" Kuuluuko" mielestänne miehen kyetä elättämään perheensä eli lapsensa? Voisitteko

Yritykset monesti kaatuu, mutta se, että mies on ylipäätään ryhtynyt yrittäjäksi, kertoo että ei hän aivan saamaton passiivinen laiskimus ole.

Jotenkin säälittävä tapaus tulee mieleen. Arvostan ahkeruutta ja yritteliäisyyttä, sitä että tulee toimeen omillaan, ei yhteiskunnan tuella. Kyllä, miehen tulee elättää lapsensa.

Vierailija:

perustaa perhettä miehen kanssa, joka ollut ensin vuosikausia työtön ja nyttemin ollut kannattamaton yritys joka menossa konkorssiin? Ei ole oikeastaan koskaan tienannut kunnon tuloja ja ikää 39v. Miehellä 2 lasta mutta ei ole siis voinut maksaa elatusmaksuja. Mitä ajattelisiette tällaisesta miehestä?

ole miehelle, mutta en perustaisi perhettä miehen kanssa jota en täysin kunnoita.

Elatusmaksujako sinä vaan kyttäät? Must Suomessa kun suurin osa naisista käy töissä on ihan ok, että mies on kotona lasten kanssa ja vaimo töissä. Eihän kotiäidillekään kerry juuri mitään, mistä maksaa elatusmaksuja, jos ero tulee ja lapset jäävät vaikkapa taloudellisista syistä isälle.

vain pohtinut kannattaako moisen kanssa yleensä lyödä hynttyitä yhteen.

Mieheni (jota en silloin vielä tuntenut) joutui petoksen uhriksi ja hänen yrityksensä ajautui sen seurauksena konkurssiin. Hän olisi todennäköisesti voittanut asiaa koskevat oikeudenkäynnit, mutta se olisi vienyt niin paljon aikaa, voimia ja rahaa, että hän ei ryhtynyt siihen vaan nuoli haavansa kaikessa hiljaisuudessa. Samaan rytäkkään hänen vaimonsa otti eron, ja elatusmaksut määriteltiin yrityksen hyvien vuosien mukaan. Mies lainasi ensin äidiltään ja lopulta myös minulta rahat saadakseen elatusmaksut maksetuiksi. Hänhän oli konkurssin takia luottokelvoton joten ei voinut saada mitään pankista.



Miehen ei kuulu elättää minua, joten en epäröinyt hetkeäkään lyöttäytyä yhteen tämän muuten ihanan miehen kanssa. Lapsen taas nykyään elättää yhteiskunta: lapsi asuu meillä ja saa kunnalta elatustukea ja tietysti lapsilisän. Ne riittävät mainiosti.

ettei juuri nyt ole tuloja, vaan 39 v jolla ei koskaan ole ollut vakituisia tuloja. Vähän eri juttu minusta, ja vaikka raha ei tärkeää olekaan, kunhan ei nälkään kuolla jne, jostain se voi tässä ihmisessä kertoa.

Musta työttömyys kuuluu riskiin elämässä. Se miten suhtautuu työttömyyteen ja elannon hankintaan ratkaisee: Jos ei yritä etsiä työtä niin aika loinen sanon minä.



Jollekin on tärkeetä et on yrittäjänä, ja musta se on upea asia. Suuri riski! Arvostan. Olen surullinen jos pienyrittäjällä menee huonosti.



Oma mies oli opiskelija ja valmistui työttömäksi kun olin raskaana. Etsi tosin kamalasti töitä, laittoi nippuja hakemuksia, soitti perään, meni haastattelusta viidenteen. Ja löysi paikan kun esikoinen kastettiin.

Siinä oltiin tunteiden kanssa välillä hukassa mutta selvittiin.



En pidä työttömyyttä välttämättä huonona asiana. Jos ei ole haluakaan tienata niin sitä ihmettelen.