Poika 3v käytösongelmia(ko) AHISTAA!!!
Monta kertaa olen ajatellut että jonnekkin on pakko tästä kirjoittaa mutta niin se vaan on aina jäänyt. Mutta nyt on pakko päästä purkamaan tuntojani ennen kuin tukahdun...
Meillä on kotona ihana poika 3v ja pikkusisko 2v. Pojan kans ongelmat alkoivat siskon ollessa parin kuukauden ja niitä on jatkunut tähän päivään asti. (Tytöllä oli koliikkia joten MINÄ jouduin kantamaan häntä lähes koko ajan tuon 2kk eikä pojalle jäänyt kauheesti aikaa. Tyttö huusi muiden sylissä kahta kauheammin... ) Aluksi poika alkoi raapimaan siskoaan ja alkoi käymään kavereidensa kimppuun lähinnä raapimalla ja lyömällä. Tytöllä oli lähes aina kasvoissa kunnon raapimajälkiä ja aina tais kaverit itkeä jossain vaiheessa leikkien keskellä. Tyttö oli 4kk kun otin yhteyttä neuvolan psykologiin joka kävi meillä pari kertaa. Neuvoi käyttämään pojalla jäähytuolia ja että minä koittaisin viettää enemmän aikaa pojan kans kahdestaan. No jäähytuoli ei toiminut kun ei poika siinä pysynyt vaikka mitä kokeiltiin mutta tuo että vietettiin aikaa kaksisteen auttoi pikkuhiljaa. Tyttö oli noin 10 kk kun tilanne oli aika hyvä meillä kotona.
Rangaistuksena meillä on tehonnut parhaiten lelujen takavarikointi mutta ei riittävän hyvin sekään. En ole tainut itse jaksaa olla aina johdonmukainen mutta olen jotenkin niin kauhean väsynyt tähän ainaiseen taisteluun.
Mutta... poika tönii ja nipistää vielä päivittäin, joskus puree ja raapii. Kavereita yhä tönii, lyö leluilla, nipistelee, ym ym JA MINÄ ALAN OLLA IHAN POIKKI!!!!!! Lapsilla olisi tarhaan lähtö edessä ja minua kerta kaikkiaan hirvittää viedä heidät sinne kun pelottaa mitä sielä sit vielä tapahtuu kun en ole koko ajan selän takana vahtimassa!!!
Pojalla on jo nyt meidän kavereiden ja sukulaisten keskuudessa ilkeän pojan maine ja se tuntuu minusta tosi pahalta. Koska mielestäni hän on kuitenkin tosi herttainen ja suloinen poika. Tietäis vain kuinka sais nuo ikävät tavat loppumaan!
Saattaa nyt ehkä kuullostaa että hän on aina tuollainen " ilkimys" mutta ei todellakaan. Osaa olla tosi kultainen, leikkii onneksi jo useimiten siskon kans tosi nätisti, tykkää halitella ja suukotella, osaa pyytää anteeksi jos satuttaa, ja on muutenkin oikein reipas sellainen kaikkien kaveri kuitenkin.
Onhan poika vielä pieni mutta tuntuisi vain että kyllä noiden tapojen pitäisi jo pikkuhiljaa loppua. Loppuuko ne viimeistään tarhassa?? Vai vieläkö kiikutan pojan psykiatrille?? Itse taidan olla kohta psykiatrin tarpeessa kun stressaan tällä asialla jo niin paljon... Oman äitinikin kans meinaa välit mennä kun hän kerran sanoi että poikani on tuhma niin tuntuu että en millään voi unohtaa ja antaa anteeksi (ei ole kyllä anteeksi edes pyytänyt)...
Anteeksi kauheesti tämä sekainen kirjoitukseni mutta kiva jos joku jaksoi lukea loppuun ja vielä ihanempi olisi jos joku osaisi sanoa joitain rohkaisevia sanoja nyt. Niitä nimittäin tarvisin...
Kommentit (17)
Hei,
en ehdi lukea muiden vastauksia sinulle, mutta kommentoinpa nopeasti. Minullakin oli aikanaan vastaavanlaisia kokemuksia keskimmäisen lapseni (pojan) kanssa kun nuorimmainen syntyi hänen ollessaan 3. Minusta poika " oireili" usein ihan silkkaa pitkästyneisyyttään. Leikkikouluun (tarhaan) pääsy paransi tilannetta huomattavasti kiun poika pääsi leikkimään ikätasoiseen seuraan ja sai aktiviteetteja ja puuhaa! Muutenkin minusta kaikkein parhaita tuloksia sai MYÖNTEISELLÄ suhtautumisella ja rakkaudella. Lapsi kaipaa vain huomiota tuolla käytöksellä - ja saahan hän sitä, mutta on hyvä tiedostaa, ettei pieni lapsi koskaan (anakaan minusta) ole tuhma tai ilkeä luonnostaan vaan syynä aina olosuhteet. LUulen että hoitoon meno auttaa teillä kun lapsi pääsee purkamaan energiaansa oikealla tavalla. Halaile häntä, kerro miten hyvänä poikana häntä pidät jne., anna hänelle pieniä " tehtäviä" joista hän voi ylpeänä suoriutua jne. Ennen kaikkea älä juutu negatiivisuuden kehään ja tosiaan, älä anna muiden arvostella lastasi. Jokainen lapsi on sellaisenaan ihana ja arvokas, mutta isosisarukset ovat aina vaarassa joutua vähän epäreilun arvostelun kohteeksi avuttomien pienempien rinnalla... Voimia!
Hei vielä,
muuten tuo Arvomaijan vastaus oli tosi hyvä! Ymmärtäväinen. Lapsi tosiaan vahvistaa sellaista käytöstä mikä häneen liitetään. Tekeehän aikuinenkin niin. Esimerkiksi jos miehesi tai aikuinen ystävä kook ajan hokisi SINULLE että oletpa hankala, tuota naista täytyy varoa, hän on aina hirveän hankala - niin alkaisitko ehkä käyttäytyä vähän omituisesti? Myönteinen palaute on tärkeää, vaikka se uupumisvaiheessa voi tuntua ylivoimaiselta.
Minun piti vain siis lisätä, että oivalsin vasta jälkikäteen, että minun aktiivisen, vilkkaan pikku poikani käytösongelmien yhtenä syynä oli ihan yksinkertaisesti pitkästyneisyys. Hän on aina ollut energinen ja opinhaluinen ja varmasti pelkän äidin & pikkuvauvan seura päivisin ei riittänyt hänelle. Suomessa vain niin jotenkin " pelätään" ja varotaan pienten viemistä hoitoon että luulin minäkin että olisi suorastaan rikollista viedä kolmivuotias " pois" äidin luota! Ja turhaan viivyttelin leikkikouluun ilmoittamista (en asu Suomessa tällä hetkellä). Mutta kun poika pääsi leikkikouluun, hän alkoi suorastaan KUKOISTAA. Muutos oli huoomattava. Niin hyvää muiden lasten seura ja ohjattu toiminta hänelle teki. Älä siis turhaan pelkää hoitoon viemistä. Täällä, missä asun, suorastaan korostetaan päinvastoin sitä, mitenlapsi tarvitsee tasoisiaan sosiaalisia kontakteja jo varhain. Meidän kohdallamme se on toiminut ja tosiaan paransi koko perheen tilannetta huomattavasti. Ei päivän leikeistä tyytyväinen poika enää jaksanut kotona tai muualla käyttää energiaansa puremiseen, kiusaamiseen jne. vaan oli yksinkertaisesti tyytyväinen!
Meillä auttoi myös tuo mitä olitkin kokeillut, että otin kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa. Huomasin, että sitä hän oli myös todella kaivannut - aikaa ilman pikkusisarusta,jonka ehdoilla kaikki piti kuitenkin aina tehdä...
Aluksi kuitenkin sanon kaikille muille, että TIEDÄN miten raskasta tuollainen on...Meillä kun sama tilanne ehkä vielä vähän pahempana ja sen kanssa taisteltu jo muutama vuosi.
Arvomaija: sinun kommenttisi oli todela hyvä - kiitos siitä! Samansuuntaista olen saanut muualtakin, joka varmasti pidemmän päälle toivottavasti tehoaisi. Kysyisin vaan, että miten ihmeessä saat lapsen pidettyä pois siitä leikistä misä teki " pahaa" ? Vai ymmärsinkö väärin? Onko vain siis hetken pois vai pidemmän aikaan? Antaisitko tästä paremman neuvon ja käytännön vinkkejä - kiitos :)!
viestittämisestä vielä yksi vinkki: lapsi kuulee suurinpiirtein sen lauseen viimeisen sanan. ja se jää päähän, eli älä pure, älä potki, ei saa riehua, niin se pure, potki ja riehua kuullaan kaikista parhaiten. Itse olen saanut tämän neuvon tarhatädiltä ja todennut sen käytännössä todeksi.
Meillä poika on kohta 4, ja KAIKKI kiellot menevät TäYSIN kuuroille korville. siis ei mitään reaktiotakaan jos sanotaan että älä hypi siinä sohvalla. Vaan se että jos sovahvalla hypitään, se menee rikki, ja sitten me joudutaan istumaan lattialla, se menee jo tajuntaan ja antaa mietittävää, ja joskus toimii, mutta " ole ystävällinen ja istu siinä sohvalla nätisti" toimii, jos mikään on toimiakseen, ja jäähy lattialla istuen munakellon ottaessa aikaa toimii varmasti, ja nykyään jo sillä uhkaaminen ja sohvalta poistaminen purkaa tilanteen. Meillä kotona (kerrostalossa) on pojan juoksy ja tömistäminen ongelma, niin " juokse kevyesti, tai kävele" toimivat paremmin kuin älä tömistä. poika alkaa heti koikkelehtimaan varpaillaan tai sipsuttamaan tai tekemään muuta.
Poika on myös hyvin energinen ja kilpailuhenkinen, minä itse, olen iso poika, ja jääräpäinen.
Joskus leikki karkaa käsistä ja silloin laitan pelin poikki, pakotan pojan katsomaan silmiin, muistutan että äsken oli tosi kiva leikkiä sinun kanssa, (toistan sen mitä tehtiin), mutta potkimen ei kuuluu kivaan leikkiin ja hyviin tapoihin, ja kysyn että jatketaanko nätisti leikkimistä junaradalla, vai ruvetaanko lukemaan kirjaa. Eli vaihtoehdon antaminen myös auttaa. Jos ei tokene ja ota tarjousta onkeensa ja jatkaa kiusaamista, niin sitten peli poikki ja tarjoan leikin jatkamista nätisti, taikka nurkassa asioiden miettimistä vaihtoehtoina. Taas pojalla on vaihtoehto mistä valita, mutta huomaa että asiat alkaa mennä rangaistuksen suuntaan jos ei käytös parane, ja huomaa että ei olekkaan enää niin kivaa ja saa mahdollisuuden itse muuttaa omaa käytöstään. Ja jos ei muuta, uhattu rangaistus täytyy toimittaa.
Yksi raivoamisen talttutamiskeino joka toimii ihan mielettömän hyvin on ottaa poika syliin, halia ja suukottaa ja sanoa että nyt sinä hermostuit, sinua harmittaa, mutta äiti tykkää sinusta ihan hirveästi ja olet kiva poika ja tärkeä meille kaikille, äidin rakas kultapupu. Poika menee ihan hiljaiseksi, kuuntelee ja rauhoittuu kuin napin painalluksesta. Sen jälkeen ollaan kuivattu kyyneleet ja yhdessä korjataan se asia mikä rupesi hermostuttamaan. Että poika oppii sen että saa menettää maltin, mutta pitää myös rauhoittua ja kokeilla uudestaan jos ekalla kerralla ei onnistu, ja pyytää apua muilta. Nykyään lelut lentelee seinille enää harvoin, ja äiiiiitiiiiiiii tuu auttaaaa kuuluu useammin :-)
Tää vaan vaatii omien hermojen hyllylle laittamista, että saa keskityttyä positiivisiin asioihin, olla rauhoittava ja ohjaava, lapsi kuuntelee silloin paremmin ja yhdessä opitaan miten toimitaan.
Pojilla tulee testosteroni piikkejä elämän eri vaiheissa luonostaan, ja se vaikuttaa agressiiviseen käyttäytymiseen, niillä on niitä syntymästä lähtien, ehkä se on luonnon keino kasvattaa niistä miehiä, ja meidän harteille jää pitää huolta että niistä ei tule luolamiehiä! että joskus se luontokin tekee pojille tepposet, samanlailla kuin hormoonihulluille äideille :-) Ehkä tämäkin auttaa ymmärtämään poikien elämän tuskaa ja sopeutumisen vaikeutta hieman.
Hei
Kokeilepa ihan toista taktiikkaa kuin jäähyjä ja muita rangaistuksia. Tilaa Bebesistä kirja Alfie Kohn: Unconditional Parenting.
Varmasti poikasi on ihana ja teidän täytyy pitää huoli, että hän myös itse tietää olevansa ihana poika, eikä tuhma poika.
Jos päätät kokeilla tätä toista tekniikkaa, tule kertomaan tänne kokemuksesi!
Itselläni meinasi nyt joulunaikaan mennä hermo 3-vuotiaan pojan käytösongelmien takia. Ennestään oli tiedossa kosketusallergioita ja mansikka ja pähkinä allergia. Nyt melkein kuukauden kitisi ja vikisi melkein tauotta, välillä raivosi pahaa oloaan. No meillä otettiin rankka dietti käyttöön ja tuloksena on poika joka leikkii nyt rauhallisesti pitkiäkin aikoja, muutkin kelpaavat hoitamaan kuin äiti. Yöt rauhoittuivat, maha rupesi toimimaan, syöö paremmin ja jatkuva kitinä jäi pois. Ei varmaankaan teillä syynä mutta meillä ainakin käytösongelmat näkyvät silloin kun on nälkä, väsy tai muu vastaava. Niinpä koetetaan välttää noita tilanteita jo etukäteen jolloin kiukuttaa herkästi...
Tsemppiä.
t. MiTeSa
Nyt ei ole omia kokemuksia juuri noista jutuista mutta voin kuvitella miltä sinusta tuntuu..
Kamalaa että jotkut pitävät poikaasi ilkimyksenä, minusta kukaan lapsi ei ole sellainen. Älä anna poikasi tuntea oloaan tuhmaksi vaikka muut niin sanoisivatkin.
Minusta tuntuu että tarha voisi auttaa tuossa ongelmassa. Tai sitten se saattaa väliaikaisesti pahentuakin. Luulisi että muiden lasten seura ilman vanhempia voisi auttaa..
Toivottavasti löydätte ratkaisun.
Mielelläni kyllä kokeilisin päinvastaista tekniikkaa kun jotenkin tuntuu että se voisi toimia meillä paremmin. Mutta kun tuo englannintaito on vähän ruosteessa... Olisikohan vastaavaa teosta suomeksi ;)
Kun poika oli 2v ja tyttö 6kk niin me kokeiltiin että ei " rangaistu" ollenkaan vaan kun poika kiusasi siskoaan niin annettiinkin vain huomiota hänelle ja samalla aikaa koitin muutenkin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Pikkuhiljaa siitä meillä sitten tilanne alkoikin rauhoittumaan mutta en ole sit ihan varma että mikä auttoi... huomio, rankaisematta jättäminen, ikä, vai mikä... Mutta jossain välissä sitten päädyttiin taas tuohon jäähyyn tai tavaran varakoimiseen kun ei se siskon kiusaaminen kuitenkaan loppunut.
andina:
HeiKokeilepa ihan toista taktiikkaa kuin jäähyjä ja muita rangaistuksia. Tilaa Bebesistä kirja Alfie Kohn: Unconditional Parenting.
Varmasti poikasi on ihana ja teidän täytyy pitää huoli, että hän myös itse tietää olevansa ihana poika, eikä tuhma poika.
Jos päätät kokeilla tätä toista tekniikkaa, tule kertomaan tänne kokemuksesi!
Kiitos sinullekkin viestistä!
Itse olen kans joskus miettinyt että olisiko jotain allergiaa mutta olen sen sitten hylännyt koska
meillä vanhemmilla ei ole kummallakaan mitään allergioita eikä kummallakaan lapsella ole ainakaan vielä ollut edes mitään epäilyjä lääkärien suunnalta että jotain olisi
Poika ei ole ollenkaan " kitisijä" vaan jos voi sanoa suoran toiminnan mies eli kimppuun vain :/
Poika nukkuu suht hyvin (herää kerran yössä)
Maha toimii hyvin
Tuon olen kyllä itsekkin huomannut että väsyneenä, nälkäisenä ja kyllästyneenä (tekemisen puute) niin silloin " ilkeilee" entistä enemmän. Ja niitä on koitettu välttääkkin mutta ainahan lapsi on vähän nälkäinen ennen syntiä ja illalla ollaan väsyneitä ennen kuin mennään nukkumaan. Mutta silloinkaan ei saisi käydä siskon tai muiden lasten kimppuun! Sen kun sais loppumaan...
Toivottavasti teillä allergiat helpottaa jossain vaiheessa mutta hyvä että olette kuitenkin nyt saanut selvyyden teidän lapsukaisen " käytösongelmiin" ;))
MiTeSa:
Itselläni meinasi nyt joulunaikaan mennä hermo 3-vuotiaan pojan käytösongelmien takia. Ennestään oli tiedossa kosketusallergioita ja mansikka ja pähkinä allergia. Nyt melkein kuukauden kitisi ja vikisi melkein tauotta, välillä raivosi pahaa oloaan. No meillä otettiin rankka dietti käyttöön ja tuloksena on poika joka leikkii nyt rauhallisesti pitkiäkin aikoja, muutkin kelpaavat hoitamaan kuin äiti. Yöt rauhoittuivat, maha rupesi toimimaan, syöö paremmin ja jatkuva kitinä jäi pois. Ei varmaankaan teillä syynä mutta meillä ainakin käytösongelmat näkyvät silloin kun on nälkä, väsy tai muu vastaava. Niinpä koetetaan välttää noita tilanteita jo etukäteen jolloin kiukuttaa herkästi...Tsemppiä.
t. MiTeSa
Kiitos viestistäsi!
Joo tuo tuntuu ihan hirveältä kun omaa lasta joku pitää ILKEÄNÄ. Se voi jostakin tuntua että no eihän siinä mitään mutta kun kohteeksi joutuu oma lapsi niin... itse olen kans ehkä ennen lapsia syyllistynyt siihen että jos joku kaverin lapsi oli vilkas ja ehti joka paikkaan tuli ajateltua että voi kauhee ku tuo lapsi on hirveä. Mutta nyt jos vastaavaa näen niin se tuntuu tosi luonnolliselta ja vaikka tekis mitä niin ajattelen että kaikkeen löytyy joku selitys. Jostain ne lapsen " käytösongelmat" johtuu kun vain itsekkin tietäis että mistä meilä ne johtuu...
Itse toivon kans että tuo tarha auttais...
Rianna80:
Nyt ei ole omia kokemuksia juuri noista jutuista mutta voin kuvitella miltä sinusta tuntuu..Kamalaa että jotkut pitävät poikaasi ilkimyksenä, minusta kukaan lapsi ei ole sellainen. Älä anna poikasi tuntea oloaan tuhmaksi vaikka muut niin sanoisivatkin.
Minusta tuntuu että tarha voisi auttaa tuossa ongelmassa. Tai sitten se saattaa väliaikaisesti pahentuakin. Luulisi että muiden lasten seura ilman vanhempia voisi auttaa..
Toivottavasti löydätte ratkaisun.
Kuulostaa kyllä ikävälle tuo tilanteenne..=(Musta kyllä vaikuttaa siltä että poikasi kaipaa huomiota. Lisää kahdenkeskistä aikaa poikasi kanssa. esim.joku yhteinen harrastus mihin sisko ei pääse mukaan. Olisiko tällainen mahdollista?
Meillä poika kiusasi pikkuveljeään tämän ollessa ihan pieni. Vieläkin sitä tapahtuu silloin tällöin. Ainakin silloin kun imetän pienempää ja isompi ei saa huomiota. Olen huomannut myös,että väsynneenä isompi tekee enemmän pahuuksia.
Voi olla että hoitoonvieminen parantaa tilannetta. Ainakin meidän hoitotätiltä on tullut pelkästään positiivista palautetta poikamme käytöksestä vaikka se kotona on monesti päinvastaista. Monesti lapset käyttäytyvät muiden kuin vanhempien läsnäollessa huomattavasti paremmin.Näin ainakin meillä =)
Kiitos viestistäsi!
Paljon on varmasti juuri tuota huomionkin hakemista mutta pelottaa että onko nämä ikävät tavat jo " jääneet päälle" että vaikka saakin huomiota niin ei jotenkin osaa enää lopettaa toisten kiusaamista....
Muskarissa me käydään pojan kans kahdestaan kerran viikossa ja sen jälkeen jäädään aina puistoon kahdestaan leikkimään. Ja kun poika ei nuku päiväunia enää niin lähes päivittäin pikkusiskon päiväunien aikaan teemme jotain kivaa sisällä (ellei äitillä ole niitä kotitöitä...). En tiedä mitä muuta vielä tuohon lisäis kun tuntuu että ei ole enää aikaa mistä repiä lisää yhteistä aikaa...
Poika kulki viime syksynä kerhoissa ja ei sieltä tullut koskaan palautetta että ois tehnyt mitään ikävää. Kait se sielä ihan reippaasti oli. Kun kysyin että miten on mennyt niin aina sanoivat että hyvin että hyvin on osallistunyt jne jne. Kerran oli kyllä alkanut villittelee ja saanut kaikki muutkin lapset villiintymään (hyppineet pöydillä, juoksennelleet, kiljuneet,... mutta ei mitään pahaa... ;) Oli ollut hoitajalla piteleminen kun oli ollut yksin 10 lapsen kans...
2xmarrasmamma:
Kuulostaa kyllä ikävälle tuo tilanteenne..=(Musta kyllä vaikuttaa siltä että poikasi kaipaa huomiota. Lisää kahdenkeskistä aikaa poikasi kanssa. esim.joku yhteinen harrastus mihin sisko ei pääse mukaan. Olisiko tällainen mahdollista?
Meillä poika kiusasi pikkuveljeään tämän ollessa ihan pieni. Vieläkin sitä tapahtuu silloin tällöin. Ainakin silloin kun imetän pienempää ja isompi ei saa huomiota. Olen huomannut myös,että väsynneenä isompi tekee enemmän pahuuksia.
Voi olla että hoitoonvieminen parantaa tilannetta. Ainakin meidän hoitotätiltä on tullut pelkästään positiivista palautetta poikamme käytöksestä vaikka se kotona on monesti päinvastaista. Monesti lapset käyttäytyvät muiden kuin vanhempien läsnäollessa huomattavasti paremmin.Näin ainakin meillä =)
Hei,
Joo eipä tuota kirjaa ole suomeksi saatavilla. Enkä oikein osaa selittää sen sisältöä.. Kirjoittaja lähtee siis täysin päinvastaisesta liikkeelle, kuin esim Supernanny. Ei jäähyjä ollenkaan, ja rangaistuksia mahdollisimman vähän. Valinnanmahdollisuuksia myös pienille lapsille ja ylipäätänsä kaikenikäisten lasten kunnioittamista. Ei myöskään positiivista huomiota kun tekee jotain " oikein" vanhempien mielestä, vaan sitä, että tavallaan aina HUOMIOI lapsen ja HUOMAA mitä lapsi tekee. Että lapsi oppisi, että ei ole riippuvainen kehuista ja palkinnoista. Tämä kirjoittaja ei siis myöskään kannata ns. tarratauluja.
On aika vaihtoehtoinen lähestymistapa.
Tässä jotain kirjasta myös suomeksi:
http://www.bebes.fi/kauppa/product_reviews.php?products_id=1145&reviews…
Mutta, oma lapseni ei ole vielä noin vanha, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta hyvin voin kuvitella, että tuntuu ihan kamalalta sinusta.
Yritä vaikka ajatella, että lapset EIVÄT OLE TUHMIA, vaan jostain syystä käyttäytyvät tietyllä tavalla. Osoite pojallesi teoin, että luotat häneen ja arvostat häntä. Anna osallistua kaikkeen mahdolliseen.
Voihan olla, että tuo liittyy myös ikään.. ja on ennenkaikkea mustasukkaisuutta sisaruksesta.
Minusta on ainakin ihanaa, kun muut pitävät lapsestani, ja isovanhemmat varsinkin ihastelevat jatkuvasti. Siitä tulee tosi hyviä fiiliksiä itselle.
Hei.
Olen pahoillani tiedän tilanteestanne, se on varmasti ahdistava.
Meillä (neljä lasta) oli vähän vastaava tilanne ja meidän tuttavamme (lapsipsykologi) sanoi että lapsella on tapana vahvistaa sellaista käyttäytymistä mikä häneen liitetään.
Eli jos lapselle sanotaan koko ajan että ' hyi olet tuhma' tai teit tuhmasti' silloin lapsi mieltää olevansa tuhma ja tekevänsä tuhmasti.
Ja lapsi sitten myös pyrkii vahvistamaan tätä käyttäytymistään koska uskoo ja luulee että se on sitä, mitä häneltä odotetaan. Lapsi siis jotenkin ajattelee että hän on tuhma ja ilkeä ja jatkaa siksi tällaista käyttäytymistä. Varsinkin jos koko ajan ja kaikilta kuulee olevansa ilkeä ja tyhmä - uskoisihan siihen jo aikuinenkin jos jatkuvasti sanottais että olet tyhmä ja ilkeä.
Kannattaa kuulemma kiitellä lasta joka käänteessä niistä OIKEISTA asioista, siis vaikka että syö itse: ' let hyvä ja taitava' tai pukee paidan: ' kukaan ei pue paitaa niin hyvin kuin meidän poika' .
Jos on kiltti jollekin - kenelle vain - pitää olla heti sanomassa ' olit tooosi kiltti ja kiva poika nyt, hienosti tehty' .
Tuhmat ja pahat teot lopetetaan viemällä lapsi kauemmaksi ja samalla sanotaan: ' ei, ei saa lyödä, purra, raapia...' Mutta lasta ei viedä leikistä pois kokonaan, vain sivummalle niin että lapsi ymmärtää jäävänsä muiden seurasta paitsi jos tekee em. asioita.
Jos lapsen vie pois pois muiden seurasta, se aiheuttaa turhautumista ja suuttumusta ja sitten punkee taas päälle se ilkeys ja tuhmuus - jonka takia siihen tilanteeseen alunperin jouduttiinkin.
Tilanteet siis ruokkivat itseään.
Poispääsy on helppoa. Me teimme näin, ohjeiden mukaan ja parissa kuukaudessa potkimiset, puremiset ja kiljumiset olivat muisto vain:
Kiitosta pitää siis jakaa - ja paljon ja kaikesta. Ja kehua sellaisistakin asioista joita lapsi on osannut jo ' vuosikaudet' ...Lapsen kasvot alkoivat pikkuhiljaa loistaa joka kerta kun hän kuuli miten hyvä hän oli.
Kun sattui pahisjuttuja, vietiin metrin verran kauemmaksi ja sanottiin vain ' ei purra' tms.
Jos lapsi heti perään rakensi vaikka tornin itsekseen, kiittelimme tornin hienoutta - emme muistelleet pahaa tekoa kuin vain sen verran että siirsimme lapsen toiseen paikkaan.
Pikkuhiljaa poikamme oppi ne asiat joista tulee hyvä mieli - hänelle itselleen - ja sitten jäi pois nämä joista tuli paha mieli - hänelle itselleen. Se, että muillakin tulee hyvä tai paha mieli samoista asioista on tietenkiin näppärää...
Mutta kiitoksella, kitoksella, kiitoksella, rakkaudella, rakkaudella, rakkaudella ja tavallisella äänensävyllä - ei huutamista - ja toistolla, toistolla, toistolla, toistolla - näillä pääsee upeisiin tuloksiin.
Mutta jaksaa täytyy ainakin 1 kk.
Meillä on ihana poika jolla oli tapan purra, potkia, lyödä ja kirkua - mutta todennäköisesti se johtui sitä että me myös omalla syyttelyllämme olimme myös osaltamme tekemässä hänestä sellaista.
Sanoimme että meidän Jere potkii ja puree - varokaa! Ja miedän Jerehän potki ja puri kun ei halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä...
Toivottavasti tästä oli apua.
Vanhemmuudessa rankinta on se että joutuu katsomaan välillä itseään peiliin ja huomaamaan ettei olekaan aina ollut niin hyvä.
Mutta aina voi - ja pitää - muuttua.
T: AM
" Sanoimme että meidän Jere potkii ja puree - varokaa! Ja miedän Jerehän potki ja puri kun ei halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä... "
Itselläni on muuten tapana suunnilleen esitellä meidän poika uusille ihmisille tähän tapaan (siis jos heillä on lapsia). Siksi että jos sattuu että en itse olen pojastani käden ulottuvilla niin jos toiset vanhemmat olisivat kuitenkin valppaana ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Mutta AINA koitan varmistaa että poikani ei pääse sanojani kuulemaan!!
Meilla kotona ollaan alusta asti vältetty sanomasta että olit tuhma tai ilkeä. Ollaan ehkä sanottu että tuo oli tuhmasti tehty ja nykyään kyllä koitan välttää sitäkin vaan sanon ihan vain että ei saa lyödä, ei saa pukata, jne
Parille läheiselle ihmiselle olen jopa sanonut että lasta ei koskaan saa sanoa tuhmaksi jos ovat alkeen meidän poikaa " nimittelemään" . Onneksi ovat sit kerrasta oppineet ;)
Aika lailla samoilla linjoilla meillä on nyt toimittukin kuin teillä mutta noita tapoja ei ole saatu pois. Sen virheen olen kyllä tehnyt (myönnettäköön) että joskus olen " kaunistellut" poikani tekoja ihan vain sen takia että pojastani ei ajateltaisi niin pahasti. Mutta ne poika on kuullut... Näinhän olen tavallani antanut " hyväksyntäni" hänen teoilleen vai mitä?
Mäkin vähän pelkään että poikasi kuitenkin aistii muiden reaktioista että häntä pidetään ilkeänä ja se sitten osaltaan vaikuttaa käytökseen. Minä en ollenkaan usko että tuonikäset vielä osaisi olla kauhean ilkeitä. Yleensä kun juttelen tai saan olla jonkun " ilkeänä pidetyn" kanssa niin huomaan että lapsi on ihan ihana kun häntä vaan kohtelee sellaisena. Tämä siis kommenttina tuttujesi nimittelyyn.
Jos teillä ei enää kotona ole pahempia ongelmia tuon kanssa niin luulen että poikasi aistii senkin että sinua jännittää tapaamiset muiden kanssa ja että pelkäät mitä poikasi tekee. Uskon, että tätä on tosi vaikeeta muuttaa mutta yritä jotenkin seuraavan kerran lähteä ihan avoimin mielin. Jos lapsi sitten kuitenkin lyö tai raapii tai puree niin asiaa kaunistelematta torut häntä ja sanot että noin ei saa tehdä. Ei siis mitään pahoitteluja että " meidän poika on tuollainen" vaan reilu anteeksipyyntö juuri siitä mitä poika sillon on tehnyt.
Ja sitten kauheasti kehuja kaikesta hyvästä =) Älä pelkää hoitoon viemistä. Sitten kun se on ajankohtaista niin esittele asia pojalle kivana asiana joka tehdään hänen hauskuuden vuoksi (eli ei niin että äidin on nyt pakko mennä töihin ja siksi sinä joudut hoitoon). Jos mahdollista niin alottakaa vähän pehmeämmin eli muutamana päivänä viikossa esim. Päiväkodissa poika saattaa sitä paitsi oppia " karulla tavalla" että joku isompi saattaa antaa samalla mitalla takaisin. Muutenkin ehkä omanikästen seura on hänelle hyväksi eikä hänestä tule mikään ihme päiväkodin kiusaaja.
Kaikkea hyvää teille ja tulethan myöhemmin kertomaan mitä teille kuuluu!
Kent ja lapset 7v5kk, 3v5kk ja 1v9kk
..että kuulostaa vähän samantapaiselta kuin meillä ja IHANAA että ihmisillä on todella hyviä vinkkejä tähän asiaan! Olen meinaan ruvennut miettimään että onko vika minussa kun poika 4v käyttäytyy kanssa välistä (tai no, aika useinkin) huonosti, paitsi tietty kerhossa kun äiti ei ole paikalla ;) Meillä on kanssa tuota kavereiden lyömistä ja tönimistä yms havaittavissa, mutta täytyy sanoa pojan puolustukseksi että ainakin joskus olen huomannut toisen lapsen aloittavan ja kun meidän poika ei ole moksiskaan jos häntä vähän tuuppaistaan niin antaa sitten takaisin ja siitä sitten tämä toinen lapsi alkaa huutaa.
Poika on tosi kilpailuhenkinen ja haluaa olla ekana liukumäessä/keinussa tms ja siinä sitten tönitään kaverit pois edestä. Välillä voi olla että ilman syytä menee tökkäämään, jolloin huomaakin että lapsilta on tekeminen loppunut ja keksitään sitten lisää eli meilläkin ainakin osa tuhmailusta johtuu tekemisen puutteesta. Minua on myös haukuttu päin naamaa huonoksi kasvattajaksi ja huonoksi äidiksi, koska poikani on uhannut lyömisellä ja se jos mikä tuntui pahalta =(
Itse olen tehnyt juuri näin että olen temmannut lapsen tuhmana olemisen, ainakin parin huomautuksen jälkeen, leikeistä puiston penkille istumaan jäähylle ja välillä sitten taistellaan siinä 15 minuuttia kun hän ei meinaa istua. Olenkin sitten toiminut aivan väärin tilanteessa =( Kokeilen tätä uutta tapaa heti huomenna (mikäli aihetta tulee)! Ja meillä on kyllä aika joskus myös taidettu kysyä että miten poika on niin tuhma niin pitää se kitkeä kokonaan pois ettei yllytä olemaan tuhma!
Olen ekaa kertaa palstalla ja täytyy sanoa että täällä on aivan ihana tunnelma verrattuna kaksplussaan. Valitettavasti eksyin ensin sinne erään ongelmani kanssa ja minut suurinpiirtein lynkattiin kun kysyin neuvoa. Harmi kun en tänne ongelmaani esittänyt, olisin varmasti saanut OIKEITA neuvoja haukkujen sijaan.
Ehkä kysyn apua uudestaan tähän ongelmaani täältä=) Omasta puolestani haluan esittää kiitokset kaikille tähän ketjuun vinkkejä antaneille!