Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ystävä (?) onkin nyt alun iloisuuden jälkeen osoittautunut tosi katkeraksi
23.02.2024 |
Tietenkin tutustuessa ei lyödä tiskiin koko elämäntarinaa, mutta silti vähän oudoksuttaa, miten iloisesti alkanut tutustuminen on muuttunut aivan täysin.
Tapasimme yhteisessä harrastuksessa, meillä synkkasi ja aloimme kahvitella, soitella ja viestitellä ja hän kutsui mut kotiinsa. Olin ilahtunut, koska hirveästi ystäviä mulla ei ole. Mutta nyt pikkuhiljaa hänestä on paljastunut hirvittävän katkera ihminen. Hän puhuu oikeastaan koko ajan siitä miten on jäänyt yksin elämässä, miten joutuu kaikesta huolehtimaan yksin, kuinka joutuu selviytymään, ei ole miestä auttamassa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itse tehdä kaikki aina, oli miten raskasta tahansa... Tällaista hän puhuu usein ihan loputtomasti. Kuinka vanhemmat sitä, sisarukset tätä, aina jotain hirveän negatiivista. Ystävät pettäneet luottamuksen jne.
Pitäisikö ottaa jalat alleen?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on yhtä yksinäinen kuin sinä olet. Nyt kun viimein sai juttukaverin niin kaataa päällesi kaiken pskan. Kannattaa ottaa etäisyyttä, tuollainen käy pidemmän päälle raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Juokse
Kyllä. Voi sitten seuraavalle uhrilleen valittaa, kuinka sinäkin hylkäsit. :D
mitä jos puhuisit hänelle tästä ensin?
"Juuri kun sinä luulit löytäneesi ystävän, ystävän joka sinua kuuntelee"
Ihminen on "katkera" kun kertoo sinulle elämästään? Niin kummallista ja yllättävää, kun monille ihmisille elämä ei olekaan ollut
pelkkää pumpulissa oloa? Ihan tosi asioita "ystäväsi" sinulle kertoo, sinä ap. itse todistat hänen puheensa tosiksi. Heti olet häipymässä kuvioista ja valitat vielä av-palstallakin, kun ihminen ei olekaan sinun oma "marakattisi" !
Ette te kommentoijat mitään oikeaa ystävää tahdo, eikä teillä sellaista olekaan, harva jaksaa alkaa kenenkään pelkäksi hauskuuttajaksi ja tsemppariksi teidän ehdoillanne. Katsokaa pintaliitäjät komediasarjoja kaikki voittavat. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kerran ystävänä hieman itseäni vanhempi vanhapiika. Eihän siitä mitään tullut... Kyllä se nainen muuttui aikamoiseksi käärmeeksi, kun satuin silloin olemaan nuorempi, nätimpi ja miehiäkin kiinnosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Juuri kun sinä luulit löytäneesi ystävän, ystävän joka sinua kuuntelee"
Ihminen on "katkera" kun kertoo sinulle elämästään? Niin kummallista ja yllättävää, kun monille ihmisille elämä ei olekaan ollut
pelkkää pumpulissa oloa? Ihan tosi asioita "ystäväsi" sinulle kertoo, sinä ap. itse todistat hänen puheensa tosiksi. Heti olet häipymässä kuvioista ja valitat vielä av-palstallakin, kun ihminen ei olekaan sinun oma "marakattisi" !
Ette te kommentoijat mitään oikeaa ystävää tahdo, eikä teillä sellaista olekaan, harva jaksaa alkaa kenenkään pelkäksi hauskuuttajaksi ja tsemppariksi teidän ehdoillanne. Katsokaa pintaliitäjät komediasarjoja kaikki voittavat. ;)
Nykyään sekä ystävyys- että deittisuhteet toimivat vain jos kaikki menee 100% niin kuin itse haluaa. Ollaan olevinaan joustavia ja empaattisia ihmisiä, mutta yksikään ihminen ei saa ruveta hankalaksi (eli olla mistään eri mieltä) tai homma oli sitten siinä.
Minulla oli samanlainen "ystävä" vuoden. Otin etäisyyttä, kun puheenaiheet olivat lopulta pelkkää muiden asioiden ruotimista ja omien ystäviensä haukkumista. Aika nopeasti hän ymmärsi yskän ja välit katkesivat kokonaan, onneksi ilman draamaa. Mutta epäilemättä hän ruoti minua aikanaan, ja luultavasti kantaa kaunaa vieläkin, olinhan jälleen uusi petturiystävä. Surullista, mutta nämä kaivavat itse omaa kuoppaansa olemalla erittäin raskaita ja ennen kaikkea epäluotettavia "ystäviä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yleensä vastaat hänelle kun hän tilittää pettymyksiään sinulle?
Ei ole kummoista ystävyyttä tuo että kaataa kaiken toisen niskaan heti kun saa vähän otetta. Menisi terapiaan jos on noin paljon käsiteltäviä asioita, niin tässä muutkin tekevät. Eivät ystävät ole sitä varten että kaikki kaadetaan päälle. Etenkin tuore ystävyyden alku pilataan hyvin äkkiä tuollaisella.
Jos tasapainoista ystävyyttä on takana jo vuosia ja sitten tuleekin jonkinlainen isompi kriisi, sitten ymmärtää ja sietää hetkellisesti paremmin sen kuorman että toinen avautuu isommin. Mutta rajansa toki silläkin, ystävä ei ole mikään terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan sinä itse yrittää alkaa "dominoida" keskusteluja ja otat esille haluamiasi puheenaiheita. En hylkäisi vielä, tuntuisi aika sydämettömältä. 😅
Turha alkaa pelata pelejä. Luiskaan vaan. Ei tuollaiset raskaat alati-avautujat mihinkään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto sä oot hirvee. Luuletko, että saat itsellesi ketään ystävää jos ystävä ei voi jakaa kanssasi huonoja asioita vaan vain hyviä asioita? Entäs sitten kun tulee päivä, että sinulla menee huonosti ja haluaisit jutella siitä niin joko sinulla ei ole ketään tai kaikki kaikkoaa ympäriltäsi kun kaikki sun jutut ei ollutkaan niin ihanaa, pehmosta unelmahattaraa?
Ei ole pakko jäädä jos sinua ahdistaa ja yrität selvitä oman elämän kanssa. Entä jos yrittää olla tukena ja auttaa arkijutuissa, sitten kun tulee joku ongelma, yksi kerrallaan. Vai hänen äitinsä auttaa. Ehkä tilanne on paha ja turvaton ihmisillä. Jospa aikanaan hänen tuttujen määrä kasvaa ja tulee tukipilareita vielä. Ihmiset eivät tosiaan ymmärrä miten pahoja tilanteita sinkuilla voi olla ja ilman rahaa. -Jos on krooninen negaaja ettei ole muuta puhuttavaa koskaan, ehkei se toimi sitten. Ihmisillä voi olla todella paha taloudellinen tilanne ja asema, pelkoja. Juoko tai käyttääkö mitään. Auttaako ystävällisyys ja ymmärtäminen. Voiko sanoa että vaihdetaas välillä aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kummoista ystävyyttä tuo että kaataa kaiken toisen niskaan heti kun saa vähän otetta. Menisi terapiaan jos on noin paljon käsiteltäviä asioita, niin tässä muutkin tekevät. Eivät ystävät ole sitä varten että kaikki kaadetaan päälle. Etenkin tuore ystävyyden alku pilataan hyvin äkkiä tuollaisella.
Jos tasapainoista ystävyyttä on takana jo vuosia ja sitten tuleekin jonkinlainen isompi kriisi, sitten ymmärtää ja sietää hetkellisesti paremmin sen kuorman että toinen avautuu isommin. Mutta rajansa toki silläkin, ystävä ei ole mikään terapeutti.
Mulla oli aikoinaan yks ystävä, joka valitti, että aina puhun sille mun ihastuksestani koko ajan. Se häiritsi häntä todella. Mutta annas olla kun itse löysi poikaystävän niin ei hän mitään muuta tehnytkään kuin puhui vaan poikaystävästään. Eli minä en saa puhua ollenkaan omista ihastuksistani, mutta hän saa koko ajan puhua omastansa. Reilua, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto sä oot hirvee. Luuletko, että saat itsellesi ketään ystävää jos ystävä ei voi jakaa kanssasi huonoja asioita vaan vain hyviä asioita? Entäs sitten kun tulee päivä, että sinulla menee huonosti ja haluaisit jutella siitä niin joko sinulla ei ole ketään tai kaikki kaikkoaa ympäriltäsi kun kaikki sun jutut ei ollutkaan niin ihanaa, pehmosta unelmahattaraa?
Jos toinen käyttää kaiken ajan omien asioiden tilittämiseen, miten hän voisi olla tukena kun vain oma napa kiinnostaa?
Eiks ystävät ole just sitä varten, että jaetaan yhdessä niin ilon kuin surun hetketkin vai olenko ymmärtänyt väärin? Mitä varten ne ystävät sitten ovat, rahan takia, seksin takia? Itse en ainakaan pane koskaan ystäviäni.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, pitäisi ottaa jalat alleen.