Onko naurettavaa, jos aikuinen nainen punastelee?

Mä punastun helposti pitäessäni presentaatioo tai jos muuten puhun julkisesti niin että huomio keskittyy minuun. Tai ylipäänsä välillä ihmisten kanssa keskustellessa, jos tulee yllättäviä kysymyksiä tai tilaneita. En kuitenkaan pidä sitä millään tavalla huonona asiana, se on vaan reaktio. Kukaan ei välitä siitä joten en minäkään. Nopeasti se hälvenee kun vaan jatkaa eteenpäin.

On se inhottava vaiva mutta luonnollista.

Se on hyvä asia ja kertoo että ihminen on normaali.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma itselläni, olen 35 v. Nuorena minua kiusattiin punastelusta rajusti, nykyään olen osittain eristäytynyt tämän vaivan takia. Töissä käyn mutta muuta sosiaalista elämää minulla ei ole. 

Se nimenomaan vain pahentaa kun pilkataan tai nauretaan.Sanoin kerran tutulleni kun kertoi tyttärensä herkästi punastuvan, et sitten tee sitä virhettä että naurat ja tee pilaa , se pahentaa vain asiaa. Itsestäni on tullut arka ja kartan sellaisia tilanteita että olisin mitenkään huomion kohteena. En osaa selittää , on vain ominaisuutena. Valitettavasti rajoittaa joitain tilaisuuksia ja tilanteita. Luonteeltaan olen muutenkin herkkä.

Muuan henkilö alkoi huomautella että punastelen. En jaksanut välittää vähääkään.

Luulen että se oli hänen oma ongelmansa, jonka hän yritti laittaa kiertämään. 

Vierailija kirjoitti:

Punastuminen on inhimillistä ja söpöä.

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä on muka söpöä. Muiden punastelua en erityisemmin huomaa (usein tunnen olevani maailman ainoa punastelija), mutta jos huomaan, ei se minusta kyllä söpöltä näytä, pikemminkin tukalalta. Toki koen myötätuntoa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole naurettavaa. Miksi olisi?

Ihmiset huomauttelevat siitä joko nauraen, ivallisesti tai kauhistellen. Nuorena minua suorastaan kiusattiin siitä. 

- ap