Muistatteko, kun haitte lukioon? Oliko ykkösvaihtoehto selvä? Pääsittekö?

Oli. Koska paras kavreri halusi juuri siihen lukioon. Itse pääsin, kaveri ei. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ihan sama, mihin lukioon olisin päässyt, ei sillä mielestäni ollut mitään ratkaisevaa vaikutusta mihinkään.

Oli, koska meidän paikkakunnalla ei ole kuin yksi lukio.

Pääsin juuri siihen lukioon, mihin halusin, ja siihen ryhmään, mihin halusin. Silloin tehtiin ainevalinnatkin tosi pitkälle, ja koska mun piti päästä kaverin kanssa samalle luokalle (ainoat meidän koulusta, jotka oli menossa ko. lukioon) oli tärkeää, että päästään samaan ryhmään. Koska meillä oli identtiset valinnat ja todistuksetkin liki identtiset, niin oli 100% varmaa, että se onnstuu.

Nin jälkikäteen miettien meidän olisi pitänyt olla kunnianhimoisempia ja hakeutua Hesaan Ressuun, koska rahkeet olisi riittäneet ja asuinpaikkakin olisi löytynyt. Mut näinkin on mennyt ihan jees, molemmilla korkeakoulututkinnot ja tutkintojen mukaiset työpaikat.

Oli selvä enkä hakenut muualle. 

En erikseen hakenut lukioon koska en käynyt lukiota alunperin Suomessa, vaan viimeiset luokat oli vaan Suomen yläastetta vastaavan koulun jatke mihin ei tarvinut erikseen hakea. Alunperin hain kyseiseen kouluun koska se sijaitsi melko lähellä kotia, siellä oli hyvä opintotarjonta ja muutama tuttu. Se oli ykkösvaihtoehtoni ja pääsin sinne.

Lukio on elämän haaskausta. Kivaa, mutta turhaa ja kallista. Hyödytön osa järjestelmää.

Oli selvä ja pääsin. Kavereilla ei ollut vaikutusta. Silloinen paras kaveri meni kauppaoppilaitokseen.

En päässyt. Olisin halunnut erikoislukioon. 

No ei se nyt mitenkään ratkaiseva asia ole. Mistä tahansa lukiosta voi kirjoittaa niin monta laudaturia kuin haluaa. Tietyistä lukioista vaan kirjoitetaan niitä enemmän, koska niihin valikoituu ysin keskiarvon perusteella hyviä oppilaita. Itse halusin tiettyyn lukioon ja pääsin. Jouduin nostamaan tosi paljon ysillä keskiarvoa. Mutta elämän kannalta vaikuttaa enemmän kotiolot. Että ne on nuorella turvalliset ja hyvät. 

Pääsin Ressuun, joka oli ensimmäisenä listallani. Lukiovuodet olivat kouluvuosieni parhaat, rakastin 90-luvun Ressua. Lukio oli siellä silloin jo luokaton ja se oli ihanaa. Tylsiltä kursseilta lintsattiin keskustan kahviloihin. Kaikki se vapaus! Kaiholla muistelen ihania lukiovuosia. 

En muista hakua. Eipä mulla ollut kuin yksi vaihtoehto, kotikylän lukio, koska vanhemmille ei tullut kuulonkaan että hakisin yhtään minnekään muualle. Vaihtoehtoja ei vaan ollut. Ja sinne nyt pääsi ihan kuka vaan, amiksen suosituimmille linjoille oli vaikeampi päästä. Ei sitä edes ajatellut että sinne haetaan, sinne vaan mentiin.

Olitteko silloin myös j ä n nä tyttöjä tai -poikia ja oliko juhlimisen täytteinen kesä?

Ap

Miten niin lukion valinta on kovin ratkaiseva päätös? En ymmärrä.

Oman pikkupaikkakunnan lukioon menin, ja todellakin pääsin, k.a. 9,2 päättötodistuksessa.

Ihan turhanpäiväinen oli koko lukio mulle, mutta en tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. Menin koska isosiskokin oli mennyt lukioon.

Haaveilin Sykistä mutta ei keskiarvo riittänyt lähellekään. 

Mulla ei oo mitään muistikuvaa hakemisesta, toki se nyt ei kovin suuri juttu varmaan ollut, kun oman pikkukaupungin lukioon pääsi ihan automaattisesti sillä keskiarvolla mikä mulla oli. Muihin lukioihin hakemista en edes miettinyt.

Keskiarvoni olisi riittänyt kaikkiin Helsingin lukioihin. En muista hakuvaihtoehtojani, mutta pääsin ykkösvaihtoehtooni uudehkon lukion erityislinjalle.

Halusin musiikkilukioon. Hain ja pääsin. 

t. Ylioppilas vm 1993

Mulla oli suuri päätös, mihin oppikouluun haen. Menin siihen, mihin mua pari vuotta vanhempi kaverinikin. 

Lukioon luonnollisesti samaan kouluun. 

Aikuislukioon pääsee suoraan vanhemmatkin uusii oppimaan vaikka yksittäisiä aineita.