. 

Sen sijaan olen kateellinen niille joilla on onnellinen ydinperhe. Onnettomista ydinperheistä en ole kateellinen. Itse menetin sen mahdollisuuden jo 25-vuotiaana kun menin yhteen miehen kanssa jolla oli lapsia ennestään. Nyt olen (onneksi) eronnut tuosta miehestä ja minulla on lapset (hänen kanssaan). Ydinperhettä en koskaan ole saanut enkä tule saamaan. Sain sitten ehkä toiseksi parhaan asian eli ihanan, onnellisen parisuhteen nykyisen mieheni kanssa.