Olenko erityisherkkä tms. kun on ihan helvettiä kum esim. junassa ihmiset puhuu tauotta?

Asun Turkissa ja täällä on silmiinpistävän erikoista se että julkisissa ollaan hiljaa eikä kailoteta kovaan ääneen, kun bussiin astuu suomalainen tai joku muu ulkomaalainen niin kyllä kuuluu ja kaikkia vituttaa. Toisaalta sitten kodeissa ym mölytaso voi olla tosi korkea, mitä juntimpaa sen enemmän kuuluu. Sivistyneiden ajatellaan puhuvan hiljaisemmin ja pehmeämmin ja asuinalueilla sekä taloilla on tässä isoja eroja. Suomessa kerrostaloissa pitäisi olla hiirenhiljaa mutta julkisiin mennään keskustelemaan ja kailottamaan.

Ja kovaan ääneen kerrotaan yksityisasioita ja haukutaan muita.Oen lopen kyllästynyt tuohon ja siihen että ar abit erityisesti huutavat mobiiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Lähden viikon päästä äitini kanssa junamatkalle ja aivan varmasti juttelemme suurimman osan ajasta. 

Älä kulje julkisilla, jos et kestä normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. 

Puhu hiljempaa, jos matkustat julkisilla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Ap:sta muista (voi olla että vain ap täällä kommentoinut, kukapa tietää) tulisi hyviä kerrostalokyttääjiä. Jos pientäkin ääntä kello 21:00 niin heippalappu heilahtaa ja valitus taloyhtiön hallitukseen.

Kysynpa nyt ääniongelmaisilta, miksi matkustatte julkisilla ja asutte kerrostaloissa?

Aina ei voi valita missä asuu. Kaikilla ei ole rahaa omakotitaloon ja rivareitakaan ei niin vain aina löydy.

Tosin rivaritkaan ei ole aina hiljaisia. Yksi naapurini lauloi keskellä yötä karaokea tuntikausia.

Kaikki eivät ole mököttäviä mörököllejä, vaan nauttivat lomareissustaan ja juttelevat matkaseuralaisensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole mököttäviä mörököllejä, vaan nauttivat lomareissustaan ja juttelevat matkaseuralaisensa kanssa. 

Kaikki eivät suolla 100 desibelin voimalla mitä sattuu tarinaa tunnin putkeen. Hiljaisempikin ääni riittää ja joskus jopa hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole mököttäviä mörököllejä, vaan nauttivat lomareissustaan ja juttelevat matkaseuralaisensa kanssa. 

Se "sosiaalisuus" ei tarkoita sitä että mitä enemmän ja kovempää mölötetään julkisilla paikoilla sen parempi, vaan otetaan paikka ja muutkin ihmiset siellä huomioon. Tosi junttia puhua yksityisasioita kovaan ääneen julkisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähden viikon päästä äitini kanssa junamatkalle ja aivan varmasti juttelemme suurimman osan ajasta. 

Älä kulje julkisilla, jos et kestä normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. 

Puhu hiljempaa, jos matkustat julkisilla.

Ihan normaalisti puhumme, emme kovaa. Totta kai junassa saa keskustella normaalisti. Olisi aika omituista istua vierekkäin 4,5 tuntia sanomatta sanaakaan. Me jutellaan, nauretaan ja nautitaan yhteisestä reissusta pitkästä aikaa. Edellinen reissu peruuntui, kun äitini sai sydäninfarktin 3 päivää ennen lähtöä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Ap:sta muista (voi olla että vain ap täällä kommentoinut, kukapa tietää) tulisi hyviä kerrostalokyttääjiä. Jos pientäkin ääntä kello 21:00 niin heippalappu heilahtaa ja valitus taloyhtiön hallitukseen.

Kysynpa nyt ääniongelmaisilta, miksi matkustatte julkisilla ja asutte kerrostaloissa?

Miksi kaikki ihmiset eivät ole kouluttautuneet lääkäreiksi tai juristeiksi tai muille rahakkaille aloille? Miksi kaikilla ihmisillä ei ole ajokorttia tai omaa autoa?

Miksi kaikki ihmiset eivät asu omakotitalossa metsän keskellä?

Oletko oikeasti tosissasi, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus valita aivan täysin asumis- ja liikkumistapansa viimeistään siitä päivästä lähtien, kun muuttavat pois kotoa? Voisiko ihmisillä kenties olla erilaisia elämäntilanteita ja -vaiheita? Jospa tämä ääniherkkä ihminen vaikkapa pyrkii siihen, että voi jonain päivänä muuttaa rauhalliseen omakotitaloon, ja siihen asti hän vain hartaasti toivoo, etteivät kaikki ympärillä olevat ihmiset meluaisi 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on lentokoneessa, jos lähelle sattuu pari keskenään jutustelevaa naista. Juttua riittää vaikka koko 4,5 tunniksi, rauhaa ei saa. Mitään oleellista sanottavaa ei kummallakaan ole. Ei auta kuin kestää. Ihmiset on erilaisia, nämäkin varmasti ihan kivoja.

Nämä mölyapinat eivät millään tajua sitä, että kun puhuvat lentokoneen melun yli ja vielä niin, että eivät mukavuuttaan viitsi kääntyä siihen keskustelukaverin suuntaan, niin käytännössä huutavat suoraan edessä olevan korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Ap:sta muista (voi olla että vain ap täällä kommentoinut, kukapa tietää) tulisi hyviä kerrostalokyttääjiä. Jos pientäkin ääntä kello 21:00 niin heippalappu heilahtaa ja valitus taloyhtiön hallitukseen.

Kysynpa nyt ääniongelmaisilta, miksi matkustatte julkisilla ja asutte kerrostaloissa?

Miksi sinä triggeröidyit ap:n aloituksesta niin paljon että piti alkaa vittuilemaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Lähden viikon päästä äitini kanssa junamatkalle ja aivan varmasti juttelemme suurimman osan ajasta. 

Älä kulje julkisilla, jos et kestä normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. 

Ihmettelen, miksi pitää kokoajan puhua ? Etkö osaa olla hetkeäkään hiljaa ? Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, kertoo on vanha sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on lentokoneessa, jos lähelle sattuu pari keskenään jutustelevaa naista. Juttua riittää vaikka koko 4,5 tunniksi, rauhaa ei saa. Mitään oleellista sanottavaa ei kummallakaan ole. Ei auta kuin kestää. Ihmiset on erilaisia, nämäkin varmasti ihan kivoja.

Nämä mölyapinat eivät millään tajua sitä, että kun puhuvat lentokoneen melun yli ja vielä niin, että eivät mukavuuttaan viitsi kääntyä siihen keskustelukaverin suuntaan, niin käytännössä huutavat suoraan edessä olevan korvaan.

Tuo on kieltämättä todella kiva yllätys pitkälle lennolle. Kuunnella jonkun tuntemattoman tyypin huutoa korvaan koko lentomatkan. Mielellään vielä säännöllisiä potkuja siihen selkänojaan, ettei tuntuisi liian mukavalta.

Todennäköisesti olet erityisherkkä. Itse en enää pysty käyttämään julkisia lainkaan, voin huonosti ja kuormitun ihmisistä, äänistä, hajuista, kaikesta ihan järkyttävästi. Omalla autolla joka paikkaan tai nakitan jonkun viemään/taksi, jos ihan pakko. Lentokoneessa vastamelut korviin jo koneeseen astuessa ja matkan ajaksi silmälaput. Tiedän olevani rajoittunut, mutta no can do. Myöskään kerrostaloasuminen ei onnistu, koska en kestä ihmisääniä kuin hetken kerrallaan.

Ymmärrän sua :D Mä en kestä välttämättä edes oman vierustoverin  tauotonta pälinää.. Jokin kaupungin ruuhkabussi on ärsyttävä jos siinä oma seuralainen yrittää jutustaa ja kommentoida kaikkea. Sama kuitenkin hälyisillä kaduilla äänten kakofoniassa. 

Kommenttini koskeaa omaa äitiäni. Oon joskus hänelle sitten vaan sanonut, että ihan kaikkea ei tarvitse kommentoida. Mutta en sentään ole sanonut "Oo nyt hiljaa!".  Omien lasten intensiivinen iloinen meluaminenkin on joskus väsyttävää, ja ainoa mikä saa rauhalliseksi on sitten Pikku Kakkosen äänimaailma ;D Mutta onneksi saan hiljaisuuttakin paljon, mutta huomaa kyllä, että ehkäpä olen erityisherkkä, väsyttää meteli jota ei hallitse. Vastamelukorvanapit auttaa joissain tilanteissa :) Suosittelen! Mutta julkisissa ei auta muu kuin sietää... jos ei joku melua, niin sitten potkii selkämystä tai kääntää istuimen syliin pitkän matkan bussissa...tai haisee. Sellaista se elämä on.  

Teinien kovismongerrus on kaikista rasittavinta. 

Tottakai julkisilla paikoilla saa puhua. Ekstraluokka on olemassa, ja jos joku häiriköi siellä, voi huomauttaa konduktöörille. Konduktöörillä on junassa viranomaisen valtuudet. 

Mä olen varmaan erityisherkkä ja siksi olen opetellut keinoja pärjätä. Enhän minä voi vaatia, että muut ovat hiljaa, koska minä olen tällainen. Sitä paitsi, jos matkustan jonkun kaverin kanssa, rupattelen itsekin mielelläni.

Eikä minulla ole juuri nyt mahdollisuutta muuttaa yksin erämaahan, joten näillä mennään. 

Kuuntelen julkisissa äänikirjaa. Jos olen oikein väsynyt, onnistun jopa torkkumaan ja tekemään ihmisten puheensorinasta rauhoittavaa taustahälyä. Eniten mua junamatkustamisessa häiritsevät pysähdykset asemilla, ja pois jäävät ja kyytiin nousevat matkustajat. 

Mulla on taito kyetä uppoutumaan niin omiin maailmoihin, että puheensorinat ja muut äänet jää taustameluksi. 

No ei kuulosta erityisherkkyydeltä, vaan ihan siltä tavanomaiselta omaa tilaa kaipaavan introverttiyteen kallistuvan ihmisen tarpeesta. On eri asia, kun junavaunussa kuuluu taustasta pientä pulputusta kun väki osaa keskustella tavanomaisen suomalaisen hiljaa. Tai vaihtoehtona kuulla kovaäänistä ulkomaankielistä ääntelyä. 

Itse yritän keksiä junamatkalle jotain tekemistä, johon keskittyä, jotta se keskittyminen omaan sulkee edes vähän sitä tietoisuutta siihen meteliin joka ympärillä on.

Ja vielä lisäys edelliseen kommenttiin..ulkomailla liikun julkisissa ongelmitta. Muualla ihmiset jotenkin rauhallisempia kulkuneuvoissa, ehkä jonkinlaiset käytöstavat. Metrot ja junat eivät myöskään ole täynnä kännisiä.