Ulkoilmaihmisyys

Onks paha, jos ei yhtään ole ulkoilmaihminen? En voi sietää jotain päämäärätöntä lenkkeilyä tuolla harmaassa loskassa. Eläimiä ei ole, jotka pakottaisivat ulos. Lapset saavat ulkoilunsa välitunneilla ja koulumatkoilla, joten heidänkään vuoksi en oikein enää jaksa vaivautua. Nautin kodin tunnelmasta. Häärään koko ajan monenlaista ilman sohvailua, joten askeleita kyllä tulee. Tämä inhoni ulos lähtöön hävettää, sillä olen alalla, jossa reippaus on jonkinlainen hyve. Luontopolut ja laavuretket on ok pari kertaa vuodessa, mutta muutoin aika pakkopullaa. Rasittaa pukeminen, rasittaa väärät vaatteet, rasittaa lähdön vaikeus, rasittaa koiran ulosteet reitilläni, rasittaa liika liikenne ja totaalihiljainen metsä se vasta rasittaakin. Raitista ilmaa saan työpäivisin pienin lyhyin annoksin ja se on mielestäni täysin riittävää. Pitääkö siis hävetä? Onko kohtalotovereita; sisäkissoja, kotihiiriä? Voisin olla ulkoilmaihminen ehkä kesällä tai jossain Espanjassa. En kyllä silti tykkää kesäisinkään mistään pyöräilyistä tai rantaretkistä.