Hössötyksestä lapsen kanssa. Viitsiikö puuttua?
Ystävälläni on yksivuotias, joka on kuulemma ihan mahdoton kitisijä. Noh, joka kerran kun lapsi avaa suunsa, niin äiti rientää hädissään hyssyttelemään ja voivottelemaan ja kauhistelemaan, että mikä sulla oikein on? Mikä tätä lasta vaivaa. Monessa tilanteessa mielestäni ei ole ollut kysymys muusta kuin siitä, että lapsi on innostunut jostain ja huutelee iloaan. Ja tietenkin on oppinut myös saamaan huomiota näin. Siis viitsinkö huomauttaa. Tuntuu pahalta varsinkin kun äiti tuntuu jatkuvasti puhuvan lapsestaan pahaa - kun on niin kauhea kitisijä. Kamalaa syyllistämistä, kun vika ei suinkaan ole lapsessa.
Kommentit (2)
eihän sitä tarvitse töksäyttää mitään. Kerrotte vaikka esimerkin: " kun meillä oli näin, tehtiin sitten näin, siitä seurasi näin. Oletko kokeillut, meillä toimi?" Jne.
Mullakin on vähän saman tyylinen ongelma, lapsi on vaan pienempi. Tutun äiti pyysi MINUA neuvomaan tuttuani vauvan hoidossa, koska " mulla on tuoreempia kokemuksia lapsen hoidosta kuin hänellä" . Aika lailla arastelen kyllä mennä neuvomaan tuttuani, jos oma äitinsäkään ei uskalla... :) Kyse on siis ihan uudesta äidistä, joka varmaan tarvitsisi neuvoja kokeneemmilta, mutta voi sitten hyvinkin kokea, että hänen varpailleen hypitään...