** SUURPERHEKUUMEILIJAT ** viikko 3!
Kommentit (59)
Andrea...Minulla on kolme lasta ja vauveli tulossa syyskuussa. Pohdit kovasti onko mahdollista saada neljän terveen lapsen jälkeen tervettä lasta?
Minäkin odotin ja toivoin tervettä lasta esikoista odottaessa...hänellä todettin 5-vuotiaana monien tutkimusten jälkeen lievä kehitysvamma. Nyt hän on 8- vuotias iloinen ja reipas koulupoika. (erityiskolulussa).
Toivoin tervettä lasta vielä keskimmäistä odottaessa ja yllätys yllätys...hän joutui 3-vuotis neuvola tarkastuksen jälkeen myös lisätutkimuksiin. Nyt 6-vuotiaana hänellä on mm. tarkkaavaisuus-ja lukihäiriö, ylivilkkaus ja lievä dysfasia.
Kolmatta odottaessani en edes jaksanut ajatella, että saisin terveen lapsen. No...meiän 4-vuotias on muuten terve ja kehittynyt normaalisti, mutta vauva-aikana sairasti yli kahdeksan korvatulehdusta puolessa vuodessa sekä useampia keuhkoputkentulehduksia. Hänellä on astma.
En voi kieltää, etteikö olisi ollut raskasta, mutta kun on vaikeaa niin on pakko koittaa ajatella asioita positiivisesti...meillä on ihanat lapset ja en osais kuvitella kahta vanhempaa toisenlaisina...nyt kun tätä viimeistä neljättä vartoan niin toivon vaan, että raskausaika menis hyvin ja vauva ei syntyis liian aikasin.
Tervettä lasta en uskalla edes odottaa...enkä pelkää, että lapsi ois jotenkin sairas...yhtä rakas hän silti on meille...oli millainen tahansa ja uskon, että niin ajattelee jokainen vanhempi lapsestaan. Tämän viimesen raskauden myötä siis olen päättänyt olla murehtimatta asioita etukäteen ja annan itselleni luvan nauttia täysin siemauksin kasvavasta masusta ja vauvasta sen sisällä.
Risella rv 4+6
[color=violet]Paljon Onnea raskauden johdosta, pidän peukkuja että tällä kertaa kaikki menisi hyvin loppuun asti!
[color=maroon]Luin sun onnittelusi odotuspuolelta kun poika syntyi, kiitos niistä! Ajattelin lukea sun kuulumisia tältä puolelta ja ilokseni huomasin että nyt on tärpännyt!
Hyvin meillä sujuu arki kera viiden muksun, mies tosin on ollut isyyslomalla tähän asti eli maanantaina alkaa tosielämä =) Huh,huh!
Voi hyvin ja samoin muutkin suurperheilijät =)
nenn + 5 lasta
Risella, ja muutkin.
Tuohon edelliseen kirjoiitukseeni täsmentäisin tuota pohdiskeluani hivenen vielä
Lähinnä minut mietityttää kuitenkin kaikissa vauva- ajatuksissa oma jaksaminen. En siis tietenkään tarkoita, etteikö erilainen lapsi olisi yhtä toivottu ja rakastettu kuin isommat lapsenikin, tämän asian olen pähkäillyt selväksi itseni kanssa jo ennen kuin meillä oli yhtään lasta. Mutta lähinnä mietityttää oma jaksamiseni. En tiedä, jaksaisinko enää yhdenkään uuden lapsen kanssa- saatika jos lapsi olisi systä tai toisesta vaativampi lapsi. Näistä olemassa olevista lapsista yksi on tarkkaavaisuushäiriöinen, kaksi lukihäiriöistä, kahdella on takana korvakierteet, yhdellä oli koliikki ja kuopus on iho- ongelmainen ja allerginen. Voiko sitä oikeasti jaksaa suuren lapsilauman kanssa? Ja riittäisikö omat voimat vielä yövalvomisiin ja huutamisiin, sairasteluihin ja muihin. Riittääkö aika oikeasti jokaiselle lapselle?
Ehkä on typerää edes miettiä tällaista, tai ylipäätään " ääneen" pohtia näitä. Eikö teitä toisia ole koskaan oma jaksamisenne mietityttänyt?
Muistan, kun odotin kuopusta, ja ihan loppumetreillä minulle iski " rimakauhu" , tuntui, että olin ihan järkeä vailla, kun olin taas sen rumban aloittamassa uudelleen. Ehkä toisaalta siis on hyvä rimakauhistella nyt, ennen raskautumista, niin jos jossain vaiheessa vauvatilaus on matkalla, en enää epäröi päätöksen pätevyyttä.
Niin ja vaikka tuon kuopuksen kohdalla sitä miettikin, kuinka järkevää tuon lapsen hankkiminen oli, en päivääkään ole katunut. Ja rakkautta on piisannut jokaiselle, ajan kanssa tahtoo kyllä kieltämättä tehdä tiukkaa.
Olen taustaillut joulukuun ja tammikuunkin. Kuume oli melkein sietämätön marraskuussa. Joulukiireet vähän vähensivät sitä tai ehkäpä niin, että en ehtinyt asiaa kovin paljoa miettiä. Kuume ei kuitenkaan ole poiskaan mennyt ja on taas selvästi vahvistumassa. Tänään mieheni veljen perheeseen syntyi esikoistyttö ja vaikka olen äärettömän onnellinen ja iloinen heidän puolestaan ja omastakin puolesta, olen kuitenkin samalla kateellinen. Tunne on järjetön, sillä meillä on kuitenkin kolme ihanaa lasta.
Mieheni tietää, että olen kuumeillut jo kauan. Hän on itse ollut ehdottomalla ei-linjalla, että meille syntyisi vielä neljäs lapsi. Tänään kuitenkin vähän toiveita antoi, kun oikeasti kerroin, kuinka minusta tuntuu siltä, että neljäs olisi meille tarkoitettu. Ehdotin, että jos syksyllä voisimme alkaa yrityksen, eikä asiaa heti kieltänytkään, joten toiveet ovat korkealla:-)
ONNEA PLUSSANNEILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vielä jatkan... Mulla on kummallista kyllä hassu tunne siitä, että olisin saanut viestejä siltä neljänneltä lapseltamme, joka on vielä syntymättä...
Marraskuussa näin unen, jossa hän oli sylissäni punaisessa kapalossa. Ajoimme hissillä ylös-alas ja yritin suojella vauvaa kovassa kyydissä. Rakastin vauvaa ja se oli meidän, vaikkei kukaan jo olemassa olevista.
Viikko sitten yöllä heräsin siihen, että ovikello soi. Heräsin siis ihan oikeasti ja olin heti ihan virkku.Olin varma, ettei soitto ollut unta. Menin katsomaan, mutta pihalla ei palanut valoja eikä näkynyt liikettä. Miehenikin heräsi liikkumiseeni ja kävi myös katsomassa. Ovemme ei ollut lukkoasennossa ja mieheni lukitsi oven. Oliko varoitus siitä, että lukko on auki vai onko meille tulossa joku (oliko jokin enne)
Viime yönä heräsin samaiseen ovikellon soittoon kahdesti. Nytkin eka kerralla kävin katsomassa, eikä ketään näkynyt. Toisella kerralla käänsin kylkeä ja ajattelin, että olen uneksinut, vaikka soitto todelliselta kuulostikin.
Mulla on hasuu tunne siitä, että neljäs lapsemme pelkää, ettei saakaan syntyä ja yrittää siksi antaa merkkejä itsestään.
Yksi kollegani ennusti minulle syksyllä pyytämättä, että meille syntyisi vielä lapsi, mutta ennen sitä on jokin virallinen paperi. Olemme naimisissa, joten sitä se ei voi olla, mutta toivottavasti kyseessä olisi virka!
Suvussani on nähty ja kuultu etiäisiä ja olen itse nähnyt muutaman enneunen, jotka ovat koskeneet joitakin muita ihmisiä kuin itseäni. Nämä kaikki ovat tuntuneet ihan luonnolliselta enkä oikein tosiaan yliluonnolliseen edes usko. Mutta siis pitäkääpä peukkuja, että meille vielä se neljäs syntyisi!
Lapset saunotin just ja odottelen isäntää vanhimman poikamme kanssa saapuvaksi. Ovat tehneet pitkän päivän talonrakennuspuuhissa. <3
Jännä viikko oli. Kovasti yritettiin saada simpat matkaan, venyi vähän illat pitkiksi ;) Saapa nyt nähdä miten kävi. Olisihan se nyt niiiiin ihana jos heti ekasta kierrosta tärppäis! :D
Itselläni olo on ollut kovin vaihteleva. Välillä on maha kipee, välillä pistää sinne tänne ja tuonne....ota sitten selvää. Ja mielialakin vaihtelee. Pillereiden kanssa elo oli jotenkin tasaisempaa, ja nuo inhottavat kiputuntemukset pysyvät poissa.
Meillä koko sakki on flunssassa, räkä valuu kaikilta :/ Toivottavasti tauti helpottaa pian. Nuorimmainen yskii öisin hillitöntä limaista yskää yökkäykseen asti. Ei auta kun nousta itsekin ylös poikaa kantamaan. Ja silloin just tuntuu että ei kiinnosta tätä rallia enää jatkaa. Mutta sitkeästi vauvahaaveet elää meillä molemmilla! Että eiköhän sitä vielä ;)
Nyt lapset hermostuu..pitää lähtä laittaan iltapalaa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
-heppu+ 7 " rakkaudenhedelmää"
Oli ihanaa lukea viestisi! Kun silloin eniten tietysti samassa tilanteessa (5:tta) olevia seurailin viela oman epaonnen jalkeenkin! Oliko Tau toinen ja Nasu? Onnea kuitenkin kaikille tammimammoille jos taalla luette.
Oma viikonloppu on mennyt rauhallisesti, alkaa pikkuhiljaa olla olokin etta kylla hei taalla raskaana oltaisiin... Eilen oltiin siskon vauvelin kanssa laakarissa ja joutui myos rontgeniin, muistin jopa poistua ennen kuvausta! Verikokeessa sitten pidinkin mina kiinni etta saatiin otettua koe, aika rankkaa kun tuollaiselta 5-kuiselta otetaan verikoe!
Tanaan joutui sitten viela sairaalaan pariksi yoksi etta annettaisiin antibiootteja suoraan suoneen.
Omat muksut ovat suht terveita, pahalta nayttaa etta kolmoselle olisi flunssa tulossa takaisin, ainakin yska on pahentunut. Ja nelosen rakatauti on tulehtunut, rakakin on vihreeta limaa (sori kuvaus)
Mutta noin muuten on villeja ja hirveita riivioita, heh hee...
mutta hyvat yot nyt!
- levinia rv5+6 -
Hih täällä siis eilen illalla jo testasin ja tänään aamupissasta vielä varmistin ja haamuni on tummempi. Viikkoja hurjat 3+1 *reps* mutta nyt sit vaan tarrasukkia lisää vauvalle ;) tästä se lähtee, olo on hieman sekavan onnellinen enkä tiedä miten päin tässä taaskaan istuu mutta nyt on mentävä aamupalalle ennen kun heikotus iskee :)
Taas vierähti viikko nopeasti enkä ehtinyt edes konetta avaamaan joten olikin pitkä lista luettavana aamulla. Ihan ensiksi Paljon Onnea kaikille plussanneille eli Risella ja @piiu@!! Hieno aloitus tälle viikkopinolle kun oli kahdet plussauutiset. Ja Lastwishille Onnittelut vahvistuneesta viivasta!! Mikäs sulla olis se LA? En sitä löytänyt ja päivitin sut sitten ilman LAta tuonne esittelypinoon. Äsken kävin tuon esittelypinon taas päivittämässä ja nyt on meitä jo 50 suurperhekuumeilijaa!
Viikko tosiaan meni töitten parissa nopeasti ja eilinen päivä menikin sitten siivouksen parissa. Oli huusholli kyllä niin sekainen ettei mitään määrää. Huh, nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää iltaisin sentään jotain vähän siivota ettei ole taas ensi viikon lauantaina samanlainen siivo edessä.
Pillerit heitin roskiin kun kaksi viikkoa niitä söin ja vuotoa oli koko ajan. Nyt vaan odotan että loppuisi tuo jatkuva vuotaminen. Myötätunnot Niiloakselille. Mulle jo tämä kaksi viikkoa on tuntunut pitkältä ajalta ja sulla on ollut vuotoa paljon pitempään. Mulla on muuten myös kokemusta tuosta ehkäisypiikistä ennen meidän viidettä, enkä ikinä enää suostu sitä ottamaan. Kierto meni tosiaan sekaisin ja mulla tuli munasarjojen kohdat tosi kipeiksi. Kesti sen kolme kuukautta minkä tuo piikki on voimassa, huh. Ei hyviä kokemuksia. Mutta ei mulle siis nuo pilleritkään sovi ja miehen kanssa juteltiinkin että antaa olla. Ruvetaan käyttämään tuota paperipyyhegiljotiinia ja varmaan välillä vähän niitä kumppareitakin. Kun meille kuiteskin sitä kuudetta toivotaan niin ihan turhaan mä mitään hormonaalista ehkäisyä otan. Katsotaan nyt jos sinne elo-joulukuulle asti mennään näin (tai mistäs sitä tietää jos vaikka tulis pieni jo aikaisemminkin).
Meillä on ollut esikoinen ti-pe kuumeessa ja lauantaina eli eilen aloitti kuopus. Täytyy tänään ajaa apteekkiin, kun ei ole kuumelääkettä enää jäljellä. Luultavasti tauti käy kaikki läpi joten parasta ostaa sitten samantien kaikenikäisille kuumelääkettä.
Pikkukakkonen oli allapäin klinikkakäyntien ja pakastusten suhteen. Kyllä sinä tänne meidän joukkoon kuulut ihan täysillä vaikket perinteisellä tyylillä yritäkään raskautua. Eihän sillä ole merkitystä miten sitä kukin raskautuu, jokainen meistä toivoo sitä vauvaa ja suurperhettä ja kerro vaan koska olet menossa klinikalle niin jännätään sitten kaikki yhdessä onnistumista ja raskautta. Tsemppiä!
Löysikö Leanna uuden auton? Millaista autoa kävitte katsomassa? Eipä se enää kauaa kestä kun Sissi sieltä ilmaantuu ja tuntuu kuin juuri äsken sinäkin oisit plussannut. Nopeasti tuo aika vaan rientää..
Mun tarttis ruveta leipomaan pakkaseen aina tällai viikonloppuisin kun kuukauden päästä on kakkosen ja viitosen synttärit. Juuri mietin että missähän välissä sitä kerkeisi viettämään noita kakkosen kaverisynttäreitä. Huoh, siinä sitä onkin taas menoa. Kun on monta tuollaista suurinpiirtein kymmenen vuotiasta poikaa niin äiti odottaa vain että synttärit menisivät nopeasti. Jospa tänä vuonna rajoittaisikin synttärivieraiden määrää niin voisivat sitten vastaavasti olla vähän pitempään. Täytyypi miettiä asiaa.
Eipä kait tässä tämän kummempia. Silitysurakka odottaa..
Medison+5 ja kp:stä ei ole tietoakaan, saapi nähdä miten pahasti tuo kahden viikon pillerinsyönti sekoitti kierron..
Medison: Meillä taitaa olla vähän samaan aikaa suunnitteilla tuo yritys. Meillä oli eilen puheta, että ehkä syksyllä... Tosi suuri voitto minulle, kun mieheni on ollut ihan ehdottoman varma, että kolmessa on tarpeeksi. Alkaa näköjään lämmetä vähän ajatukselle neljännestä.
PIKKUKAKKONEN: Tänne vaan!!!! Ei sillä ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, millä tavoin vauva on alkunsa saanut. Ihan yhtä rakas ja odotettu kumminkin. Ja me tosiaan voidaan jännätä...
Pitääkö paikkansa, että jos perheessä on kolme, neljä tai viisi lasta, on pyöritys melkein samanlaista? Yksi kollegani väitti, että heidän 5 lastaan eivät vaadi enempää työtä tms kuin kolmekaan.
Tässä mietin, millaiseen pyöritykseen joudumme, jos neljättä yritämme. Meillä täyttää pojat 7 v ja 5 v ja tyttö 2. Jos siis syksyllä yrittäisimme, ehtisivät pojat täyttää 8 ja 5 ja tyttökin 3. Silti tämä vauvakuume on ihan voittamaton ja olisi mukava ajatella, että meille vielä yksi syntyisi. Jotenkin tuntuu, että mahtuisi perheeseemme.
Auto menisi kyllä vaihtoon...
Ei täältä poissa pysy ,vaikka ei oikeesti tänne kuulukkaan...no joo haaveilla aina saa eihän sitä kukaan kiellä, mutta välillä tuntuu hullulta kirjottaa kun ei oo edes yritystä päällä:(
Neppiksen tarinoihin olen jäänyt koukkuun ,joten jos ei muu niin se pitää täällä:))
Ehdotan neppis sulle kirjan kirjoittamista...kootut tarinat simosotilaista ja madamemamselleista...takuuvarma lukijakunta on täällä ja salaman laillahan se leviäisi muuallekin kun sana lähtisi kirjasta kiirimään ,löisit rahoiksi ja mikäs se olisi sen ihanampaa ,kasvattaisin suurperhettä ja kirjoittaisit yön hiljaisina tunteina:)
Mulla on edelleen omanapa kadoksissa...löytyykö neppis tähän tarinaa? Koopee paukuttelee 72 taitaa madame olla todella jumissa...johtuneeko siitä ,että simot pussitetaan ja viedään sinne missä rotat ne aleen poleksii? On tää ihan kauheeta petosta...vielä vaan pitäisi kestää sitä yli vuosi...nyyh:(
Yksi selitys voisi olla ,että madame-mamselli on rakastunut koruihin ja rakentaa pitkää helminauhaa (PCO=monirakkulaiset munasarjat...pieniä muniksia ns. helminauhassa jotka eivät kehity)
Mitäs tälle nyt mahdan kun pitää taukoilla...muuten olisin voinut mättää purkista niitä ihania pieniä violettia Clomifen-pillereitä...niillä olisin saanut madamea huijattua, kasvamaan suureksi ja poksahtamaan:)
Nuo hurmaavat huijausnapit odottavat tuolla kaapissa käyttöä...päiväystä jäljellä sopivasti vuoden 08 lokakuulle ,joten käyttää ne ehtii sitten kun yritystä voi taas jatkaa.
Andrea!
Ei minullakaan ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä omalla kirjoituksellani. En osaa aina pukea sanoiksi ajatuksiani...Olen samaa mieltä kanssasi siinä asiassa, että itselläkin on käynyt monta kertaa ajatus ennen kuin tulin raskaaksi...että jaksanko ihan oikeesti jos tälläkin lapsella todetaan jokin vamma tai viive tai, että hän sairastelee jatkuvasti...toisaalta...asioilla on tapana järjestyä (iik kun kulunut sanonta), mutta se pitää paikkansa. Tuo vauvakuume on kuitenkin niin kamalan sitkeä tauti, että siihen ei ole montaa parannuskeinoa. Ja loppujen lopuksi se vauva-aika on älyttömän lyhyt aika...jälkeenpäin osaa ajatella asioita uudessa valossa ja nauttia tunteesta, että -hittolainen kun siitäkin selvittiin hengissä! Hehe.
Hyvät sunnuntai päivän jatkot kaikille mammoille!
Risella rv 5
Minullakin on monesti mielessä oma jaksaminen kun välillä tuntuu kaikki menevän pieleen.
Meillä esikoinen 8v on järjettömän ujo ja tulee kiusatuksi koulussa.
Toisella 5,5v pojalla on keskittymis ja tarkkaavaisuus häiriö, eikä hahmota etäisyyksiä ja oman kehon hallinta on heikko.
Kolmas 4v on ihan ok kehitykseen kuuluvia raivareita myöten.
Neljäs 2v sairasti koko ensimmäisen vuoden 12 korvatulehdusta joka lopulta putkituksen myötä loppui.
).( Itse sitten kamppailen tämä pielessä olevan kierron kanssa ja edellinen hormonilääkekuuri aiheutti kamalan masennuksen ja tuntui etten sängystä pääse ylös saatikka että saisin tehtyä kaiken tarpeellisen.
Nyt olen suht hyvillä mielin kun uusi lääke (terolut) otettiin käyttöön ja jaksan uskoa ja toivoa raskautta. Mutta todella monesti tuntuu että olen aivan hullu kun haluan vielä sen viidennen. Ympäristön mielestä olen jo masokisti :o)
Se vanha kulunut sanonta että asioilla on tapana järjestyä pitää kyllä paikkansa. Jo se että myöntää itselleen ettei kaikkeen tartte pystyä niin helpottaa jo kummasti.
Uskoni on nyt terolutissa josko se saisi kroppani sellaiseen kuntoon että raskaudun. Apteekissa olivat sitä mieltä ettei se estä ovulaatiota ja kun laskurin mukaan tänään olisi ovis niin oltiin jo eilen liikkeellä peittojen alla. Vaikkakin simpat taisi olla väsyneitä perjantain rientojen jälkeen. Mies tuli lauantaina klo 6.30 kotia.... baari reissulta :o/
En muista kuka kertoi myös ottaneensa ehkäisypiikin. Meillä lääkäri aikoi tästä lähtien varoittaa sitä suunnittelevia tästä kuinka kierto voi mennä sekaisin. Lääkärillä oli toinenkin samassa tilanteessa oleva potilas jolla kierto ei asetu milllään :o( Minä otin piikin lokakuussa 2005
ja se on jo ehkäissyt 16kk....
Seuraavan synnytyksen jälkeen laitan kierukan.
Niiloakseli kp 16/29-39
Jälleen kerran täällä sairastan. Flunssa iski ja ikävä yskä. Lämpöäkin vähän, saas nähdä kuinka käy huomisen työpäivän.
Jokohan se talvi tuli? Lapset ovat kärttäneet ulos koko päivän, mutta kun olo on niin kurja, etten jaksa. Isukkikin töissä tänään eli ei paljon apua.
Kaiken lisäksi olen aivan hepulissa, tätiä on odoteltu koko viikonlopun vaan eipä ole eukkoa näkynyt. Jos ei sitten yöllä tai huomenissa ilmest y jostakin, kai sitten saa kipaista apteekkiin testin perään! Olo on sellainen, etten osaa yhtään arvailla, kumpi tulee, siis täti vai kenties uutta ihmistä... Eilisen päivän juili tuonne vasemmalle alas kurjasti, välillä tuntuu, että menkat alkaa justiinsa ja välillä ei oirettakaan. Ja muita oireitahan löytyy, kun on oikein tarkkaillut itseään kohta parin viikon ajan...Pakko vielä pitää pää kylmänä, kun ehtii tuo eukko vielä ilmestyäkin...
Mutta taidanpa siirtyä sohvalle potemaan ja niiskuttamaan. Anteeksi erittäin omanapainen kirjoitukseni tällä erää, mukavaa alkavaa talvista viikkoa kaikille!!
Suviruusu ja kp 26/24-26
Ihan kuin olisin ollut pitkäänkin poissa kun oli jo masooittain lukematonta postia vaikka vain eilinen päivä jäi väliin.
Minulla on täällä kotona meneillään sellainen projekti, joka vaatii hirmuisesti aikaa ja panostusta. Kuten jo aiemminkin sanoin, saatte varmasti tietää heti kun aika on kypsä. Siis vauvakuumeilut on hetken hyllyllä mutta ihan näkösällä..
Suviruusulle täältä ++++++-tuulia ja Lastwishille ehkä nyt viimeinkin oikein kunnollinen onnentoivotus :)
Mitäs muuta, niin Mijora, joku muukin on pyytänyt kirjaa- hih- mieti mitä kustantajat sanois kun veisin tyrkylle kirjoitusvihreitä täynnä olevan sepustuksen Simpoista ja Mamselleista. Kun tätä elämäähän ei oikeasti voi ymmärtää kuin kuumeilijat. Toisaalta kiehtova ajatus yön hiljaisista tunneista ja rahantekemisestä ;)
Omanapa hukassa.. jaiks.. sehän on ihan elämän perusedellytys, että tietää missä oma napa on. Siihen katoamiseenhan on kyllä tunnetusti monia syitä. Minulla esimerkiksi se johtui hirvittävästä kuumeilusta täällä suurperheellisissä ja seuraavaksi otti Miss Munasolu menolipun Karibialle. Ja mamsellihan ei pitänyt lainkaan siitä kun meidän juniori tukki itsensä tissille joka yö muutaman tunnin välein. Loukkaantui verisesti tai verettömästi ja lietsoi tädinkin kapinaan.
Täytyypä oikein pohtia niiden taikapillereiden vaikutusta ja kyllähän tosiasia on, että Neitihän on kuin harakka korujen perään. En kyllä tiedä miltä ne Monirakkulaiset helmet hänen kaulassansa näyttävät mutta ehkäpä itse pitää niistä. Eroon sellaisista helmistä pitäisi päästä. Kun ei muuta tee kuin tuijottelee itseään peilistä hurmioituneena eikä ymmärrä lainkaan lähteä ulos.
Medisonkin ilmestyi takaisin. Oletko viimeaikoina tappanut simppoja kloorivedessä? Minä en ole edes uimahalliin päin pissinyt ;)
Äitiä huudetaan.. Ei kai arjen pyörittäminen ole kummempaa 5 kuin kolmenkaan kanssa.
Meilläkin on sairasteltu ja ollut vaikka mitä ongelmaa enkä uskalla edes kuvitella millainen pakkaus olisi se viides. Tieto tuo tuskaa.
Huomiseen
Tai ei tässä ympärillä nyt mikään pakkanen, takkatuli on rätissyt koko päivän, joten hellelukemissa ollaan =) Mutta ulkona paukkuu hirmuinen pakkanen.
Lähinnä elän täällä taustalla hengessä mukana, peukuttelen ja ajattelen teitä hengenheimolaisia. Mutta nyt oli pakko tulla kirjuuttelemaan, kun huomasin, että minuakin oli muistettu. Kiitos vain kovasti Mansikkamamma ja Medison - kyllähän minä meinaan täällä pysytellä. Kuume on kova, eikä samanhenkisiä muualta löydä =) Ihan oikeessa ootte, yhtä lailla rakkaudesta tulee kaikki lapset, tehtiin niitä missä hyvänsä. Lähinnä mulla vain tuolloin iski se itsesääli, kun olisi niin kiva itsekin onnistua perinteisemmin.. Mutta ei auta itkut, pakko on mennä kovemman kautta ja rukoilla onnistumista, sillä rahaa ei kovin moneen epäonnistumiseen ole.
Mansikkamamma, sinullahan on hurjan tuntuisia unia! Tai ehkä hurja on väärä sana, mutta meikäläistä tuppaa kaikki yliluonnolliselta tuntuva hiukan pelottamaan. Pakko muuten kertoa, kun tuli tästä mieleen tämänpäiväinen tapaus. Meidän esikko on joskus huvikseen nimitellyt tuplapoikaamme luciferiksi, kun aavistuksen viittaa hänen oikeaan nimeensä. Ja tuohan on pirun nimi. Noh, tänään pikkusatsimme piirtelivät pöydässä, ja tämä " lucifer" yritti kai palloja piirtää, mutta paperiin tuli ihan selvästi kolme kuutosta. Eikös ne jossain kauhuleffoissa ole jotain paholaisen lukuja?! Ensin mua ihan huvitti tämä sattuma ja ns. yhteys, mutta myöhemmin alko vähän pelottaakin, pöhkä kun olen. Onneksi meidän lucifer on todella ihana söpöläinen ja kiltti kuin mikä, joten vähän helpottaa ;)
Lastwish oli saanut viivoja vahvistumaan - hieno juttu, ONNEA!! Oliko nuo viikot ihan oikein?!?
Suviruusullakin vaikuttaa todella lupaavalta - peukut on tanassa!
Andrea ja Risella ja Niiloakseli ja olikohan joku muukin, olitte pohdiskelleen jaksamista. Mie oon pähkäillyt ihan samaa täällä pienessä päässäni ihan yksikseni. Yksi vauva olisi vielä niin ihana ja todella tervetullut, mutta toisaalta päässä on risteillyt samoja ajatuksia jaksamisesta ja ajan jakamisesta ym. Ja ihan pakko tunnustaa, että välillä oon ollut tälläkin väellä varsinkin tuplien ollessa pienempiä ihan sippipoikki ja tiettyinä kaaospäivinä en oo jaksanu kuin suurinpiirtein huutaa jokaiselle lähestyvälle elävälle olennolle... Noita päiviä miettiessä tuntuu, että onkohan mitään oikeutta haluta lisää lapsia?!? Onko teillä muilla suurperhekuumeilijoilla koskaan näitä raivaripäiviä? Vai olenko ainut, joka ei ihan aina jaksa olla se fiksu aikuinen, vaan joskus alentuu " huutamaan" , kun itsellä on todella paska päivä ja mikään ei tunnu tehoavan??
Mutta ehkä se on niin, että samanllailla sitä jaksaisi ja eläisi viidenkin (tai kuuden, joskus lasken mieheni mukaan lapsilukuun;) lapsen kanssa. Ei taida yksi lapsi lisää paljon elämää muuttaa, siis mitä tulee ajankäyttöön, jaksamiseen ja rakkauden ja ajan riittämiseen.
Piti mun jotain muutakin turista, mutta nyt juuri ei tule mieleen. Ai juu, Neppiksen kirjoittajan lahjoja täälläkin ihastellaan! Todella päivänpiristyksiä lukea niitä, kiitos vaan monista makeista nauruista =o)
Täälläkin on sairasteltu tätä sitkeää flunssaa, pienimmät aloittivat heti, kun synttärirumbasta selvittiin. Huoh. Jospa tuota pian päästäisiin taas ihan normaali arkikuvioihin. Alkaa jo ikävöidä niitä " uloslähtötappeluitakin" =)
Jeps, nyt on mentävä. Öitä ja oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Pakkanen panee, mutta antaa panna vaan... Neppiksen tarina sai taas suupielet ylöspäin...lisää kiitos...luomme sulle paineita, vaikka taitaa tulla ihan luonnostaan nuo jutut sulta, niihin ei kai suunnatonta luomisentuskaa tarvita:)
Nyt pirteänä aamutoimiin ja kohti uusia haasteita (työharjoittelu alkaa)
Lyhyemmän kierron mukaan la olisi 2.10.07 ja eiköhän ne viikot paikkansa pidä kun testi on nyt vasta positiivinen ;)
Nyt äkkiä pukemaan lapsia tarhaan että kerkeää lukemaan teidän juttuja ;D
Perjantai-iltaa siis. Nukkumassa pitäisi pian olla, huomenna kutsuu aamuvuoro.
Olen itsekseni miettinyt näitä perheasioita, ja kertokaapa nyt viisaammat, miten sitä oikeasti jaksaa taas aloittaa alusta koko vauvarumban? Minua oikeasti hirvittää, enkä oikeastaan ole vakuuttunut siitä, haluanko lapsia enää lainkaan. Siis periaatteessa joo, mutta raskaana olo on raskasta, jo edellinen raskaus oli täynnä pikkukremppaa. Pisin ihan iän piikkin- ja nyt olen kuitenkin 4 vuotta vanhempi kuin silloin. Miten teillä muilla, onko raskaudet muuttuneet raskaammiksi kun on useampi lapsi?
Huoli lapsen terveydestä painaa myös. Meillä on jo 4 tervettä lasta. Onko ylipäätään mahdollista saada 5. tervettä lasta. Ja jos lapsella onkin jotain sairautta, tai jos hän onkin muuten kova sairastelemaan, miten ihmeessä sitä jaksaa?
Nämä on varmaan ihan normaaleita ajatuksia ja mietteitä, kai? Mutta en mä noiden isojen kuumeilu-raskausaikana niin paljon kaikkea tällaista kyllä pohtinut. Nyt sitä kai on taipuvaisempi miettimään kaikkea, kun vauvakuume ei vielä ole hämärtänyt ajatuksia :o)
Mutta to mies on kyllä ihan soketunut jo, joten kai meille se 5. villahousu jossain vaihessa hankitaan, jahka mä ensin saan hiukan pureskella tätä juttua.