Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka jätettiin nelikymppisenä. Miten olette pärjäilleet sen jälkeen?
01.03.2024 |
Löytyykö muita kohtalotovereita, jotka on jätetty pitkästä suhteesta / avioliitosta yli nelikymppisenä?
Mitä jättäjä sanoi syyksi ja paljastuiko ikinä oikea syy?
Miten elämäsi lähti siitä sitten rullaamaan ja miten olet pärjännyt (henkisesti ja fyysisesti)?
Kommentit (39)
Nimenomaan suurin osa pitkien suhteiden erosta osuu ikävuosien 40 - 50 välille, kun suhteen toinen osapuoli kriisiytyy, haluaa kokea vielä muuta jne. ja sitten se johtaa eroon syystä tai toisesta. Yleensä siinä ollaan pyöritelty salarakkaita sivussa.
Minut jätti mies parinkymmenen vuoden jälkeen, päälle nelikymppisenä siis ja toisen naisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murehdin hetken, jatkoin elämääni ja löysin uuden puolison. Nyt oltu yhdessä 15 vuotta.
Hemmetin hyvin. Tai enhän minä ollut edes 40 kun erottiin.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan suurin osa pitkien suhteiden erosta osuu ikävuosien 40 - 50 välille, kun suhteen toinen osapuoli kriisiytyy, haluaa kokea vielä muuta jne. ja sitten se johtaa eroon syystä tai toisesta. Yleensä siinä ollaan pyöritelty salarakkaita sivussa.
Minut jätti mies parinkymmenen vuoden jälkeen, päälle nelikymppisenä siis ja toisen naisen takia.
Minulla suunnilleen samanlainen tarina taustalla. Mies alkoi kriiseillä täyttäessään 40, ja kriisi johti siihen että vaihtoi minut lennosta toiseen ja perusti perheen (itse olen vela). Erosta on nyt 5 vuotta ja kerran kokeilin seurustelua, mutta suhde oli katastrofi ja tein päätöksen olla loppuelämä itsekseni ilman minkäänlaisia miessuhteita.
Muuten elämä on onnellisinta nyt, mutta miehiä en enää oikein osaa kumppaneina arvostaa.
Onko suurin osa jättäjiä, kun näin vähän vastauksia ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on mennyt. Mies vaihtoi lennosta uuteen lähes 30 v suhteen jälkeen. Oli raskasta, mutta pääsin pian sinkkuelämän ja deittailun makuun. Vuoden päästä löysin uuden kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin viimeiset 10 vuotta. Ei mitään läheisyyttä sen jälkeen. Kaksi kännistä suudelmaa tanssilattialla ja yks halaus kun kollega lähti.
Pskaahan tämä on mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Onko suurin osa jättäjiä, kun näin vähän vastauksia ketjuun?
Ollaan. Miehet on joko mieslapsia tai juoppoja väkivaltaisia hulluja. Miksi kukaan sellaista haluaisi loputtomiin katsoa? Eron jälkeen pannaan jotain randomeja ja vakipanoja, sitten kiinnostutaan muista asioista ja sille tielle jäädään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko suurin osa jättäjiä, kun näin vähän vastauksia ketjuun?
Mun mielestä tämä vastaava kysely on täällä niin usein, että itse en ainakaan enää jaksa siihen vastata.
Jepulis, just nelikymppisenä mieheen iski ikäkriisi ja vaihtoi lennosta nuorempaan. Pari vuotta toivuin erosta ja sitten löytyi uusi rakkaus. Viiden vuoden jälkeen entiseni haikaili takaisin ja katui lähtöään, ei tullut mieleenkään palata yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuonna loppukeväästä mies kylmästi jätti mut eikä edes sitä kasvotusten mulle. Takana melkein 10 vuoden suhde. Mies mua reilusti vanhempi ja mä reilu 40v. Ero oli suuri järkytys. Koko elämä ja sydän meni ihan pirstaleiksi. Kesäloma sattui alkamaan siinä pian sen jälkeen ja koko loma pilalla. Meni ruokahalu ja piti pakottaa itsensä syömään edes vähän. Olin ahdistunut, itkin vähän väliä ja oli unettomuutta. Työterveydestä sain lääkkeen unettomuuteen.
Kesäloman jälkeen olin hetken töissä, mutta ahdistus oli liian suurta. Varsinkin kun kuulin miehellä jo olevan uuden naisen. Sain joksikin aikaa sairaslomaa. Vähitellen alkoi ahdistus vähän helpottaa. Unen sain lääkkeillä.
En usko miehen pettäneen koska hänen tyylinsä vain on heti etsiä joku uusi. Ei osaa olla yksin. Mies vihaa pettämistä. Olen mäkin aikoinaan tavannut hänet pian eronsa jälkeen.
Kummasti piristi kun harrastin seksiä vanhan tutun kanssa heinäkuun lopussa. Seksisuhde on jatkunut tähän päivään asti. Mies on varattu ja kyse on pelkästä seksistä.
Välillä tulee edelleen huonoja hetkiä ja itku tulee. En enää miestä takaisin huolisi, mutta tapa millä mies hoiti eron oli todella ruma ja järkytti mut niin pahoin.
En ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen, mutta on käynyt mielessä olenko loppuelämän yksin. Mietin, että huoliiko mua enää kukaan. Hiljaista ainakin on jos ei oteta huomioon seksisuhdetta.
Juulianna
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna loppukeväästä mies kylmästi jätti mut eikä edes sitä kasvotusten mulle. Takana melkein 10 vuoden suhde. Mies mua reilusti vanhempi ja mä reilu 40v. Ero oli suuri järkytys. Koko elämä ja sydän meni ihan pirstaleiksi. Kesäloma sattui alkamaan siinä pian sen jälkeen ja koko loma pilalla. Meni ruokahalu ja piti pakottaa itsensä syömään edes vähän. Olin ahdistunut, itkin vähän väliä ja oli unettomuutta. Työterveydestä sain lääkkeen unettomuuteen.
Kesäloman jälkeen olin hetken töissä, mutta ahdistus oli liian suurta. Varsinkin kun kuulin miehellä jo olevan uuden naisen. Sain joksikin aikaa sairaslomaa. Vähitellen alkoi ahdistus vähän helpottaa. Unen sain lääkkeillä.
En usko miehen pettäneen koska hänen tyylinsä vain on heti etsiä joku uusi. Ei osaa olla yksin. Mies vihaa pettämistä. Olen mäkin aikoinaan tavannut hänet pian eronsa jälkeen.
Kummasti piristi kun harrastin seksiä vanhan tu
Pettänyt on. Itse et ole häntä parempi kun varattua panet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pärjäsin. Tais olla elämäni parhaita juttuja kun vaimo jätti. Itse olisin tyytynyt silloiseen tilanteeseen, luulin että se on ihan tavallinen suhde.
Nyt uusi rakastava, kunnioittava vaimo. Hoikka, fiksu, kauniskin, toisin kuin exä. Takana monta onnellista vuotta ja toivottavasti vielä edessäkin.
Olipa ajankohtainen avaus. Mulla takana 27 v liitto ja ikää 54v. Erottiin kaksi kuukautta sitten tai siis mies muutti pois. Asunto vielä jakamatta jne. Yllätyksekseni olenkin nauttinut yksinolosta ja pinterest täynnä ideoita uudenasunnon tulevasta sisustuksesta. Sitä oon miettinyt et onkohan tää jokin shokkitila ja myöhemmin tulee matalentoo? Mut tietysti se vaikuttaa, et ollaan oltu miehen kanssa kaverizonella jo pari vuotta. Ehkä oon alitajunnassa käynyt eroa läpi. Kaikkea hyvää ja voimia meille eronkeskellä oleville.
Paremmin kuin parisuhteessa. En enää ikinä ota miestä ristikseni.
Edellinen lähti toisen matkaan ja mitä ole kuullut ja nähnyt, niin voin huvittuneena todeta, ettei se ruoho tainnut kovin vihreätä olla siellä aidan takana.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjäsin. Tais olla elämäni parhaita juttuja kun vaimo jätti. Itse olisin tyytynyt silloiseen tilanteeseen, luulin että se on ihan tavallinen suhde.
Nyt uusi rakastava, kunnioittava vaimo. Hoikka, fiksu, kauniskin, toisin kuin exä. Takana monta onnellista vuotta ja toivottavasti vielä edessäkin.
Kuudesta lyhyestä lauseesta jo tietää, miksi sinut on jätetty 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjäsin. Tais olla elämäni parhaita juttuja kun vaimo jätti. Itse olisin tyytynyt silloiseen tilanteeseen, luulin että se on ihan tavallinen suhde.
Nyt uusi rakastava, kunnioittava vaimo. Hoikka, fiksu, kauniskin, toisin kuin exä. Takana monta onnellista vuotta ja toivottavasti vielä edessäkin.
Kuudesta lyhyestä lauseesta jo tietää, miksi sinut on jätetty 😂
Kerro?
Jäin sinkuksi 6 vuotta sitten 36-vuotiaana enkä ole löytänyt uutta miestä. Joku minussa on miesten silmissä todella epäkiinnostavaa.
Ihan hyvin. Naisia riitti sinkkuaikoina yli tarpeen ja parin vuoden jälkeen löysin nykyisen vaimoni.
M57