Onko muita joilla ei lapsena ollut omaa omaisuutta?

Kuulostaa kamalalta.

Minulla ei ollut lapsena/nuorena juuri omaisuutta, mutta sen, minkä hankin, sain toki pitää. Kesätyörahat jne.

T: Assburger

Omaisuutta ei ollut, mutta kesätyörahat toki sain käyttää itse.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta.

Minulla ei ollut lapsena/nuorena juuri omaisuutta, mutta sen, minkä hankin, sain toki pitää. Kesätyörahat jne.

 

T: Assburger

Hyvä kun sait pitää jutut. Onhan tuo katkeruutta jättänyt. Poikki välit molempiin laittanut aikuisena. Alkaa vasta nyt tajuamaan kuinka sairasta meininkiä tuo oli. -ap

Kuulin juuri päässäni äitini paskaisen naurun. Muahhahhah. Rähhähhäh. Sullako muka? Hohhohhoo. Milläs rahalla sinä sellaista, eipä taida olla, lälläslää!? 

Kämpän lasi metsään päin ja puiset lelut omaisuutena on se paska mikä löytyy kynsien alta

Vierailija kirjoitti:

Kuulin juuri päässäni äitini paskaisen naurun. Muahhahhah. Rähhähhäh. Sullako muka? Hohhohhoo. Milläs rahalla sinä sellaista, eipä taida olla, lälläslää!? 

Mulla on semmonen perstutina että oot jo tajunnut laittaa välit poikki? -ap

Kesätyö- ja ylioppilaslahjarahojen ottaminen on rikoslain mukainen rikos. 

Jos ylänuolittaa avausta, onko sitä mieltä, että kohelu on oikein?

Minulla äiti avasi postissa tulleen palkkalaskelmani ja lupaa kysymättä lainasi vähät palkkarahani. Itsellään oli ihan hyväpalkkainen vakituinen työ.

Minultakin kaikki mahdolliset rahat pöllittiin ja lahjat ja muu omaisuus myytiin salaa kirpputorilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ylänuolittaa avausta, onko sitä mieltä, että kohelu on oikein?

Ei.  Tietenkään.

Minullakaan ei ollut oikeastaan mitään omaa. Jopa vaatteet piti jakaa siskon kanssa ja lahjat, jos sellaisia sain, piti antaa joko siskon tai vanhempien käyttöön.

Kesä,-ja viikonlopputöissä kävin 13-vuotiaasta saakka ja sama juttu. Rahat menivät vanhemmille. 

Tämä koski myös aineettomia asioita eli omaa tilaa tai aikaa ei ollut. Olin kokonaisvaltaisesti muiden käytössä. Kaikkeen minuun liittyvään kuului vanhempieni ahkerasti käyttämä lause: et sää tuollasta tartte. Tai: tarviksää muka tollastakin. En siis tarvinnut yhtään mitään, en ansainnut yhtään mitään. 

Tämän kaiken tajuamiseen meni todella kauan, enhän elämässäni ollut koskaan muusta tiennyt. Rajojen vetäminen ja niistä kiinni pitäminen on yhä tietoisesti tehtävä ja helposti lipsun niistä. Olen kokenut useamman loppuun palamisen tämän vuoksi.

Vanhempieni kanssa en ole enää missään tekemisissä. Oman elämän ja oman ihmisarvon rakentaminen on ollut kova työmaa, eikä siitä valmista taida tullakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakaan ei ollut oikeastaan mitään omaa. Jopa vaatteet piti jakaa siskon kanssa ja lahjat, jos sellaisia sain, piti antaa joko siskon tai vanhempien käyttöön.

Kesä,-ja viikonlopputöissä kävin 13-vuotiaasta saakka ja sama juttu. Rahat menivät vanhemmille. 

Tämä koski myös aineettomia asioita eli omaa tilaa tai aikaa ei ollut. Olin kokonaisvaltaisesti muiden käytössä. Kaikkeen minuun liittyvään kuului vanhempieni ahkerasti käyttämä lause: et sää tuollasta tartte. Tai: tarviksää muka tollastakin. En siis tarvinnut yhtään mitään, en ansainnut yhtään mitään. 

Tämän kaiken tajuamiseen meni todella kauan, enhän elämässäni ollut koskaan muusta tiennyt. Rajojen vetäminen ja niistä kiinni pitäminen on yhä tietoisesti tehtävä ja helposti lipsun niistä. Olen kokenut useamman loppuun palamisen tämän vuoksi.

Vanhempieni kanssa en ole enää missään tekemisissä. Oman elämän ja oman ihmisarvon

jos näin on niin kyllä on erittäin traagista, ei olisi pitänyt tuollaisia kokea nuorena

Minulla oli oma tili (viikkorahat), oma pyörä, omat kirjat, omat lelut....

Jaa, mulla äiti lähinnä ylpeilee edelleen sillä, että ei hemmottele kakaroita. Pitää sitä jonain hyvyyden mittarina. Mutta ei kyllä ihan tuollaista sentään ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakaan ei ollut oikeastaan mitään omaa. Jopa vaatteet piti jakaa siskon kanssa ja lahjat, jos sellaisia sain, piti antaa joko siskon tai vanhempien käyttöön.

Kesä,-ja viikonlopputöissä kävin 13-vuotiaasta saakka ja sama juttu. Rahat menivät vanhemmille. 

Tämä koski myös aineettomia asioita eli omaa tilaa tai aikaa ei ollut. Olin kokonaisvaltaisesti muiden käytössä. Kaikkeen minuun liittyvään kuului vanhempieni ahkerasti käyttämä lause: et sää tuollasta tartte. Tai: tarviksää muka tollastakin. En siis tarvinnut yhtään mitään, en ansainnut yhtään mitään. 

Tämän kaiken tajuamiseen meni todella kauan, enhän elämässäni ollut koskaan muusta tiennyt. Rajojen vetäminen ja niistä kiinni pitäminen on yhä tietoisesti tehtävä ja helposti lipsun niistä. Olen kokenut useamman loppuun palamisen tämän vuoksi.

Vanhempieni kanssa en ole enää missään tekemisissä. Oman elämän ja oman ihmisarvon

Hyvin sanoitettu. Yllättävän pitkä aika tuohon menee. Olen kokenut paniikkikohtauksia itsekin silloin aikoinaan, enkä edes tiedostanut että ne on paniikkikohtauksia. -ap

Äitipuoli myi kirppiksellä kaiken, joka äidin hääpuvun, ja piti rahat itsellään. Sinne meni kummeilta lahjaksi saatu tietokone ja lelut, koska "eihän lapset omista mitään, ne on oikeasti vanhempien tavaroita".

Toki sain lahjat ja muut pitää itse . Viikkorahaa ei ollut mutta jos pyysin ( tiesin ettei paljoa ole joten en pyytänyt kalliita ) jotain pientä yleensä sain sen .Olen ihan tyytyväinen lapsuuteeni näin aikuisena katsottuna.

Mun synttärirahat piti tallettaa tilille, josta äitini sitten kavalsi ne. Toki ne menivät ruokaan ja asuntolainan maksuun, mutta silti. Kun sain tiliini käyttöoikeudet 18-vuotiaana, se oli tyhjä, mutta enpä silloin osannut nostaa asiasta meteliä. Välit katkesivat myöhemmin vanhempiin, nyt ovat vanhoja. Aion silti vaatia lakiosan perinnöstäni, mm. tuon lapsuudenkodin myynnistä, jonka lainoja on maksettu minun rahoillani. Sisarusteni mielestä on törkeää ottaa perintöä, jos ei ole väleissä, mutta haen omani tarvittaessa oikeuden kautta. Ovathan rahani kasvaneet korkoakin vuosikymmenien aikana.

Joo, toinen vanhemmistani varasti meidän lasten rahoja.