***KOTILOT***- Viikko 3

Täällä tuli yksi rajapyykki eilen vastaan eli viikkoja täyteen 30. Tuntuu uskomattomalta et jo näin paljon viikkoja.



Ja Lunalle onnittelut kun tulee samainen määrä tänään täyteen!!!



Sitten gallubbeihin eli naimisissa ollaan oltu vuoden 2001 heinäkuusta eli viime kesänä tuli 5 v täyteen. Yhdessä ollaan oltu JO 13 vuotta, siis karmeeta kun tuntuu pitkältä ajalta... Esikoista odotin ihan alkumetreillä meidän häissä kun syntyi sitten tammikuussa 2002.



Sitten kestovaipoista on ollut paljon puhetta, mutta se ei todellakaan ole mun juttuni eli ei vois vähempää kiinnostaa eikä riitä aika eikä innostus tutustuakaan moisiin vempaimiin. Joten kertakäyttövaipoilla ihan meillä mennään niinkuin 2 edellistäkin kertaa.



Sitten eiliseen neuvolakäyntiin, josta tuli hyvä mieli pitkästä aikaa. Eli paino oli LASKENUT 700 grammaa kolmessa viikossa. No viimeksi oli kyllä heti joulun jälkeen et ehkä silloin oli noussut taas hieman enemmän, mutta kuitenkin painoa on tullut ekasta neuvolakäynnistä tähän saakka VAIN 5.4 kg ja se on mulle hyvä saavutus jos jokin. Olen viime kerralla näillä samoilla viikoilla painanut jo 4 kg enemmän kuin nyt ja se on aika paljon. Ja sitten mun ongelma eli verenpainekin oli tosi hyvä mulle eli 132/78 kun edellisillä kerroilla näillä viikoilla se on huidellut alapaine jo 90 paikeilla ja ylikin... Eli täytyy todeta varmaan, että mun aktiivisesta liikunnasta on ollut kyllä hyötyä.



Eli tällaista tänne tällä kertaa, odottelen muiden kuulumisia!!!



Mites Lunan sokerit?



LapaLepa rv 30+1

Kauhee mikä määrä galluppeja...

No noista kestovaipoista voin kyllä sanoa samaa kuin LapaLepa, että ei vois vähempää kiinnostaa :) En oo ikuna harkinnut edes kokeilevani kertaakaan, vaikka äippäpakkauksessa taisi kakkoselle ollakin yks tai kaks kestovaippaa. Muutenkin on pyykkiä ja hommaa/vaivaa ihan riittämiin, ei kiitos mulle! Eli kertiksillä mennään hyvillä mielin :)



Just ehdin täällä hehkuttaa kuinka hyvin mä nukun yöt niin viime yönä sitten heräsin puol kolme, eikä väsyttänyt enää tippaakaan. Kävin syömässä pari näkkäriä että pysyy verensokerit tasaisena ja lueskelin siinä sit vähän vauvalehtiä. Sit muistin, että tänään tuli täyteen se 30 rv ja yhtäkkiä kauhee paniikki päälle. Johan se vauva muutaman viikon päästä syntyy, eikä meillä oo vielä mitään valmiina! Sänky on ainakin pakko kasata jo makkarin nurkkaan valmiiks, ja alkaa niitä vaatteita haalia oikein urakalla. Siis apua, ehtiikö tässä enää mitään! Kauheeta, miten tässä näin pääsi käymään, vielähän piti olla pitkä aika synnytykseen... Mut ei oo enää välttämättä kuin 7-8 viikkoa! Siis nehän nyt menee ihan hujauksessa! Oikeesti... Mun piti kauheesti maalailla noita kalusteitakin ja sisustaa vauvalle nurkkaus makkariin, mitenköhän mä ehdin...



LapaLepa: sokeriarvot heittelee yhä tasaisesti :) Välillä on parempia ja luulen aina, että jospa ne nyt alkais siitä tasaantua, niin eikös sit jo pompsaista johonkin ihan hirveisiin lukemiin. Koko ajan kuitenkin syön ihan dieetin mukaan, että eipä tässä hirveesti voi enää muuta tehdä. Meen nyt sinne TAYSiin jahka kutsu tulee, kuulemaan mitä mieltä siellä ovat, että pitäiskö se insuliini sit aloittaa. Plääh. En jaksa siitä enää stressata, kohtahan tää vauva jo syntyykin, niinkuin tässä yöllä tuli todettua :) ja sit toivon mukaan loppuu tääkin vaiva.



Alkoi tosiaan toi synnytyskin vähän mietityttää tossa yöllä, kun yhtäkkiä se alkoikin tuntua olevan jo aika lähellä... En oo sitä tähän mennessä vielä murehtinut yhtään ja luulin etten alakaan, mutta kyllä nyt tuli vähän sellanen olo, et apua, se on oikeesti mulla edessä kohta! Oonko mä valmis, no en tosiaan!



Panikoiden Luna ja " Aarre" rv 30 tasan!

Eilen moneen kertaan yritin pinoutua, mutta aina tuli joku häiriö, etten sitten ehtinyt..



Mulla tosiaan oli se ultra eilen ja sieltä kuulumiset on tässä:



Hb: 136

Verenpaine: 134/88

Paino: -400g



Lääkärin mukaan kohdunsuu tiuaksti kiinni ja kaulaa jäljellä 2 cm.

Ultran mukaan masussa köllii 3031g pojan pallero. Vauva ei ole vielä asettunut " lähtökuoppaan" ja kun supistukset ei oo avannu paikkoja, niin kuulemma ei synny ihan lähiaikoina..!

Eli se siitä mun valmistautumisesta synnytykseen lähtöön..

(no eihän siihen tosissaan muutenkaan enää kauaa oo)



Ultrakone anto lasketuks ajaks 020702! Olispas aika kiva syntymäaika!

Lääkäri arvioi, että jos loppuun asti pysyy sisällä, niin olis sellanen 3600g.



Ja sitten galluppeihin:

Mulla on siis (pian) kolme poikaa ja kaikissa raskauksissa on närästänyt ja vetänyt suonta!



Naimisissa ei olla vielä. Yhdessä ollaan oltu pian 10 vuotta, syksyllä tulee täyteen 10 vuotta kihloissa, joten pian olis varmaan aika naimisiinkin päästä, mutta meillä se on rahasta kiinni.

Molemmat haluttas isohkot häät, mutta ylimääräistä rahaa niihin ei ole, eikä lainaa viitsis ottaa.



Onnea kolmenkympin rv:t ylittäneille! Pian teilläkin alkaa loppusuora häämöttään!

Ja Tsemppiä muille, jotka on vielä hiukan pienemmillä viikoilla! Kyllä se aika kuluu kuitenkin aika äkkiä, vaikka välillä tuntuu, että alkuraskaus on yhtä odottelua!



mammutti ja Vilppu rv 36

Muistatteko edes enää minua? Olen kyllä ollut niin laiska kirjoittelemaan, että hävetää, mutta kuulumisianne olen kyllä käynyt kurkkimassa.



Aika menee vauhdilla. Äitiyslomaan on enää vajaa kuukausi. Työmotivaatio on kyllä ihan pakkasella kun töissäkin on sen verran kiirettä ollut. Kaikki on mennyt raskauden suhteen suorastaan mallikkaasti; ihan oppikirjan mukaa tuumasi terveydenhoitaja viime käynnillä. Harjoitussupistuksia on ollut reilustikin, mutta mitään ne eivät ainakaan viime lääkärineuvolaan mennessä olleet saaneet aikaiseksi.



Meillä tytöt (3,5 v ja kohta 2 v) odottavat innolla vauvaa ja sitä, että äiti jää kotiin. :) Kuopuskin luovutti suosiolla pinnasänkynsä vauvalle ja muutti " isojen tyttöjen sänkyyn" nukkumaan ilman ongelmia. Tai ekana iltana hän karkasi 5 kertaa antamaan isille hyvän yön suukkoa, mutta kun aina kannettiin takaisin niin karkumatkat loppuivat siihen.



Nyt en kyllä enää yhtään muista mihin kaikkeen minun piti kommentoida. Luenpa pinon alusta ja palaan kohta asiaan. :)



adalat, 30+2

Kyllä sut muistetaan, LapaLepan kanssa ollaan sua kaipailtu ja välillä huhuiltu. Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia, vähän jo mietityttikin, että minne oot kadonnut. Meillä kolmellahan on ne lasketut ajat peräkkäisinä päivinä :)



Luna ja " Aarre" rv 30 tasan!

Riittääkö puollustukseksi vähäiselle kirjoittelulle? ;0) Kauhistus tuota sun kolaria! Onneksi ei käynyt pahasti, meni vaan peltiä.



Nyt pukkaa vastauksia galluppeihin:



Autona meillä on ihan äsettäin uusittu Ford S-max 7-paikkaisena. Tosin niitä kahta ylimääräistä istuinta siellä ihan takana ei edes tarvita, joten saavat olla kokoon taitettuina, koska keskiriville mahtuu mainiosti 2 turvistuinta ja kaukalo.



Nukkuminen on tökkinyt jo monta viikkoa. Hyvää asentoa on vaikea löytää kun heti tulee mahasta palautetta jos olen liian mahallani. Selälläänkään ei ole enää hyvän tuntuista nukkua ja kylkiasento vääntää välillä selkää. Tyynyjen avulla saan kuitenkin viriteltyä jotenkin nukkumiseen soveltuvan asennon. Lisäksi vessassa tulee käytyä 2-4 kertaa yössä



Mulla kaikki nämä raskaudet ovat oleet vaivojen suhteen aika helppoja. Närästää vaan kamalasti ja olen aina Rennien suurkuluttaja raskausaikana. Suonenvetoja ei ole ollut, mutta liitoskipuja sitäkin enemmän. Nyt loppupuolella selkä on töissä välillä aika kovilla, mutta onneksi muut hoitajat pitävät yleensä huolen raskaista nostoista yms.



Minä olen molempien tyttöjen kanssa osakestoillut ja näin ajattelin tehdä nytkin. Päivisin käytän kestovaippoja, jotka aikanaan ostin esikoiselle käytettyinä älyttömän halvalla ja öisin sekä pitemmillä vierailuilla (yön ylireissuilla) kertiksiä. Minulla tähän ei liity mitään sen suurempaa ideologiaa, mutta kun ei niistä ole sen kummempaa vaivaakaan niin mielelläni säästän sekä rahaa että ympäristöä edes tämän verran.



Lopuksi siviilisäädystä. Olemme olleet naimisissa 4,5 vuotta ja yhdessä reilut 8 vuotta.



Tulikohan suunnilleen kaikkeen vastatuksi? :0)



adalat

Mä ja Luna muistetaan sut varmaan parhaiten kun tosiaan peräkkäisinä päivinä kaikilla la:t. Ja kuten Lunakin totesi et ollaan sua aina välillä huhuiltu ja kiva kun nyt tulit kertomaan kuulumisia.



LapaLepa rv 30+1

mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sulla. Mitään ei oo valmiina ja jo 7 viikon päästä voi vauva tulla (jos ennustajiin uskoo...) ja se aika menee todella nopeesti nyt lopussa.



Vaatteita ei juuri ole lainkaan kun en äitiyspakkaustakaan ottanut. Ehkä just sellaiset vaatteet löytyy millä voi kotiin sairaalasta tulla, mutta sitten täytyykin pikavauhtia rientää ostoksille sen jälkeen. Vois ostaa jo valmiiksi jos tietäis sukupuolen, mut ei niin ei...



Ja hoitopöydän paikka on vielä arvoitus. Vanha hoitopöytälaatikosto myytiin pois, mutta uutta ei osteta tilalle. Ajattelin et jos kodinhoitohuoneeseen tasolle laittais vaan sellasen hoitoalustan ja siihen ympärille niitä tarvittavia tavaroita. Katotaan vaan niin mitään en saa vielä pitkään aikaan aikaiseksi... Ja sitten ei ole oikein paikkaa vauvanvaatteillekaan vielä. Poikien huoneeseen ei mahdu, jospa sitten tyhjentäis lakanoista ym. sen kodinhoitohuoneen kaapin ja alkais sinne laittamaan niitä vaatteita ym.



Pinnasänky on kasattuna varastossa valmiina, mutta ensikehto on purettuna ja annoinkin jo yksi päivä appiukolle tehtävän et se vois sen tulla tässä joku kerta kokoomaan kun silloin viimeksikin kokosi ja purki sitten kun ei enää tarvittu.



No jospa tästä kaikesta vielä selviäisi kunnialla ja rupeis järkeistämään vähän asioita niin sais jotain tehtyäkin.



Edelleen LapaLepa

Kiva kuulla adalatistakin :) Mä muistan parhaiten just Lunan, LapaLepan ja adalatin, kun alettiin samoihin aikoihin kirjottelemaan tuolla 3-kuumeilijoissa ;) Harva enää kirjoittelee, jotka ensimmäsinä oli tuolla kuumepuolella!? Niin se aika menee, ja monta uutta on tullut joukkoon :)



Mites Lumituulen ultra? :)



PP 18+5

Kaikki oli hyvin, niskaturvotus 0,9mm. Oli todella ihana ultraaja täti kun kerroin sille mun huolistani tällä viikolla niin teki tarkemman tutkimuksen ja soitti vielä päälle sairaalaan lääkärille. Kohdusta ei löytynyt merkkiäkään vuodoista, joten sain puhtaat paperit ja lääkärin mukaan ei huolen häivää. Vauveli oli siellä niin reippaan näköisenä ja vilkutteli käsillään meille. Oli uskomatonta nähdä sormet ja kaikki jo noin pienenä:) Meistä se näytti ihan tytöltä, oli niin herttainen. Laskettu aika siirtyi taaksepäin, mikä sopii mainiosti, kun on keväällä isoja muutoksia tiedossa, mitä pienempi masu sen parempi.

Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut ja aivan poikki, meni ihan jalat alta kun pääsin klinikalta. Varmaan nää antibiootit tekee myös osansa kun ne aiheuttaa pahoinvointia...



Ihanaa viikonloppua teille!!!

Kaikki oli hyvin, niskaturvotus 0,9mm. Oli todella ihana ultraaja täti kun kerroin sille mun huolistani tällä viikolla niin teki tarkemman tutkimuksen ja soitti vielä päälle sairaalaan lääkärille. Kohdusta ei löytynyt merkkiäkään vuodoista, joten sain puhtaat paperit ja lääkärin mukaan ei huolen häivää. Vauveli oli siellä niin reippaan näköisenä ja vilkutteli käsillään meille. Oli uskomatonta nähdä sormet ja kaikki jo noin pienenä:) Meistä se näytti ihan tytöltä, oli niin herttainen. Laskettu aika siirtyi taaksepäin, mikä sopii mainiosti, kun on keväällä isoja muutoksia tiedossa, mitä pienempi masu sen parempi.

Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut ja aivan poikki, meni ihan jalat alta kun pääsin klinikalta. Varmaan nää antibiootit tekee myös osansa kun ne aiheuttaa pahoinvointia...



Ihanaa viikonloppua teille!!!

Oikeasti erilainen viikonloppu tiedossa, sillä me ollaan miehen kanssa lähdössä huomenna elokuviin! En edes muista, mitä leffaa oltais viimeksi käyty katsomassa! Nyt ollaan ajateltu tehdä taas kaikkea niinku " varastoon" kahdestaan, kun sitten taas vuoden päivät (toivottavasti!) " Peppi" kulkee maidon mukana, niin jää kahdenkeskiset jutut vähiin. Eipä me kauheasti kahdenkeskistä aikaa sinäänsä kaivata, tykätään viettää aikaa kotona lasten kanssa, ja oleillaan sitten keskenään kun lapset onneksi aika aikaisin nukkuu. Ollaan oltu ilmeisesti kahdestaan sitten ihan riittämiin ennen lapsia, kun nyt ei kauheasti haikaile kahdenkeskisestä ajasta...



Piti oikein tarkastaa sormuksesta, että kihloissa ollaan oltu vuodesta -93 ja tasan vuosi oltiin oltu yhdessä kun kihlauduttiin. Yhteiseloa takana siis uskomattomat 15-v, 13:sta hääpäivä meillä kesäkuussa. Esikoinen ilmoitteli tulostaan siinä 8-v hääpäivän tienoolla... Mekin oltu siis yhdessä melkein puolet elämästämme, ja yhtään yhteistä päivää en antaisi pois. Niin rakas tuo mies että!



Vaipoista kyseltiin... Nyt on alkanut ihan tosissaan kiinnostaa kestovaippailu, ja joku sitä sanoikin, että jos nettiin eksyy, niin aika kestovaippaviidakko ohjeineen sieltä löytyy. Et ei todellakaan tiedä mistä aloittaisi. Itsetehdyt hieman kiinnostaa, kun käyttökokemukset hyviä ja hinta edullinen. Mulla kyllä kaksi hieman risaa ompelukonetta, joten ompelu ei kyl heti onnistuisikaan. Mies eilen ehdotti, että viedään molemmat koneet kauppaan ja ostetaan edullinen uusi tilalle(alkaakohan tuota vaivata jo kasa korjattavia vaatteita tuolla kaapissa). Mun äiti on tosi taitava ompelija, kertakaikkiaan, niin just ajattelin huomenna kysyä, että josko auttaisi mua vähän. Mut kokonaan en ajatellut kestovaippailla, mutta kun kotona ollaan aika paljon, niin täällä ainakin... Mullakin raskausviikkoja sen verta takana, että nyt ei auta enää jossitella vaan ryhtyä sitten toimeen ja oikeasti miettimään, että ostaako vaiko tehdä vaippoja -vai käytänkö sittenkin kertiksiä :-/

Valehtelisin jos väittäisin, että ei huolettais se jätteen määrä mitä meidän perhe vaippojen muodossa jättää...



Mulla alkanut nyt harjoitussupistukset, sellaiset ei niin mukavat, mutta ei kyllä kivuliaatkaan. Eilen ässän jälkeen kyllä supisteli yhteen asti yöllä, ja tämä on kyllä eka raskaus mistä supistukset alkaneet rakasteltusta -iso HÖ. Toivottavasti oli sellainen kertaluontoinen tapaus ;o) Muuten oma vointi ihan hyvä, sellainen raskaana oleva olo, vauhti hidastuu ja kaikkea ei ehdi tekemään niinkuin ennen. Pyysin miestä jo pyyhkimään rappukäytävän rappuset, kun liian raskas ajatus kyykkiä niissä siivoamassa... Mut jotenkin on sellainen seesteinen olo, hirmuisesti vauvaa jo ajattelee ja odottaa syntyväksi! Närästystä pikkaisen edelleen, mutta mantelin syönti toistaiseksi auttaa, toivottavasti en ihan heti joudu siirtymään Rennien syöntiin... Seuraava neuvola vasta 5.2., sitä nyt jo odotellessa!



T:Anttuli kera " Pepin" rv27+6

Hienoa että Lumituuli kaikki oli hyvin! Voisin kuvitella omaa mielialaa jos sydänääniä ei saada kuuluviin ja vuorokauden joutuu odottelemaan että näkee ultralla kaikki hyvin.



Lunalla oli kurja kolari ollut. Mä kanssa koin elämäni ekan kolarin toissa vuonna, istuin takapenkillä esikoisen kanssa (jolla selkä menosuuntaan) kun motoristi paukautti perään. Katoin siinä että kaikilla on kaikki hyvin vaikka poika saikin takalasin silmilleen, onneks en ollut sillon raskaana. Valehtelematta eka ajatus oli että meen potkimaan sitä maassa makaavaa motoristia kun aiheutti mun kullanarvoiselle lapselle sellaisen vaaran. Omituisia tunteita siinä heräs itessään, huomasin vaan jälkeenpäin. Että älä ihmettele jos jää vaivaamaan takaraivoon tuokin juttu.



ON:mulla oli tossa neuvola. Mulla oli jouluna verenpaine ihan alhaalla, tuli oikeen sydänoireita, löi tuhatta ja sataa ja muljahteli (yleensä verenpaine neuvolan mittauksissa se yksi ja sama, n. 120/70, ihan tasanen). Odotin että se ois vieläkin ollut alhaalla mutta se oliki jo normalisoitunut. Hemoglobiini taasen oli 116, rautaa sain. Mutta se mikä oliki sitten korkealla, oli paino. 1 kg/ vko, ilmankos oli nahka kireällä. Näytti kyllä hurjalle nousulle, mutta kompensoi nyt sitä mahataudin painonpudotusta. Ja kohdunpohjan korkeus, se veteli huimasti yli käyrien (23+2 25 cm). Ilmankos on ollut olo että muksu potkii kylkiluissa.



Seuraavana ois sokerirasitus, nyt on sellanen olo ettei sen mittaamiseen mitään kummempaa syytä, mutta toivottavasti ei käy niinkuin Lunalla, tuon seurannan kanssa. Muuten edellisissä raskauksissa näytti olevan samanlainen historia. Ei millään pahalla, Luna, mutta vaikuttaa rasittavalta tuo sun sokeriseuranta :-)



Gallupeja teillä oli ollut.



Autogallup: joku farmarivolvo meillä on, pari vuotta vanha entinen taksi. Edellinen oli Ford c-max. En tiedä miks sekään piti pois vaihtaa, niin on miehen yksityisprojekteja nuo autonvaihdot. Mutta siitä olen tyytyväinen että on turvallinen auto, just tuon edelläkerrotun kolarin jälkeen näkee nyt sen ihan uusin silmin. Oikeestaan ihan pöljää, mutta mulla tulee joka kerta autolla lähtiessä mieleen Sofian valinta, minkä lapsistaan uhraa... Kun siis auton keskitakapenkki on turvallisin paikka autossa, niin kenet siihen asetetaan... Nyt esikoinen on siinä, näkee hyvin eteen.

Vaippagallup: Koitan osakestoilla (päivä kesto yö kerta), samaa koitin kakkosella, mutta vasta isompana sain juonesta kiinni hänen kanssaan ja sitten alkoikin ne falskailemaan ja laiskuuttamme lipsahdettiin kertavaippoihin. Lisäimulla siitä ois selvinny, mutku ei muka ehdi ommella :-) Ei vieläkään myöhäistä olis. Huldako sitä määrää kyseli. Meillä on oikeastaa ollut tolla päiväkestoilulla käytössä 10 vaippaa (fuzzy bunz) ja hyvin ovat riittäneet, kun pyykkiä suttailevien poikien kanssa kertyy niin että tulevat pestyiksi tarpeeksi usein kuitenkin. 10 vaippaa siis per muksu, jossain vaiheessa oli vielä esikoisellakin vaipat samaan aikaan ja hänellä oli kokoa isompaa kanssa 10 kpl. Sillon ainakin kone pyöri niin että vaippoja oli yllin kyllin kummallakin koko ajan käytössä.

Avioliittogallup: Aviossa ollaan, nyt jotain 5,5 v. Yhdessäolo 10-vuotismerkkipäivää vietettiin lokakuussa. Ja esikoinen siis 3 v, joten perinteisessä marssijärjestyksessä menty.

Nukkumisgallup: Vai oliko se varsinainen gallup. Teoriassa saan nukuttua, vessassa ei tartte ravata. Ajoittain tulee vain tolkuttomia unia jotka sekoittaa päätä. Ja nyt tuntuu että nukun vain kyljellään ja joka käännöllä herää pienesti niin, että huomaa havahtuvansa muttei kuitenkaan sen enempää. Selällään olo ei mulla kyllä sinänsä huonoa oloa aiheuta, jostain syystä se vaan ei ole ikinä ollut mun uniasentoni.

Närästys/suonenvetogallup:kaks poikaa ja kummastakin veti suonta, ei närästystä, tosin siihen viittaavaa röyhtäilyä kyllä. Tässäkin raskaudessa pari kertaa vain yrittänyt vetää suonta, röyhtäilyä sen sijaan myös ja elämäni ensimmäinen oikea närästyskokemus, ultrassa siis arveli tytöksi.



Kuulumisiin



23+5

On rasittavaa tosiaan tää sokeriseuranta. Tänäkin aamuna oli laitettava kello herättämään kasilta, että tulee syötyä suht. säännöllisesti. Onhan se omanlaisensa tunne nousta aamulla silmät ristissä ja mennä heti ensimmäisenä piikittään itseään sormeen :) No, tähänkin alkaa jo tottua.



Tuon kolarin jälkeen mulle on osunut kaksi läheltä piti-tilannetta tälle viikolle, jotka ei kyl nekään oo ollut mun syytäni. Nimittäin liikenneympyrässä kun ajelin, niin sieltä koitti joku mamma lykätä kylkeen (kolmion takaa) ja eilen ajoin yhden kaupan ohi ja siitä kadunvarresta lähti auto parkista ja meinas kanssa tulla kylkeen! Ei vaan katsonut yhtään ennenkuin lähti. Huh, huh, alkaa jo tulla sellainen olo, et en kohta uskalla missään ajaa kun tuntuu et oon nyt joku kohde mihin kaikki koittaa osua... Miten tuolla voi sitten vauvan kanssa ikinä liikkua!



Oli muuten huojentavaa, että Lumituulella oli ultrassa kaikki hyvin! Koko päivän täällä odottelinkin kuulumisia ja illalla vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa piti käydä katsomassa ja sitten olikin jo hyviä uutisia :) Tähän väliin on nyt pakko paljastaa, kun kirjoitit, että vauva näytti tyttömäiseltä niin mä katoin np-ultrassa, että kylläpä onkin pojan näköinen, mut lohduttelin sillon vielä itseäni, et eihän se nyt tuon kokoisesta vielä mitään kerro... No, poikahan se sit kuitenkin oli :)



Harjoitussuppareista anttuli kirjoitti. Mulle on kanssa alkanut tulla niitä tällä viikolla, itseasiassa siitä kolaristahan ne suppailut alkoi. Ekat kaks päivää sen jälkeen maha veti kovaksi heti kun pystyyn nousin ja koitin lähteä kävelemään. Nyt se on sentään loppunut, mut muuten niitä on alkanut tulla ihan milloin vaan, seisoessa tai istuessa. Ja varsinkin jos pidempää matkaa koittaa kävellä niin aika ähinällä saa mennä, kun maha vetää kiveksi :) Tosi inhottavaa. Ei ne kipeitä oo, mut aika napakoita välillä, tosiaan sellasia, et vähän saa ähistä ja puhista.



Tänään ajattelin pistää miehen kantamaan pinnasängyn ja hoitopöydän meidän makkariin. Itse taidan ne kasailla tai muuten ne jää siihen osina pyörimään :) Tuntuu etten saa rauhaa ennenkun jotain konkreettista valmistelua on tehty. Täytyy muuten uusi patjakin ostaa pinnikseen ja mitäköhän tässä vielä tulee puutteita eteen... Kiire tulee ainakin!



Luna ja " Aarre" rv 30+1

Sokerit olleet onneksi reippaasti rajojen alapuolella, joten nyt ei sit tarvi enää mitata kuin 1 päivänä viikossa 4krt. Tänään töissä meinasin pyörtyä, no työkaveri mittasi sokerin ja se oli vain 2.4, vaikka olin syönyt lämpimän ruoan 1½ tuntia aiemmin. En kyllä yhtään tajua mistä moinen vois johtua. Söin sit ruisleivän ja lasin tuoremehua, niin alkoi sit olo korjaantua. No onneksi on toi mittari kotona niin voi sit mitata jos tulee uudestaan vastaava kohtaus.



Ensi viikolla ajattelin käydä ostamassa vaaville sängyn ja jotain pientä kivaa. Kodinhoitohuoneeseen meinasin laitttaa vaatteet ja hoitopaikan. Hoitopöytä on myyty jo viime talvena ja uutta en taida ostaa. Jotenkin vaan nää viikot vaan menee nopsaan.



Soitin sinne terveystalolle 4-d ultrasta, ajat olis mennyt johonkin helmikuulle ja hinta olis 169e. Sanoi, että näillä viikoilla lähinnä katsellaan vauvan kasvonpiirteitä. Taidan sit jättää väliin, saanhan tolla rahalla vaikka sen sängyn. Mies ei olisi edes halunnut mukaan ja sanoi, että dvd:n olisi katsonut vasta vauvan syntymän jälkeen. Haluaa olla todella jännityksessä...



Töissä menee taas tämä viikonloppu.



NAKSU ja NASU rv 29+0

Mulla ei mikään muu pyöri mielessä ku oma napa ja huominen ultra, joten kovin pitkää kirjoitusta ei irtoa. :) Jännittää ihan kauheesti, et selviikö sukupuoli ja onko kaikki muutenkin hyvin.



Väsytää kovasti ja on laiskoteltu koko viikonloppu. Lähes huono omatunto siitä... :/ Viikot 19+2?