Siis missä vaiheessa alle 30-veetkin on alkanut puhua ettei " me enää niin nuoriakaan olla" lasten hankinnan yhteydessä.
Siis haloo, 20-vuotiaanako alkaa jo oikeasti vanhenemaan niin että 25 on viimeiset hetket. Mä pistäisin noihin lukuihin 10 lisää! Ei ihme että nuorilla naisilla on paineita, kun edes lastenteosta ei sanota, että myöhemminkin ehtii ja jaksaa paremmin.
Kommentit (19)
Tänään kyllä meinasin täräyttää turpaan opiskelukaveriani (22-v mies), joka sanoi minulle " sä et tykkää Star Trekistä kun olet liian vanha!" :OOOO
Ja näin olen tehnyt. Enkä kokenut olevani niin nuori enää.
Sen takia, että on se 10v enemmän aikaa itselle ( ja lapsenlapsillekin, kuka tietää ) sitten ennen eläkettä ja pahempia vanhuusajan sairasteluja.
Nyt kyllä tiedän, että 10 vuotta myöhemminkin olisi kyllä jaksanut, ja ei siitä olekaan kyse. Vaan siitä että on sopivasti elämässä nuoruutta, ja sitä vanhuutta. Eikä vaan jompaa kumpaa. Ja elämää on toki lastenkin kanssa, ennenkuin joku pääsee siitä sanomaan, mutta se on tietysti erilaista ja sekin on pohdittu, että milloin se olisi kivointa ja kannattavinta olla. Jos pystyy kerran itse valitsemaan. Ja jos ei pystyisikään, niin 35 v -40v ikäisenä olisi ikävä huomata, että kärsiikin lapsettomuudesta ja alkaa hoitoja tms. etsiä, kun kerran on tiennyt aina haluavansa lapsia kuitenkin, harmittaisi kovasti.
Puhumattakaan siitä, että olisin 40, kun aletaan yrittämään ekaa lasta.
Kukin tavallaan. Itse ainakin toivon, että saan ekan lapsen ennen kuin täytän 30v.
Psyykkinen puoli onkin sitten ihan eri juttu. Eikä se tarkoita, ettei yli 30-vuotiaat voisi saada lapsia, se on vain biologisen kannan osuus hommaan.
En käsitä näitä ikäpohdintoja ollenkaan.
ja kyllä koin että en ole ihan nuori enää!! Sen huomasi neuvolassakin kun valmennusryhmässä kaikki muut sattuivat olemaan monta vuotta nuorempia, kenties opiskelijoita ja työttömiä... ihan perusasioista keskustellessa tuntui että olen jo vähän vanhempi. Neuvolan terveydenhoitaja oli minua paljon nuorempi. Samoin neuvolasta laitettiin niskapoimu-ultraan jota ei tehty automaattisesti täällä alle 30-vuotiaille, olin jo riskiryhmää. Vauva-aikana olen huomannut että en jaksa valvoa enää yhtä hyvin kuin mitä kenties olisin jaksanut monta vuotta sitten. Itse olen pitänyt ihan biologisena totuutena että en ole enää ihan hedelmällisimmässä iässä.
Suomessa kyllä nykyisin keski-ikä alkaa tuossa nelikymppisenä. Siis teoreettinen.
Kolmikymppiset keski-ikäisiä.. heh heh.. :D :D
Eikös suomalaiset naiset elä keskimäärin 84 vuotiaiksi. Keski-ikäinen on kyllä siis siinä neljänkympin korvilla.
Yksinkertaisesti vain haluan saada lapset nuorena, siinä ei liene mitään väärää? Esikoisen sain kun olin 24-vuotias, toisen pukkasin 26-vuotiaana. Tässä nyt arvomme, että haluammeko vielä kolmannen -tosin tätäkään päätöstä ei kauan enää voi lykätä, kun 30 lähestyy. Kyseessä ei siis minulle ainakaan ole mikään kuvitelma, ettenkö olisi 40-vuotiaanakin vielä ihan kelpo äiti vauvalle tai ettenkö osaisi synnyttää. Haluan vain saada lapseni tässä iässä, että pääsen sitten vauhtiin kunnolla työelämässä.
miehen kanssa mietittiin että alettaisko yrittään vielä kolmatta lasta. Eka tehtiin 25v ja toka 28v. Nyt minä olen 32 ja mies 34. Ja tultiin siihen tulokseen että on aika viimeiset hetken tehdä kolmas lapsi jos sen tekee...
Ja päätettiin jättää tekemättä koska sen syntyessä olisin 33 (täyttäisin samana vuonna 34) ja mies vastaavasti kaksi vuotta vanhempi. Juu kyllä ihan " vanhalta" iältä tuntuu ainakin lapsen tekoon.
tuollainen ikäsuunnittelu aina onnistu. Mutta siinä vaiheessa kun ikää alkaa olla mittarissa 35, ja elämän kolhut ovat koulineet kypsäksi ja itselleen ja muille armolliseksi, voi ihan vain naureskella tämän tyyppiselle keskustelulle=).
Puhumattakaan siitä, että olisin 40, kun aletaan yrittämään ekaa lasta.
Kukin tavallaan. Itse ainakin toivon, että saan ekan lapsen ennen kuin täytän 30v.
[/quote]
Minulla on todennäköisesti välilevynpullistuma joka 99% varmuudella nyt sitten leikataan. Lääkäri painotti juuri ikääni, olen 31 vuotias ja koska olen nimenomaan nuori.
olla hankkimatta lapsia nelikymppisenä. Jokainen toivottavasti tietää tuossa omat rajansa ja miehensä kanssa. Ystäväni esimerkiksi suunnitelee lapsen hankintaa ja hänen miehensä olisi vähintään 49 v kun lapsi syntyisi. Siihen en itse ryhtyisi... mutta se onkin jo toinen aihe se.
Eli siinä mielessä 30-vuotias ensisynnyttäjä on jo aika vanha. Tämä nyt vain on biologinen fakta ja lääkäreiden mukaan suurin syy lapsettomuuteen on, että lapsia halutaan yhä vanhempina.
Onhan noita tilastoja ja taulukoita naisen hedelmällisyydestä olemassa ja niiden mukaan kolmekymppinen alkaa olla jo ikääntymään päin, jos ihan vaan lisääntymistä ajatellaan. Toisaalta vanhainkotiin kolmekymppinen on ihan armotta liian nuori :)
mutta eihän sitä kukaan nelikymppinen ensisynnyttäjä tai raskaaksi aikova halua ajatella ;)
niin, ikää voi ajatella eri tavoin. Kolmikymppinen on nuori vaikka elinsiirtojonossa, mutta vanha vaikka ammattikoulussa.
Näin sanoin lääkärillekkin että tuskin pääsen vielä eläkeputkeen :)
Ja jos elän 80 vuotiaaksi niin joudan kyllä makailemaan tässä kunnossa sängynpohjalla.
Tuohon lisääntymiseen toteaisin että onhan se totta että lapsettomuusprosentti kasvaa melko huimaa vauhtia kun nainen on ohittanut 25 vuoden iän mutta en sanoisi silti 30 vuotiasta vielä iäkkääksi noin niin kun yleisesti ottaen.
Alle kolmikymppisenä olin vielä ihan kakara, nyt katsottuna. Lapset sain vasta nelikymppisenä - onneksi! Mutta ihmiset ON erilaisia. On todella vastuuntuntoisia ja kypsiä alle kolmikymppisiä ja tosi teinejä (mieleltään) nelikymppisiä. Ei ne numerot niin paljon kerro.
Ja olen kerran kuullut, kun yksi 17-vuotiaana raskaaksi tullut perusteli, että onhan tässä jo ehditty elämää nähdä...