Miehellä kirjahyllyssä mm. Ulysses, Gravity's rainbow, Infinite Jest, nainen miten vaikuttunut olet?

Taas tämä sama JÄNNÄ poika täällä, joka ei keksi uusia aiheita, ja luulee että naiseen voi tehdä vaikutuksen muutamalla lukemallaan kirjalla 

Miksi et lue suomeksi? 

Ihailtavaa, jos joku on oikeasti jaksanut lukea noi kaikki mainitut. Mun mielikuva on kuitenkin se, että postmodernia maksimalismia fanittaa eniten vähän sellaiset keskenkasvuiset tyypit, jotka uskovat, että siinä on jotain spessua, että pystyy venyttämään niitä lauseita loputtomiin ja keksimään mahdollisimman sekavia käänteitä. Paljon puhetta, vähän sisältöä ja harvoin mitään sanottavaa.

Kolmen teoksen perusteella, en sano mitään. Itse olen siirtänyt nuo jo lapsen, eli kotoa pois muuttaneen nuoren miehen, kirjahyllyyn. Omassa säilön runoutta ja sellaisia teoksia joihin itse palaan. Muuta kirjallisuutta kierrätän. 

Miksihän tätä on taas alapeukutettu. Älkää olko niin negatiivisia, ihan hyvä aloitushan tämä on. 

Koska itse olen alalla, niin nuo teokset löytyvät monienkin tuntemieni miesten kirjahyllystä, joten tilanne olisi erittäin normaali. On mukava jutella humanistimiesten kanssa, mutta en ole ikinä tuntenut vetoa heihin deittimielessä. Oma mies lukee enemmän faktaa kuin fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa, jos joku on oikeasti jaksanut lukea noi kaikki mainitut. Mun mielikuva on kuitenkin se, että postmodernia maksimalismia fanittaa eniten vähän sellaiset keskenkasvuiset tyypit, jotka uskovat, että siinä on jotain spessua, että pystyy venyttämään niitä lauseita loputtomiin ja keksimään mahdollisimman sekavia käänteitä. Paljon puhetta, vähän sisältöä ja harvoin mitään sanottavaa.

Ovathan jotkut suuresti vaikuttuneita niistä taideteoksistakin, joita et suin surmin haluaisi omalle seinällesi. Nämä ovat vahvasti makuasioita.

Seuranhaussa en kyllä laskisi kovinkaan paljon kirjahyllyn sisällön varaan. Jos kirjoista on opittu niin hyvä mutta sen oppimisen pitäisi sitten näkyä ihan käytännössä.

Ehkä yläasteella ja lukiossa enemmänkin esiintyi tuota, että joku yritti tehdä vaikutuksen lukemiensa kirjojen nimikkeillä. Oli yleensä jotain tyyliin Nietzscheä tai muuta tosi överiä. Lol. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yläasteella ja lukiossa enemmänkin esiintyi tuota, että joku yritti tehdä vaikutuksen lukemiensa kirjojen nimikkeillä. Oli yleensä jotain tyyliin Nietzscheä tai muuta tosi överiä. Lol. 

Ehkä eivät yrittäneet tehdä vaikutusta, vaan pitivät lukemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yläasteella ja lukiossa enemmänkin esiintyi tuota, että joku yritti tehdä vaikutuksen lukemiensa kirjojen nimikkeillä. Oli yleensä jotain tyyliin Nietzscheä tai muuta tosi överiä. Lol. 

Elokuvassa Dirty dancing tarjoilijapoju oli lukenut Ayn Randia.

https://lithub.com/remember-dirty-dancing-demonstrated-the-best-way-to-…

Ei muuten todellakaan ole ihan sama mitä lukee. Jos ihminen lukee pelkkiä Aku Ankkoja tai Lucinda Rileytä, ei hänellä ole kovinkaan paljon maailmasta sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yläasteella ja lukiossa enemmänkin esiintyi tuota, että joku yritti tehdä vaikutuksen lukemiensa kirjojen nimikkeillä. Oli yleensä jotain tyyliin Nietzscheä tai muuta tosi överiä. Lol. 

Ehkä eivät yrittäneet tehdä vaikutusta, vaan pitivät lukemisesta. 

Nykyisellään vaikutuksen tekemisen yrittäminen tuolla tavoin olisi vaikeampaa varsinkin jos kirjaa lukee kännykällään. Ja kukapa enää kirjoja mukanaan kuljettelee näytösmielessä Tyttiä lukuunottamatta.

Lukioaikana moni toki kuvitteli yhtä ja toista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Ikääntyessään sitten (toivottavasti) viisastui.

Kyllä kirjahylly on tsekattava, siitä selviää paljon. Jos siellä on paljon historiaa, tiedettä ja laadukasta fiktiota, niin plussaahan se on. Nuo mainitut teokset olen itsekin lukenut, mutta pidin vain ensinmainitusta. Siitähän voisi syntyä keskustelua miksi olet halunnut ostaa juuri nuo teokset itsellesi, mutta eivät ne varsinaisesti vaikutusta tee. 

Mitä isompi kirjahylly ja mitä monipuolisempi kirjamaku, sen parempi! Mutta jos hyllyssä on pelkkiä urheilijaelämänkertoja tai taloustiedettä, niin ei kiitos!

Mitä kirjoja nuo ovat?

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten todellakaan ole ihan sama mitä lukee. Jos ihminen lukee pelkkiä Aku Ankkoja tai Lucinda Rileytä, ei hänellä ole kovinkaan paljon maailmasta sanottavaa.

Ihmissuhteen alussa on varsin riskaabelia tuoda voimakkaasti esille maailmankatsomuksellisia asioita. Saarnaajan kanssa harva haluaa olla tekemisissä eli saattaa jäädä ensitreffit viimeisiksi treffeiksi. Toki jos joku asia on itselle hyvin tärkeä niin tuo toimii tehokkaasti vääränlaiset kumppanit karsivana suodattimena.

Ja hyvänä suodattimena toimiikin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yläasteella ja lukiossa enemmänkin esiintyi tuota, että joku yritti tehdä vaikutuksen lukemiensa kirjojen nimikkeillä. Oli yleensä jotain tyyliin Nietzscheä tai muuta tosi överiä. Lol. 

Ehkä eivät yrittäneet tehdä vaikutusta, vaan pitivät lukemisesta. 

Nykyisellään vaikutuksen tekemisen yrittäminen tuolla tavoin olisi vaikeampaa varsinkin jos kirjaa lukee kännykällään. Ja kukapa enää kirjoja mukanaan kuljettelee näytösmielessä Tyttiä lukuunottamatta.

Lukioaikana moni toki kuvitteli yhtä ja toista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Ikääntyessään sitten (toivottavasti) viisastui.

Mutta juuri tuon takiahan kirjahylly tekee vaikutuksen, jos siellä kunnollisia kirjoja on. Bestsellerit ja klassikot on kaikilla, mutta löytyykö sieltä todella kiinnostavaa kirjallisuutta, jota on saatavana vain kirjana.

Jos mies sanoisi, että en omista yhtään kirjaa, kun kuuntelen ne tai luen kännykälläni, niin hän ei lue kirjallisuutta laajasti kuten itse teen.

Entä jos taustalla soi Bachin Kunst der Fuge?

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa, jos joku on oikeasti jaksanut lukea noi kaikki mainitut. Mun mielikuva on kuitenkin se, että postmodernia maksimalismia fanittaa eniten vähän sellaiset keskenkasvuiset tyypit, jotka uskovat, että siinä on jotain spessua, että pystyy venyttämään niitä lauseita loputtomiin ja keksimään mahdollisimman sekavia käänteitä. Paljon puhetta, vähän sisältöä ja harvoin mitään sanottavaa.

Tämä.  Sama kokemus noista. Pätee nykyään myös Nolan-faneihin. 

Olen tainnut kerran rakastua mieheen ihan vaan hänen kirjahyllyjään katsomalla.