Miten löytää oma persoona uudestaan jos on kadottanut sen erakkouden takia?

Kiinnostaa minuakin.

En tiedä. Toistaiseksi jun iltakaljat ja mietin vähän. En paljoa

narsisteilla ja sosiopaateilla on tuo sama, oman persoonan vaje

he löytävät uuden muilta ihmisiltä

Mietin juuri eilen samaa asiaa. Olen jotenkin parin viime vuoden aikana tullut niin yksinäiseksi, että en enää tiedä millainen olen persoonaltani. Lisäksi kuvittelen yksinäisyyteni ja parin tapahtuman vuoksi, että kukaan ei halua olla kaveri kanssani ja jotenkin sitten yritän mukautua erilaiseksi silloin harvoin kun nykyään olen jossain seurassa. Ja minä olen siis aiemmin ollut suht normaali sosiaalisuudella varustettu ihminen ja nyt lähivuosina vasta tosiaan tipahtanut kuvioista ulos. Jotenkin sitä ei uskalla olla enää oma itsensä, kun ilmeisesti se on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Jännä juttu, että joku on pohdiskellut samaa asiaa. Vastausta mulla ei siis sulle ole, yhtä kadoksissa minäkin.

Elin vähän kuin erakkona lähes 10 vuotta. Tein töitä yrittäjänä kotoa käsin ja asuinkin hyvin kaukana kaikesta keskellä metsää. Etenkin talvella meni helposti viikko etten edes vilaukselta nähnyt muita ihmisiä. Kyllähän minä yksinolosta nautin suunnattomasti, en muuten olisi tuohon lähtenyt, mutta liika on minulle liikaa. Tosiaan tuntui siltä, että kadotin itseni. Kai ihminen laumaeläimenä haluaa kuitenkin peilata itseään johonki, lajitovereihin. Kokonaisvaltainen yksinäisyys häivytti minut, asiat menetti merkityksensä kun ei ollut ketään kenen kanssa jakaa niitä. Muutin takaisin ihmisten ilmoille ja olen nyt onnellisempi ja koen olevani elossa. Edelleen viihdyn yksin, mutta pidän siitä että voin tarkkailla muita läheltä ja tarvittaessa ottaa kontaktia. 

Täysi erakoituminen on vähän riskaabelia. Joillekin sopii. Silloin on paras kun on jokin tai joitain syitä, miksi vetäytyy. Sairaus, halu luoda jotain, tarve parantua, miettiä elämänsä suuntaa.

Nyt pikku askelia ja miettimään mitä seuraavaksi. 

Samaa pohdiskelen, vastausta en tiedä